Seksuaalipoliittista kuohuntaa.
Tulvantaa.
Pasi Malmi | 19.05.2008 13:34
Tiedoksi:
Tulva-lehden artikkeli tehtiin siten, että minua haastateltiin 90 minuutin ajan puhelimitse. Taktiikkana oli esittää provosoivia ja älyttömiä väitteitä, joita Tulvan toimittaja oletti minun kannattavan. Vastasin lähes kaikkiin väittämiin siten, että "Asia ei ole näin. Kyse on pikemminkin siitä, että..."
Kaikki minun suuhuni laitetut "teesit" ovat siis liioiteltuja ja vääristeltyjä olkinukkeja. Osissa vääristely oli niin räikeää, ettei Tulvan toimitus saanut haastattelustani yhtään suoraa sitaattia, joka olisi edes etäisesti viitannut olkinukkeväitteisiin.
Kyseessä oli siis puhdas henkilöön kohdistuva mustamaalaamiskampanja. Aika surullista, kun sentään on kyseessä palkittu "laatulehti" Tulva.
HTL Pasi Malmi
Mielenkiintoista.
18.6.08 Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla ylpeä feministi, "TULVAn" päätoimittaja Anne Moilanen julistaa, että miesten ei kannata odottaa ja valittaa vaan perustaa ylpeän feministien esimerkin mukainen järjestö.
Aikaisemmassa Tulva-lehden numerossa 2 08 toisaalta kirkuen julistetaan viholliseksi "miesaktivismi".
Jumalávita, koeta Anne nyt päättää mitä oikein tahdot!
Tahdotko vain hyvän vihollisen ja tappelun, joka antaisi järjestöllenne/lehdellenne olemassaolon oikeutuksen? Eikö oikein löydy vielä hyvää vihollista, joka repisi tukkaa ja raapisi ihoa kunnon kissakamppailussa?
Anne tunnustautuu toki rehellisesti vain naisten asian ja arvojen ajajaksi.
Ei tasa-arvon ajajaksi. Tasa-arvo ei tunnu tarpeelliselta TULVAn sivuilla.
Hän tunnustaa HS-kirjoituksessaan nyt miesten ongelmat ja odottaa järjestäytymistä. Toista organisaatiota oman organisaationsa vastapainoksi.
Aivan kuin keskustelua ei voisi käydä poliittisten junttaryhmäjulistajien ohi. Kuin 60-luvun malliin keskustelua täytyy ohjata poliittisten ryhmien ja hierarkisen johtamisen kautta.
Lapsellista touhottamista ja aneemista järjestöpolitiikanja barrikadien romanttista kaipuuta.
Kyllä Anne tietää, että hänenkaltaisensa ideologinen julistus järjestötoiminnasta tietää jäsenien/toimituksen mielipiteiden painostavaa ohjaamista ja yhteisten ideologisten diskurssien junnaamista, oikeaoppisuuden vannottamista kelpaaville jäsenille - ja kelpaamattomien selkeää ulossulkemista puhtaan opin tieltä.
Tulvalle on toki tärkeää nousta kärkkään ideologiseksi ja julkiseksi järjestöksi, jotta apurahat ja järjestölehtirahat liikkuisivat vikkelään. Raha puhuu ja organisaatio paukkuu järjestömaassa, kun järjestö ei ole riippumaton. Mielipiteitä täytyy olla mutta julistautuminen keskustelun keskipisteeksi ja oikeuksien markkinapaikaksi on noloa.
Annen ja Tulvan diskurssissa miehet ovat vastuullisia naisille ja naiset ovat vastuullisia naisille kriittisyydessään miehiä kohtaan. Mitä vikaa näkökulmassa?
Naisten kriittisyys on osoitus feministisessä diskurssissa naisten itsenäisyydessä - mutta miesten itsenäisyyttä ja kriittisyyttä ei saa ihannoida vaan vihata. Naisten kriittisyys naisia kohtaan olisi jotakin aivan liian julkeaa. Petturuutta.
Paljon Tulvan tukijoukoissa kuulutettu ns "akateeminen" naistutkimus ei ole lähelläkään akateemista, itsekriittistä ja avaraa tiedettä. Äärimmäistä eturyhmälobbausta, ideologisen sokeaa, ylimielistä ja yksipuolista.
Kotron kirjoitus HS Sunnuntaidebatissa:
( - joka sai siis Annen vetämään takaisin suoran julkean taisteluhuutonsa miesklikkejä vastaan
ja kaipaamaan lisää miesten järjestäytymistä )
" ... Tämä ei ole naisilta pois. Silti monet kolumnistit ja jotkut
näkyvät kasvatustieteilijät ovat leimanneet esimerkiksi huolen
poikien kouluvaikeuksista pelkäksi naisvastaiseksi ruikuttamiseksi
Epäjohdonmukaista on myös, jos naisten vähäinen edustus
johtajistossa selitetään yhteiskunnallisesti, mutta miesten huono-
osaisuudesta puhuttaessa hypätään jonkinlaiseen uusliberalistiseen
tulkintaan ja katsotaan sen johtuvan vain omista valinnoista.
Eikö molempien ilmiöiden taustalta löydy myös yhteiskunnallisia
mekanismeja, joita pitää tutkia ja purkaa?"
Pasi Malmi | 19.05.2008 13:34
Tiedoksi:
Tulva-lehden artikkeli tehtiin siten, että minua haastateltiin 90 minuutin ajan puhelimitse. Taktiikkana oli esittää provosoivia ja älyttömiä väitteitä, joita Tulvan toimittaja oletti minun kannattavan. Vastasin lähes kaikkiin väittämiin siten, että "Asia ei ole näin. Kyse on pikemminkin siitä, että..."
Kaikki minun suuhuni laitetut "teesit" ovat siis liioiteltuja ja vääristeltyjä olkinukkeja. Osissa vääristely oli niin räikeää, ettei Tulvan toimitus saanut haastattelustani yhtään suoraa sitaattia, joka olisi edes etäisesti viitannut olkinukkeväitteisiin.
Kyseessä oli siis puhdas henkilöön kohdistuva mustamaalaamiskampanja. Aika surullista, kun sentään on kyseessä palkittu "laatulehti" Tulva.
HTL Pasi Malmi
.
3 comments:
Tulvan kaikki haastattelut olivat hassunhauskoja karikatyyrejä, joiden huumorin asiaa vähänkään tuntevat kyllä tunnistivat.
Ainoa joka oikeasti saatiin puhumaan itsensä hieman pussiin, oli Tammisalo.
Vähemmän hassunhauskaa Tulvan jutussa oli se, että jos naamoiksi olisi vaihdettu naiset, vastaavanlaiset jutut eivät olisi menneet läpi misään lehdessä samalla efektillä.
Nokkelaa propagandaa siis.
"Se oli vaan huumoria" -kortti ei toimi tässä yhtään sen paremmin kuin seksuaalisen häirinnän puolustelussakaan.
Nokkelaa, jos pidättää itsellään tyylivapauden, jonka vastapuolelta kieltaa ja syyttää toista osapuolta vakavien asioiden mitätöimisestä?
Jos julistuksena on "naisten todellinen arvo" ja se julistus perustuu "miesten todellinen arvottomuus" -periaatteeseen ilman tasa-arvon mahdollisuutta, niin silloin puhutaan kyllä tahattomasta slapstick-huumorista.
Avuttomasta ylemmyyskompleksista.
Missä on naisten julkinen ja järjestäytynyt solidaarisuus toisiaan kohtaan kun pitäisi taistella julkisesti toisten tai kaltaistensa naisten alipalkkauksen puolesta?
Tulta munille?
Post a Comment