52-vuotiaat unelmanallet

"Romantiikan nälkäisen kannattaa panostaa vanhemman miehen metsästykseen, sillä tutkimuksen mukaan mies on romanttisimmillaan vasta täytettyään 53."

http://www.iltasanomat.fi/naiset/suhteet.asp?id=1604784

Romanttisimmillaan?

Aivan, jos epätoivoisin mies on naisesta romanttisin.

Ja niin kai se on. Kelpaako itseensä tyytyväinen mies naiselle, loppujen lopuksi? Onko tyytyväisyys romanttisen rakkauden pahin uhka? Onko itseään etsivä mies naisen pahin uhka? Onko itsensä kadottamista pelkäävä mies naisen unelma. Naiseen takertuja, naisen ylistäjä. Takaisin äidin tykö, takaisin elämän antajan tykö, kaiken tyydyttävän naisen palvoja.

Tyytyväisellä ei ole tarpeita. Voiko tyytyväinen rakastaa kaipaavasti? Ymmärtävästi? Toisen erillisyyttä kunnioittavasti? Itsensä tutkija ei taida etsiä toisesta ihmisestä vastausta itselleen eikä nähdä itseään toisen ihmisen kautta, romanttisilla ehdoila?

"En voi elää ilman sinua"

Romanttisen rakkauden kuvaillaan olevan pakahduttavaa. Täyttymyksen kaipuuta. Romanttisen jännitteen kuvaillaan syntyvän puuttuvan palan kohtaamisesta. Eikö?

Voiko romanttinen rakkaus olla kohtaavaa, jos kuoleman pelko ajaa pakokauhun korvikkeeksi ja poistajaksi romanttisen kaipauksen.

"Sinä olet minun viimeinen mahdollisuuteni."

Romanttista.

Onko romanttisen jännitteen takana oman rajallisuutensa kieltäminen? Rajattoman rakkauden übervisio? Sokeus toisen rajallisuuden näkemiselle? Julistaa toisen pelastajaksi, ainutlaatuiseksi. Ainoaksi. Kaiken kirkastajaksi.

Syntyykö romanttinen rakkaus siitä toivosta, että saa rakkauden toiselta? Paradoksaalinen rakkaus. Rakkaudettomuuttaan pelkäävä ja pakeneva kokee saavansa rakkauden toiselta ihmiseltä ja siksi kykenee rakastamaan tai kokemaan rakkauden tunteita. Pelkää hylkäämistä ja siksi tarrautuu pelastajaansa, jonka romanttiseksi pelastajaksi tarjoutuu ollakseen pelastettava.

Romanttinen paradoksi. Voimaton saa voimansa kaipauksesta ja pusertaa itsestään sen, mitä kaipaa. Ja toivoo saavansa sen, mitä on kaivannut. Kyvykkyyden, kun pelkää kyvyttömyyttä ja heittäytyy romanttisen avuttomaksi, vaativaksi, kerjääväksi. Julistaa romanttisen kohteensa pelastajaksi, korvaamattomaksi. Kuoleman voittajaksi.

Toivo on löytynyt. Romantiikka kukkii ja voimaton saa voiman. Ikuinen rakkaus. Ajan voittaja. Tämän hetken pyyhkijä.

Muinainen ajattelija kuvaili helvettiä:
"Siellä palaa irti kaikki kaipaus, se osa ihmisestä, se osa elämästä, mistä et ole valmis luopumaan. Ei kidutukseksi vaan vapautukseksi. Kaikki kiinnikkeet ja muistot ihmisistä palavat pois. Ei rangistukseksi vaan sielun vapautukseksi."

Jos pelkäät kuolemaa ja pidät kiinni elämästä kaikin keinoin, tuntuu siltä kuin demonit uhkaisivat riistää elämäsi. Jos haluat elämältäsi kaiken. Pökerryttävän halun haluta ja tulla halutuksi. Kun pelkäät kuolemaan ja otat elämän kilveksi.

Rentoudu.
Näetkö itsesi.
Vai kieltäydytkö näkemästä itsesi siinä huumassa.
Pelkäätkö kuolemaa? Pelkäätkö, ettei sinua kukaan palvo?
Palvotko toisen palvontaa? Ja siksi koet ahdistavaa palvonnan tarvetta. Haluat olla toisen palvonnan kaipuun, halun täyttymys. "Olenhan sinulle korvaamaton".
Ja takerrut toiseen ihmiseen kuin pelastuslauttaan. Haluat pelastuksen toisen ihmisen kautta. Haluat toisen ihmisen elämän oman elämäsi takeeksi.

Onko.
Onko avuttomuuden tunteesta todellisen rakkauden takaajaksi?

Hilarious

Tämä nuoren naisen blogikirjoitus on hi-larious:

... Sillä samaisella sunnuntaireissulla Amsterdamissa myös mieheni innostui sovittelemaan vaatteita. Hänen kassistaan löytyi lopulta harmaa trenssi, joka näkyy kuvassa. Tässä mies poseeraa eilisen asussaan film noir -tyyliin: 

Kaikille onkin varmaan jo käynyt selväksi, että oma miesihanteeni on tyyliltään aika clean-cut. Olen aina tykännyt miehistä, jotka pukeutuvat suhteellisen konservatiivisesti, mutta välillä osaavat vähän hullutellakin vaatteillaan. Rock- tai vaikkapa hopparityyliset miehet eivät vetoa minuun ollenkaan. 

Miehen pitää näyttää Mieheltä!

(Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pukisin poikaystäväni oman makuni mukaan, sellainen suhde ei toimisi loppupeleissä ollenkaan. )

 

Joo,  varmasti ei ole vaatetuksella enää väliä kun  pukeutumistyylillä on. 

 

Dionysos ja pygmipornotähti

Zuuri pornotähti Ron Jeremy kävi Suomessa.
Mukavin pornomiljonääri maan päällä. Ja älykäs. Harvinainen lajissaan. Pornobisnes on aika härskiä touhua ja joviaalin tasapainoinen heebo on outo ilmestys. 
Varsinkin ruumiinmuotonsa suhteen ammattikunnassaan. 

Miten niin Cosmon mieskuvan vastainen nautiskelija voi olla sihteerinaistenkin päiväuni-idoli pornokuluttajien ja julkkisten maailmassa? 

Kävikös kukaan siellä Amoksen taidemuseossa katsomassa Pompeijin Mars-jumalan papin talon näyttelyä keväällä?
Siellä oli vastaus Ron Jeremyn menestyksestä.
Ja olemuksesta.

Talo oli täynnä Bacchuksen, viinin-jumalan patsasversioita, joiden esikuvana oli ilmiselvästi Ronin esi-isä, sama pyylevän jumalallinen nautiskelija.

Siis alunperin hilpeän irstas Dionysos-bilekuningas, -viinin ja hedelmällisyyden arkkihahmo oli hyvin suuri jumaluus kreikkalaisille, jotka eivät diganneet valtion jäykästä jumalagalleriasta, sen vittumaisesta Zeuksesta ja valtion sponsoroimien jumalien ainaisesta kateudesta - joka oli Dionysokselle tuntematon ilmiö.

Pornotähti Ron Jeremy IS:n kuultavana 4.9.2008 17:05 - Ron Jeremy on yksi maailman kuuluisimpia pornotähtiä ja IS jututti häntä Helsingissä.

Keskustelu aiheesta - ihmissuhteet.blogspot.com/ 

 

Kiihottumisongelmat ja naisen valtakuvitelmat

Onko kysymys terveysongelmasta?

Onko kysymys tylsistymisestä?

Onko kysymys miesten taidottomuudesta?

Vai naisten asenteista ja mielikuvista? 

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/101161.shtml

Nuorilla naisilla kiihottumisongelmia

Kontulan tutkimus ei löydä miesten erektio-ongelmista merkittäviä muutoksia, mutta Osmo Kontula hämmästelee nuorten naisten kiihottumisongelmien yleistymistä.

Naisten seksuaalisen kiihottumisen merkkinä on tutkimuksessa käytetty sitä, kuinka riittävästi hän on kostunut yhdyntää varten. Nuorista naisista melkein joka viidennellä oli melko usein ongelmia saada emätin kostumaan. "Kiihottumisen ongelmat olivat yleistyneet vauhdilla, sillä nuorten naisten vastausten perusteella usein toistuvat emättimen kostumisen ongelmat olivat kaksinkertaistuneet", Kontula sanoo. Hän kiistää, että kyse olisi tilastoharhasta. Tutkimukseen vastaajista yli 400 kuului nuorten naisten ryhmään. 

Naiset tekevät aloitteen huomattavasti miehiä harvemmin.

Itse koen naisten ongelmallisen suhtautumisen seksuaaliseen antautumiseen ja kiihottumiseen asenneongelmana. 

Nuoret naiset ovat oppineet lehdistä ja ennen kaikkea omalta äidiltään, että seksuaalisuuden ensimmäinen merkitys on valta. Pidättyvyys, hyveellisyys, vallan avain? Vanha seksuaalimoralismi on nyt sekoittunut naistenlehtien eteeriseen eroottisuuteen, jossa latauksen tärkein jännite on etäisyys ja välinpitämättömyys. 

Ihannenainen haluaa vain olla haluttu. 

Ja niin tämä irtipäästävä antautuminen ja se suuri orgasmi assosioituu monelle naiselle vallasta luopumiseen. Surullista. Kun vieressä makaa tyydytetty mies, moni nainen kokee, että miehen halu on haihtunut ja nainen ei voi kokea silloin itseään tärkeäksi. 

Kuinka enää voi "kokea" olevansa "vallassa", jos osoittaa miehelle myös tyydyttyvänsä itse seksuaalisesti - eikä tarvitse osoittaa tyytymättömyyden motivoimia vaatimuksia? 

Koko tämä blogini oikeastaan käsittelee tätä modernia mysteeriä, naisen hannaavaa arvomaailmaa, jossa seksi on välineena naisen statusaseman punnertamiseen yhteiskunnassa ja parisuhteessa. 

Kysymys on myös sairaasta eurooppalaisesta antiseksuaalisesta kulttuuriperinnöstämme, jossa kirkko on sanellut aktiivisen seksin seksuaalisuuden saastaiseksi ja kirkon puhtaita oppeja vastustavaksi elämänalueeksi.

 

Äiti-tytär-kulttuurissa on myös outoja jännitteitä. 

Hyvinkin varhain äiti voi viestiä tytölleen että tytön kiinnostus poikia kohtaan on äitiä loukkaavaa, tuhmaa, ilkeää, tyhmää, vaarallista, (äitiä) uhkaavaa - kiellettyä. Jotkut naiset saavat tästä kasvatuksesta yliseksuaalisen kierteen elämälleen mutta useimmat taas äärimmäisen neutraalin ja kontrollifriikin neuroosin seksuaalisuudesta. Jotta feminismin voisi otta vakavasti, sen olisi yhtä ankaralla katseella tarkasteltava äiti-tytär-suhdetta kuin miehen aiheuttamia ongelmia naisen unelmien toteutumattomuudessa. 

Ties kuinka monen naisen kanssa olen keskustellut äiti-kysymyksestä ja naiset voivat hyvin avoimesti kertoa äidin herättämästä vihasta mutta jota he eivät missään nimessä uskalla sanoa äidille suoraan.  

Monen äidin tärkein perintö tyttärelle on ollut ylpeä tyytymättömyys aviomieheensa, tyttären isään. 

Helsingin Sanomat video ja artikkeli

Seppo Rothin blogimerkintä:

-Eikö suomalainen nainen enää halua seksiä?

...

... täydennän vielä tätä kirjoitusta, tämä lausahdus nopeana ensireaktiona tuoreeltaan Osmon  uutisointiin. 

 

Saint Agatha

Seksiä, väkivaltaa, seksiä - Käsky-elokuva

Mitä saa aikaan kaavalla: väkivaltaa, seksiä, väkivaltaa, seksiä?

Käsky-elokuvan.

Tämä elokuva on yhtä köyhä emotionaalinen tirkistelyruljanssi ja ankea amislaisen maailmankuvaan perustuva vulgaaridraama kuin edellisetkin Aku Louhimies-elokuvat. 

On toki koetettu tavoitella julman menneisyyden kaikuja ja historian kulisseja, mutta aika perverssillä mielikuvituksella. Luojan kiitos päähenkilöpari (ainakin Pihla Viitala) on jotenkuten uskottava tuskassaan ja sotapaineen autismissaan mutta kaikki muu näyttelijätyö mättää rankasti. 

Entäs tarinan uskottavuus. 

Miten tarina voi olla dramafilmiksi uskottava ja koskettava kun juoni on totisesti toteutettu pornoelokuvan standardijuoni?  

Kun suomalaiset sotivat toisiaan vastaan veri roiskuen, ei siellä valkoisten vapaaehtoisjoukoissa psykoottisen sotahulluuden alla todellakaan löytynyt tippaakaan romanssia punatyttöjä kohtaan. Tämä elokuva on merkki yhä siitä, että sisällissodan ongelmia ei voida käsitellä suoraan vaan että esimerkiks erotisoimalla yritetään aiheesta tehdä jännä ja jopa kiihottava kokemus niin pervoille kuin muille sotaviihteen himokuluttajille. 

Mutta ehkä joku sivistymätön perjantai-illan viihdekiihotusta etsivä kadotettu sielu voi sittenkin saada tietämättömyyteensä jotakin tästä elokuvasta, jonkinlaisen mielikuvan sodan ideologisista kauhuista - ellei ole liian kiihottunut ajattelemaan historiallisesti. 

Joskus suomalaisen elokuvan arvostelu on turhaa koska sitä puolustetaan suomalaisena elokuvana. Suomalaisuus on kuin perustelu kritiikin kieltämiselle. Suomalaisen taiteen umpimielinen puoustaminen on vieläkin kulttuuriteko, jopa valtamedian kriitikoille, tai siis oikeastaan nimenomaan heille.  Täytyy olla sitä siunattua solidaarisuutta elokuvateollisuutta kohtaan ilman taiteellisia arvoja, ilman niin raskasta ja masentavaa kritiikkiä. 

Mutta tämäkin elokuva on tuhdisti suomalainen yleisön kosiskelussaan ja sen keinot halpoja suomalaisuuden mielikuvien hyväksikäyttökikkoja. 

Vaikean historiallisen tilanteen "harvinainen"  kuvaaminen sinänsä ei ole peruste elokuvan buffaamiselle, kuten lehdistö nyt niin mielellään tekee kaupallisen toiminnan tukena. Pitänee vilkaista Leena Landerin alkuperäisteosta. Tai ehkä en olekaan motivoitunut tämän jälkeen. 

Käsky on kaunis mutta ontto elokuva Helsingin Sanomat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Käsky

Helsingin sanomat

ILTASANOMAT

 

Hormonien harhauttava hajuhurma

Tutkimus: Ehkäisypillerit saavat valitsemaan väärän kumppanin

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus

 

Tämä on testattu juttu.

Entinen tyttökaverini todellakin muuttui Jekyllistä Hydeksi kun tiputti e-pilleroiset veks ruokavaliostaan. Hän oli pillereiden aikana huumaantunut tuoksustani mutta ekstaattinen hajuaisti muuttui pillereiden loputtua suihkuntarpeen huomautteluksi.  

Aikuisen ihmisen yksi rankimpia oivalluksia on se, että parisuhdeihastus on pitkälle kemiaa.

Kun kuuntelette naisten kertomuksia ja vakuutteluja uudesta suuresta rakkaudesta niin tärkein ja hihkuttavin ominaisuus naisille tuntuu olevan rakkaustunteen nopeus. Oli ihastus  tuntematon tai ei. 

Sama pikaisuuden todistetaakka tuntuu myös olevan kun muistellaan silloin joskus alkanutta pitkää parisuhdetta. Alkoihan se nopeasti, alkoihan se kiihkeästi, olihan siinä suurempia voimia. Siitä nopeuden humahduksesta oikein kilpaillaan siskojen saunailloissa. Kuinka parissa päivässä jostakin hunajatuoksuisesta uroosta on tullut elämän tärkein ihminen. 

Romantiikka on humala. Suloinen sokeus. Unelman hattarakudelma, toiveiden varassa toiveita heijastaen.

Rakkaus on sitten aivan toinen juttu kuin huuma. Mutta ymmärtävätkö romantiikannälkäiset ja ystävätytöille ihmeellistä tunnetta kiihkeästi todisteleva muuta kuin hormonien kutsua? 

Mitä Anna-Leena Härkonen ei kestä

Uusimmassa EEVA-lehdessä on jotakin syvästi järkyttävää.
Anna-Leena Härkönen antaa haastattelun.

Kaava on aluksi tuttu.
Anna-Leena Härkönen kertoo vanhoista kirjoistaan.
Anna-Leena Härkönen kertoo uudesta kirjastaan.
Anna-Leena Härkönen kertoo miehistä.
Ehkä kertoo jopa vanhoista miehistään.

Ja totuuden miesluonteesta ja kestävän miehen profiilista.


Anna-Leena Härkösen mielestä hän itse masentui järkyttävästi kun joutui kokemaan miehen seksuaalista haluttomuutta.

Hänen mielestään miehet taas kestävät paljon paremmin naisen torjuvaa käytöstä ja seksin puutetta parisuhtessa.

Hän naisena tietää kestävänsä huonommin kuin mies.

Miten?

Mies kestää naisen kieltäytymisen ja pihtaamisen paremmin Anna-Leena Härkösen maailmassa, koska miehet joutuvat kokemaan tottuneesti elämässään paljon enemmän torjuntaa, ehkäpä nimenomaan naisen suomaa pihtaamista ja harrastamaan yleensä koko elämänsä ajan säännöllisesti ja tottuneesti vonkausta.

Mies on siis niin tottunut "väistämättä" naisen herrkkyyteen ja mielialaan liittyvään seksin annosteluun ja siksi se ei ei satu mieheen ollenkaan niin paljon kuin naiseen, joka on tottunut pihtaamaan mutta ei kokemaan pihtaamista.

Nainen on paljon herkempi.

Word.

Lukekaa itse Eeva-lehdestä, jos luulette että liioittelen Anna-Leena Härkösen naisten herkkyyttä puolustavaa mieskuvaa.

Un be lie vab le.

Vahva nainen ja miehen ihannenainen

Iltalehden tekemän kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia naisista ja noin 35 prosenttia miehistä on teeskennellyt orgasmia sängyssä.

Iltalehden toisessa kyselyssä tällä hetkellä 72 prossaa ei pidä vahvaa naista uhkana.

Mukavaa.

Asiallista.

Tasa-arvoista.

Yleisesti hyväksyttyä. 

Mutta mikä on totuus miesten keskuudessa?

Entäs Kuinka naiset tulkitsevat oman vahvuutensa?

Keskitytään ensin vahvuuden käsitteeseen naisten kulttuurissa. 

Mitä vitaalin moderni "Vahva nainen" edellyttää esimerkiksi mieheltään? Mitä on vitaali naiseus naisten menestysdiskurssissa?

 Onko nainen todella vapaa premisseistä vai onko kuitenkin yhä vielä voimassa luolamiesaikakauden ehdot vaikkapa mm. pidemmälle miehelle, että vahvan naisen on ehdottomasti saatava itselleen väh 10 cm pidempi mies, jotta mies olisi todiste naisen vahvuudesta ja kyvykkyydestä saada "edustava" (muita naisia tyydyttävä) mies? Tämä pituuskysymys voi vaikuttaa hyvin vähäpätöiseltä yskityiskohdalta mutta jos se on niin suuri ehto että nainen on valmis suoralta kädeltä hylkäämään unelmamiehiä, lyhyempiä ehdokkaita tämän typerän arkaaisen ehdollistumisen ja biologisen vietin takia. 

"Vahvaksi naiseksi" ihailtu nainen on myös monesti ylpeä siitä, kuinka hyvin hän hallitsee miestään eli kuinka moni päätös tehdään sitten loppujen lopuksi naisen mieltymysten mukaan. Onko uudella Vahvalla naisella loppujen lopuksi tarpeeksi henkistä vahvuutta hyväksyä kompromissejä vai onko Vahvan naisen moderni projekti kompromissejä halveksiva? Onko Tämä Vahvan naisen projekti vain matkielmaprojekti miehuuden keinoista ja statuspelleilystä? 

Onko tottelevainen mies Vahvan naisen projektin sivutuote? Ainakin vitseissä ja naisten toisilleen kertomien naurattavien juttujen aihe. 

Minua on useassa parisuhteessa kiinnostanut ilmiö, jossa nainen haluaa julkiseen parisuhteeseen miehen, joka on ensin hyvin itsenäinen ja riippumaton, ns vaikea catch. Kiistämättömän miehekäs. Kuitenkin nainen omistaa sitten elämänsä tämän miehen muuttamiseen ja koko naisen itsetunto on kiinni siinä, kunka joka kuukausi hänen on onnistuttava sitomaan lisää miehen valintoja omien valintojensa mukaiseksi. Kuningatarkompleksi.

Kuitenkaan tällaisia vahvoja naisia ei sitten vapailla markkinoilla ollessaan vahingossakaan värähdättänyt ja kiinnostanut mies, joka olisi valmiiksi sopuisa ja naisen tahtoa kunniottava. 

On sisäistä vahvuutta ja ulkoista vahvuutta. Puhun tässä Vahvan naisen kieroon menneessä projektissa ulkoisesta vahvuudesta eli nainen hakee omaa ulkoisen vallan statukselle sokeasti yhä enemmän todisteita, itselleen ja varsinkin muille. 

Entäs tämä kysymys miesten asenteesta vahvaan naiseen?

Harva mies sanoo toiselle miehelle kaipaavansa vahvaa naista. Miehiä yleensä kiihottaa piipittävä ja turvaa etsivä nainen, joka etsii suojaa vahvan miehen kainalosta kaiken maailman haaskalintuja (muita miehiä) vastaan. Ja mies saa tuntea olevansa sankari, naisen ainoa lohtu ja turva. 

Mutta totta on, että monet miehet antautuvat veltosti vahvan naisen osuessa tielle kun perheprojekti on vakavasti harkinnan alaisena. Useimman miehen unelma on sittenkin saada uusi äiti, joka sanoo, milloin syödään ja mitä syödään. 

Se, mitä ihmiset ihastelevat julkisesti omaa sukuopuolta edustaville ystäville, on jotain aivan muuta kuin mitä he kaipaavat. 

Vahvat naiset tuskin haluavat tietää olevansa äitifantasian täydellistymiä - vaikka lopulta ovatkin sitä kontrollihimonsa kautta. 

On hassua, kuinka monelle ihmiselle kontrolli on käytännön synonymi rakkaudelle. 

Hän tottelee minua, hän taitaa rakastaa minua. 

Hän sanelee minulle kaiken ilman väärinkäsityksen mahdollisutta, hän taitaa todella rakastaa minua.

Hyvin harva ihminen pääsee taantuvan parisuhteen todellisuudesta,  lapsuuden näyttämöltä pois  todelliseen kahden yksilön parisuhteeseen. 

Orgastinen viha

Tästä minä todella kipeästi kaipaisin jonkun selväjärkisen humanistifeministin tulkinnan, mistä tämä sangen yleinen  tyttöjen tahdottoman viettiseksuaalisuuden, "antautumisen" kokemus ja ihanuus nousee:

 

  

 " Joskus sitä vaan kohtaa sellaisen ihmisen, että seksuaalikemiat sopivat täydellisesti yhteen heti ensi hetkestä lähtien. Niin loistavasti ettei sellaista olisi voinut unissaankaan kuvitella.

(tässä otteita nuoren naisen blogista, joka on ihastuttavan rehellinen mutta ällistyttävän paljastava)

- Kuitenkin:

" Viihdyn tyttökavereideni kanssa ja antoisimmat mieskokemukseni ovat nykyään ne keskusteluhetket homotuttuni kanssa.

Saattaisin mennä vaikka naimisiin homon kanssa; tarjoaisin hänelle kulissit ja saisin itselleni kumppanin joka ei vaatisi minulta mitään seksuaalisuuteen liittyvää. 

Nimittäin tasan ainoa joka saa minussa aikaan seksuaalisia tuntemuksia, on se viimeinen ihminen maan päällä, jolta niitä palveluksia enää haluan... On vähän paskempi juttu.

http://kkunnossa.blogspot.com/2008/06/vilkas-oli-viikko.html

Hessus Maria. 
Aivan kuin seksuaalisuus olisi heidän identiteetistään erillinen entiteetti? 

Aivan kuin huikein orgasmi olisi järjettömyydessä ja toisen tuntemattomuudessa? Tästähän feministit ovat raivoten miehiä syyttäneet? 

Näiden nuorten naisten kaava miehistä tuntuu animaalisen yksioikoiselta: miehet, jotka herättävät vihaa ja ärsytystä, kiihottavat kun taas miehet, jotka osoittavat kontaktia, pitkämielisyyttä ja tasa-vertaisuutta, saavat heissä aikaan (seksuaalisesti) vastenmielisyyden puistatuksia.

Jokin, jota ei valita ja joka ohjaa. Sexual overdrive.

Täydellistä karjaa psykopaateille. Eikö?

Jokainen saa ihastua kehen tahtoo mutta ymmärtävätkö tunteisiinsa vetoavat ihmiset oman ihmiskuvansa olevan ilman tahdonvapautta? Että halu syntyy heillä ilman haluamista?

" Sellaisen jälkeen on hemmetin vaikeaa tyytyä enää siihen normaaliin halun tunteeseen ja normaaliin miehen ja naisen väliseen kemiaan. Kaikki suhteet ennen sitä ja sen jälkeen tuntuvat ihan helvetin laimeilta.

Vie suloisesti valinnan mahdollisuudet kun antautuu sen vietäväksi. Suurin tunne, johon liittyy vastuuttomuuden kokemus. Luovuttamista.

Tahdottomuuden orgasmi. 


Tämä tyttöjen blogiavautumien avaa myös mielenkiintoisia kysymyksia romantiikasta.  

Heidän romantiikastaan ja romantikasta ylipäänsä naisten haaveena. Itse olen pitänyt romantiikkaa lähinnä yliseksuaalisuuden yhtenä ilmiönä ja huumeidenkäytön kaltaisena pakoratkaisuna. Romantiikka ei koskaan edistä ihmisten tutustumista toisiinsa, lisää vain toisen sietämistä hekuman ajanjaksona ja ylireagoivan tunteen ylläpitämisessä. Tiedän, että monet feministit myös ovat kritisoineet romanttisia asetelmia sukupuoliroolien ja diskurssien kautta. Kunnia heille siitä. 

Please, voisiko joku kiltti mukava feministi tulkita omasta elämänhallintakontekstistaan, kuinka kiimaiset ja aggressiivisen seksuaaliset nuoret naiset on luettava feministisen naiseuden ja  ihmiskuvan mukaisesti? Onko tämä siis sittenkin, sittenkin vain miesten istuttama fantasma, jota nuoret naiset toteuttavat? 

Vai onko ihmisen biologia ärjympi olento kuin mitä feministit opettavat?  Jopa myös naisilla?

Itse uskon hyvin yksinkertaiseen kaavioon näiden nuorten naisten toiminnan taustalla.

Heidän pitäisi vihata piittaamatonta, omistushaluista tai väkivaltaista isäänsä/äitiänsä mutta eivät uskalla. Haluavat säilyttää lapsenuskonsa omaa isäkuvaansa kohtaan ja siksi heidän mieskuvansa on yliseksuaalinen, he kiihottuvat mitä emotionaalisesti häiriintyneimmistä miehistä, jotka herättävät voimakkaan kaipauksen saavuttamattomaan "isään".

Ja vielä toisen tytön kommentti tuossa blogissa:

Yvioon kirjoitti...
Tämä viimeisin, jota tapailin oli just sellainen, että meidän läheisyys- ja seksikemiat sointuivat saumattomasti yhteen. Tuota puolta on vieläkin ikävä ja ei tee mieli uutta miestä tavatakaan. En sitten tiedä, milloinka olen valmis ja päässyt yli. Kävin kanssa katsomassa Sinkkuelämää -leffan ja tykkäsin tosi paljon. 

neiti b. kirjoitti...
Kiitos Yvioon. Ehkä sitä tosiaan monesti kaipaakin enemmän niitä fyysisiä juttuja kuin ihmistä sinällään. Ainakin tässä tapauksessa!

Mielenkiintoisimpia ihmisolentoja tässä maailmassa ovat sitten ne tuikeat feministit, jotka ovat jo menettäneet fyysisen hurmaavuutensa terävimmän kukoistuksen ja ovat nuorempana olleet näiden esimerkkinaisten kaltaisia seksuaalisuutensa armoilla olevia libidometsästäjiä. Kunnes ovat löytäneet valon, miesvihan ilman orgastista kaipausta.

FOLLOW YOUR FEELINGS, LUKE

Feministi Moilasen kaipaama vastavoima

Seksuaalipoliittista kuohuntaa. 

Tulvantaa.

Mielenkiintoista. 

18.6.08 Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla ylpeä feministi, "TULVAn" päätoimittaja Anne Moilanen julistaa, että miesten ei kannata odottaa ja valittaa vaan perustaa ylpeän feministien esimerkin mukainen järjestö. 

Aikaisemmassa Tulva-lehden numerossa 2 08 toisaalta kirkuen julistetaan viholliseksi "miesaktivismi". 

Jumalávita, koeta Anne nyt päättää mitä oikein tahdot! 

Tahdotko vain hyvän vihollisen ja tappelun, joka antaisi järjestöllenne/lehdellenne olemassaolon oikeutuksen? Eikö oikein löydy vielä hyvää vihollista, joka repisi tukkaa ja raapisi ihoa kunnon kissakamppailussa? 

Anne tunnustautuu toki rehellisesti vain naisten asian ja arvojen ajajaksi. 

Ei tasa-arvon ajajaksi. Tasa-arvo ei tunnu tarpeelliselta TULVAn sivuilla. 

Hän tunnustaa HS-kirjoituksessaan nyt miesten ongelmat ja odottaa järjestäytymistä. Toista organisaatiota oman organisaationsa vastapainoksi. 

Aivan kuin keskustelua ei voisi käydä poliittisten junttaryhmäjulistajien ohi. Kuin 60-luvun malliin keskustelua täytyy ohjata poliittisten ryhmien ja hierarkisen johtamisen  kautta. 

Lapsellista touhottamista ja aneemista järjestöpolitiikanja barrikadien romanttista kaipuuta. 

Kyllä Anne tietää, että hänenkaltaisensa ideologinen julistus järjestötoiminnasta tietää jäsenien/toimituksen mielipiteiden painostavaa ohjaamista ja yhteisten ideologisten diskurssien junnaamista, oikeaoppisuuden vannottamista kelpaaville jäsenille - ja kelpaamattomien selkeää ulossulkemista puhtaan opin tieltä.  

Tulvalle on toki tärkeää nousta kärkkään ideologiseksi ja julkiseksi järjestöksi, jotta apurahat ja järjestölehtirahat liikkuisivat vikkelään. Raha puhuu ja organisaatio paukkuu järjestömaassa, kun järjestö ei ole riippumaton.  Mielipiteitä täytyy olla mutta julistautuminen keskustelun keskipisteeksi ja oikeuksien markkinapaikaksi on noloa. 

Annen ja Tulvan diskurssissa miehet ovat vastuullisia naisille ja naiset ovat vastuullisia naisille kriittisyydessään miehiä kohtaan. Mitä vikaa näkökulmassa? 

Naisten kriittisyys on osoitus feministisessä diskurssissa naisten itsenäisyydessä - mutta miesten itsenäisyyttä ja kriittisyyttä ei saa ihannoida vaan vihata. Naisten kriittisyys naisia kohtaan olisi jotakin aivan liian julkeaa. Petturuutta. 

Paljon Tulvan tukijoukoissa kuulutettu ns "akateeminen" naistutkimus ei ole lähelläkään akateemista, itsekriittistä ja avaraa tiedettä.  Äärimmäistä eturyhmälobbausta, ideologisen sokeaa, ylimielistä ja yksipuolista. 

Kotron kirjoitus HS Sunnuntaidebatissa:

( -  joka sai siis Annen vetämään takaisin suoran julkean taisteluhuutonsa miesklikkejä vastaan

 ja kaipaamaan lisää miesten järjestäytymistä ) 

 " ... Tämä ei ole naisilta pois. Silti monet kolumnistit ja jotkut 

näkyvät kasvatustieteilijät ovat leimanneet esimerkiksi huolen 

poikien kouluvaikeuksista pelkäksi naisvastaiseksi ruikuttamiseksi

Epäjohdonmukaista on myös, jos naisten vähäinen edustus 

johtajistossa selitetään yhteiskunnallisesti, mutta miesten huono-

osaisuudesta puhuttaessa hypätään jonkinlaiseen uusliberalistiseen 

tulkintaan ja katsotaan sen johtuvan vain omista valinnoista. 

Eikö molempien ilmiöiden taustalta löydy myös yhteiskunnallisia 

mekanismeja, joita pitää tutkia ja purkaa?"

Vihreä Lanka:

Miesaktivistien mustamaalaus

Pasi Malmi | 19.05.2008 13:34
Tiedoksi:

Tulva-lehden artikkeli tehtiin siten, että minua haastateltiin 90 minuutin ajan puhelimitse. Taktiikkana oli esittää provosoivia ja älyttömiä väitteitä, joita Tulvan toimittaja oletti minun kannattavan. Vastasin lähes kaikkiin väittämiin siten, että "Asia ei ole näin. Kyse on pikemminkin siitä, että..."

Kaikki minun suuhuni laitetut "teesit" ovat siis liioiteltuja ja vääristeltyjä olkinukkeja. Osissa vääristely oli niin räikeää, ettei Tulvan toimitus saanut haastattelustani yhtään suoraa sitaattia, joka olisi edes etäisesti viitannut olkinukkeväitteisiin.

Kyseessä oli siis puhdas henkilöön kohdistuva mustamaalaamiskampanja. Aika surullista, kun sentään on kyseessä palkittu "laatulehti" Tulva.

HTL Pasi Malmi

.

Väkivallan osoite ja leima

Tässä kommenttini Janinan blogikirjoitukseen - Kunnat ehkäisemään lähisuhdeväkivaltaa

Janina - "Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma eikä sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen onnistu ilman eritystoimia. Tasa-arvokasvatusta täytyy suunnata erityisesti pojille ja nuorille miehille. "

Kaikki tuntemani väkivaltaiset miehet ovat olleet nimenomaan äitinsä väkivallan kohteena.

Eli itse näkisin naisväkivaltaa harrastavat miehet miehinä, jotka ovat sokealla kostoretkellä.

Vastahan oli tutkimus jonka mukaan äidit lyövät lapsiaan enemmän kuin isät.

http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=4&news_id=138

- Naiset myös näpäyttävät lastaan sormille miehiä useammin (naiset 33%, miehet 27%). Erot miesten ja naisten käyttäytymisen välillä ovat tilastollisesti merkitseviä.

Perheväkivallasta vastaavat viranomaiset on tarpeellista olla nimittämättä nimenomaan naisten virkamiehiksi vaan kaikkien perheväkivaltaakohtaavien virkamiehiksi.

Luento poliisipäivillä

Tasa-arvoa. 

Please.

New cat on the blog - 100 naista ja huijaus

Ah.

Mies joka jakaa iskuelämänsä legendan tavoin blogissaan "100 NAISTA".

Yksi juttu.

Tuo ei ole tyypillinen mies.

Paitsi feministien innostuneessa referenssipuheessa tuosta blogista. Todisteaineistoa feministeille.

Tyypillinen suomalainen mies haluaa yhteyden naiseen.
Tyypillinen mies haluaa olla ylpeä naisestaan. Eikä kaadoistaan.
Tyypillinen suomalainen mies haluaa naisen olevan ylpeä miehestään.

Tuo blogi on sitten todellakin tyyppiesimerkki persoonallisuushäiriöisen kyvyttömyysfobiasta. Vain miehet, joilla on kyvykkyydestään tai sen menettämisestä fobia, laskee ja julistaa autuasta saldoaan lakanataivaassaan.

Naisen elämän tärkeimpiä tehtäviä on ymmärtää että on olemassa neljänlaista miestyyppiä:

1. Aika normaalit
2. Arat eli ujot (jotka häiriintynyt äiti on yrittänyt sitoa itseensä)
3. Neuroottiset miehet, jotka vaikkapa puhuvat feminismistä suu vaahdossa ja kiitosta kaivaten
4. Persoonallisuushäiriöiset psykot, joille seksi on ainoa tunteenomainen havainto naisen erilaisuudesta ja hyödyllisyydestä

Persoonallisuushäiriöisiä on n. 20% miehistä. Juuri he osaavat olla estottoman hurmaavia ja osoittaa naisille siirappista mielenkiintoa.

Naiset. Herätkää.

Älkää sitten kostako muille miehille virhearviointianne ja traumaanne, sitä hurmaavan ja murskaavan psykon tekoja. Ja jos menette sänkyyn miehen kanssa yhdeltä seisomalta, niin muistakaa, että olette vain pumpattavan machovajakin kanssa ähkimässä.

Teppo M:män M-blogia voi sääliä osoitteessa:

http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista/

Maltti miehille

Romantiikka ei elä epäilystä.

Ei ainakaan kiihkeiden naisten mielestä. 

Lähes kolmannes naisista päätyy ensimmäisillä nettitreffeillä sänkyyn 

- Yhdysvaltalainen Online Dating Magazine raportoi, että 30 prosenttia naisista päätyy sänkyyn ensimmäisillä netissä sovituilla treffeillä. Lisäksi osa muista vastanneista oli etsinyt treffeiltä seksikokemuksia. Tiedot perustuvat viime vuonna tehtyihin National Sexuality Research Centerin julkaisemiin ja Paige M. Padgettin tuottamiin selvityksiin. Saman selvityksen mukaan 77 prosenttia seksiin päätyneistä naisista ei käyttänyt minkäänlaista ehkäisyä aktin aikana. Myöskään kolme neljästä seksiin päätyneestä naisesta ei koskaan ole keskustellut sukupuolitaudeista tai AIDS:sta.

http://www.verkkouutiset.fi

Onko tämä kiihko merkki toivosta vai epätoivosta?

Tämä on minusta suuri kysymys. 

Voiko naisella (omasta mielestään) olla suurempaa lahjaa miehelle kuin ylimaallinen kiihottuminen suhteen alkumetreillä? Miksi miehen olisi koettava nopea rytmin- ja suunnanvaihdos lahjana?

Ajatelkaapa maltillista miestä, joka haluaa tutustua naiseen.

Mies tapaa mukavan naisen ja ajattelee, tähä, tähän naiseen haluan kyllä tutustua.
Nainen ehdottaakin ensimmäisen tapaamisen lopuksi, että tulisiko mies hänen luokseen vielä lasilliselle?

Mies sanoo kainosti ei kiitos.
Nainen hätkähtää ja kääntyy loukkaantuneena kannoillaan.
Ja deletoi miehen senssiemailiosoitteen pois tietokoneeltaan.

Sillä eihän mies voi pahemmin loukata antautuvaa naista kuin torjumalla yllättävän seksuaalisen kiihottumisen?

Olen kuullut valitettavia tarinoita miehistä, jotka ovat aikoneet tutustua naiseen ajan kanssa mutta nainen on dumpannut miehen koska mies ei ole kokenut olevansa valmis  suhteen yllättävään seksuaalisoitumiseen. 

Nainen ei ole mikään barometri, jota miehen olisi vain seurattava. Mies on yhtä herkkä kuin nainenkin. 

Vaistonvarainen naisten kulttuuri

Palaan taas ihmetysteni suurimpaan aiheeseen.

Miksi moraalista tarinaa kutova nainen sanoo toista kun tekee toista?


Miksi nainen pysyy parisuhteessa epäemotionaalisen rotan kanssa vaikka kertoo ihailevansa vaikkapa ihania ja herkkiä humanistimiehiä?

Ja jota tämä omistushaluinen rotta ja omaisuudestaan sekä edustuksellisista tyttöystävistään ylpeilevä niljake ei siis ole.

Naisten kulttuurissa vihjataan yhä enemmän intuition ja vaiston tärkeyteen. Kuinka nainen tulee eheäksi vain kuuntelemalla itseään.

Ja kuinka tärkeintä sittenkin useimmalle naiselle on se kavereiden hyväksyntä. Että miehellä on helposti todistetavaa maallista gloriaa, elämää helpottavaa massia.

Pitäisin tätä puhetta naisten intuitiosta yhtä kauhistuttavaksi hölynpölyksi kuin Feng Shuitakin.

Se on "peitekäsite" jollekin paljon synkemmälle, mikä ohjaa eniten naisen käyttäytymistä. Tällä käsitteellä peitetään voimakkaimpia motivaatioita, joilla naiset ylläpitävät parisuhteitaan. Paljastan tuon todellisen motivaattorin tämän kirjoituksen lopussa mutta sitä ei ole vaikea arvata. Arvaatko?

Vääristyneen itsetunnon omaava nainen kokee itsensä arvovarantona, arvoyksikkönä yleisten naisten arvottamistapojen kautta ja määrittelee itsensä vain muiden ihmisten kautta.


TAPAUS A

Kutsutaan tätä naista vaikkapa Ruususeksi.

Dramaattisen itsensämäärittelyn miehen kautta arvaattekin jo nimestä. Ruususella on imagoa, älyä ja ehkä ulkonäköä, jota ihaillaan.

Ruususen on rakennettava ja suojeltava omaa imagoaan kontrollissa pysyvänä naisena.
Ruususen parisuhde täytyy siis olla myös ihailun kohde.

Vaisto ja varsinkin romanttinen vaisto on naisten suuria mysteereitä - Ruusunen julistaa mielellään olevansa täysin vaistojensa varassa, intuitiivisen romanttinen.

Ja tämä intuitiivnen romanttisuus on jotakin tärkeintä ja ihailtavinta naisessa naisen kavereille, jotka eivät puhu statustietoisuuden merkittävyydestä, vaikka heidän elämänarvonsa ja itsetuntonsa on täysin statusaseman varassa. Tässä statuskeskeisessä naisten heimossa, jossa Ruusunen osaa ottaa oman paikkansa, parisuhteen varma jatkuminen on ihailtavaa, aikuismaista ja naisen vaistojen todellinen testi miesmaun ja elämänhallinnan suhteen yleisön edessä.

Ruusunen haluaa osoittaa muille ihmisille, että hänen vaistonsa on erehtymätön miesvalinnan suhteen ja että hän on naisellisen vaiston virtuoosimainen toteuttaja. Parhaimmillaan esikuva naisesta, joka osaa valita miehen. Epäinhimillesellä varmuudella.

Parisuhteen lopettaminen roiskauttausi vakavan tahran kulisseihin ja naisen imagoon. Siis naisen itsetuntoon. Ruususella ei ole varaa erehdyksiin oman maineensa takia, joten naisen on peiteltävä erehdyksensä.

Jos nainen on mennyt julkiseen parisuhteeseen miehen kanssa ja hehkuttanut sitä ystävilleen sulosanoin niin naisen itsetunnolle tärkeintä on nyt kulissin ylläpitäminen.

Rakkaus on Ruususelle toissijaista tai Ruusunen onnistuu vakuuttumaan itse itsensä, että hänen rakkautensa ja kulissin suoja muuttaa miehen ihannemieheksi. Silloin joskus.

Nainen, tapaus Ruusunen, antautuu näin mentaaliselle machovajakille, jota ei ikinä olisi valinnut itselleen, jos olisi huomannut miehen persoonallisuuden tärkeimmät piirteet ennen parisuhteen hehkuttavaa julkistamista.

Pettymyksen ja erehdyksen tunnustaminen jälkeenpäin olisi omien vaistojensa toimimattomuuden tunnustamista. Epäonnistumista naisena. Nainen voi jopa suggestiivisesti uskoa omiin valheisiinsa rakkauden voimasta, vaikka kysymys onkin pelastautumista ystävättärien juoruilta ja pilkallisilta hymyiltä. Valheellisesta roolista täydellisenä naisena.

Se Ruususesta.


TAPAUS B

Machovajakki B, Mies joka muistuttaa ynseydessään, kylmyydessään, nihilismissään ja epämääräisyydessään naisen isää.

Nainen on koko ikänsä halunnut miellyttää isäänsä.
Nainen haluaa miellyttää epäluotettavaa miestä.
Koska uskoo rakkauden muuttavaan voimaan. Tai sitten ei.
Nainen muuttuu itse koleeriseksi ja epäsensitiiviseksi machovajakin seurassa.


TAPAUS C

Nainen on aina halunnut järkyttää ylemmyyden tuntoisia äitiään tai isäänsä.
Nainen löytää epämiellyttävän visva-Villen.
Nainen nauttii onnettomuudestaan, kovismaineestaan, kestävyydestään ja ystaviensäkin järkytyksestä.

***

Tämä on surullista.
Luokittelenko naisia?
Kyllä, nämä ovat surullisia tapauksia, joita olen joutunut seuraamaan.

Mutta ei harvinaista.

En kuvaile tässä mitään erityistapauksia vaan varsin yleisiä ilmiöitä.

Miettikääpä tuttavianne - tai itseänne. Kuinka moni on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vastaa ihanteita, julkilausuttuja "henkisiä" kriteereitä ja toiveita ihanneihmisestä?

Kuinka tämä on mahdollista?

Ihmisten primäärit eli ensisijaiset arvot ovat jotain aivan muuta kuin ne, joista ihminen haluaa puhua tai ilmaista muille ihmisille. Sosiaalinen pyrkyryys ja sosiaalinen teatteri tuntuu olevan no 1 elämänarvo monelle ihmiselle.

Ruususet hylkäävät mieluummin henkiset ihanteet täyttävät miehet, jos vain saavat sosiaalisesti ihailtavan miehen, jonka arvo on ulkonäössä, menestyksessä tai lompakossa.


Nainen.

Älä ole Ruusunen.
Älä halua olla ihailtava.
Älä halua olla äitisi kiitoksen tai kauhun arvoinen.
Älä ole pelkuri.

Naisten seksuaalinen valta ja harha

Tämä on kova pala. Naisen herkkää erilaisuutta korostaville.

"Naisten seksuaalinen valta" -kirja, Henry Laasanen:

... tutkija Anna Rotkirch on sitä mieltä, että Laasasen teos on maltillinen ja sen teoreettinen kritiikki kohdistuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Kirjan väitteet ovat hänen mukaansa olleet evoluutiobiologian tiedossa jo pitkään. "Nisäkkäillä naaras on seksisuhteissa valikoivampi sukupuoli, ja koska naaraiden kesken on osittain samat valintakriteerit, tästä seuraa, että tietyt urokset saavat paljon naaraita ja jotkut jäävät ilman."

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajan Heikki Hiilamon mukaan on käsittämätöntä, että "jotkut tutkijoiksi itseään kutsuvat feministit väittävät yhä julkisesti sukupuolen olevan puhtaasti sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista pohjaa". "Tällainen harhaisuus voi estää tai vesittää myös keskustelun seksuaalisesta vallasta", Hiilamo sanoo.

Muusikko Tommi Liimatan mukaan tosiasiat eivät riipu mielipiteistä. "Että järjestettyäkin maailmaa pyörittää pillu, on tosiasia. Tämän toteamiseen ei pitäisi tarvita tutkijaa.

" - Hesari

Miehen asema ja miehen tasa-arvo-ongelma on feministien mielestä mieletön aihe edes kysymyksenä. Tämä uusi kirja pureutuu mm. suomalaiseen "tasa-arvotutkimukseen", jonka premissinä on "alistettu nainen". Naisen vallankäyttö ei saa tutkimusrahoitusta, koska se tutkimus voidaan tulkita hyökkäyksenä naisia kohtaan. Siispä naisen vallankäyttöä ja hyötyajattelua ei ole. On vain rakkautta kaipaava käytännönläheinen, pragmaattinen nainen, elämän perusvoima.

Palkkakysymys on tietysti reaalinen, patriarkaalinen alistussystemi - mutta voi myös kysyä, että jos henkilö, vaikkapa mies tekee jossakin duunissa tehokkaammin ja motivoituneemmin töitä kuin nainen niin onko epäoikeudenmukaista maksaa enemmän? Peruspalkan lisäksi. Mutta tietysti yhtä tehokkaille naisille yhtä paljon palkkaa, tietysti. Ehdottomasti.


Asennetaistelussa nojaudutaan hegemonioihin, itsestäänselvyyksiin. Esimerkiksi valtakunnan valtapolitiikassa "välttämättömyyden" hegemonia on suosittu tapa oikeuttaa vallankayttö ja epätasa-arvo.
Feministinen valtahegemonia nojautuu taas ns kasvatusvelvoitteeseen.

Mies nähdään feministisessä diskurssissa kasvatuskohteena.

Avuttomana.
Harhautuneena.
Vajaana.

Aivan samoin tavoin kuin sovinistit ovat nähneet ja määritelleet naisen.

Naisen täytyy kasvattaa miestä (naisen tarpeiden mukaan) ja mies voi siten parhaiten "kasvaa" ihmisenä yksinkertaisesti tottelemalla naista. Ymmärtämällä naisen tarpeiden ensisijaisuuden. Kompromissien turhuuden. Miehen kypsyys on siis tässä mitattavissa naisen mielenrauhalla. Naista myötaileva mies saa palkkioksi harmonian ja naisen tyytyväisyyden.

Naisen valta on piilotettua valtaa.

Painostusta.
Vihjailua.
Valitusta.
Ahdistusta.

Johon ratkaisuna on naisen valta miehen valintoihin. Nainen esikuvana ja ihmisen arvostelijaksi oikeutettuna.

Tyytymättömyyttä, kunnes nainen otetaan huomioon ja naisen valinnat toteutuvat ilman kompromissejä.


Onko piiloteltu ja epäsuora vallankäyttö inhimillisempää kuin suora, toteava ja ilmaiseva tahdonilmaus?

Itseään toteuttava nainen. Vapautta olla lupauksista ja sopimuksista vapaa, "intuitiivinen" nainen. Jonka muuttuvia tunteita on kunnioitettava ilman tasa-arvon pohdintaa. Nainen luonnonvoimana, jonka ainutlaatuinen tunteiden syvyys ei anna aihetta kompromisseihin tai tasa-arvoon. Koska mies ei ole tunneihminen, on tunneihmisen otettava vastuu miehestä.


Jos nainen valitsee hyvätuloisen miehen varsin tietoisesti eikä halua mennä töihin, onko hän alistettu?

Altistettu ainakin lapsena "hyvän miehen" tavoiteajatteluun äidin toiveiden kautta.


Jos nainen valitsee miehen joka puhuu rahasta, työstä ja tavaroista, niin kuvitteleeko hän löytävänsä miehen ytimestä herkän ihmisen, joka kaipaa pehmeitä arvoja?

Jos nainen ei kiihotu köyhästä miehestä, mitä se kertoo naisesta ja naisen evoluutiosta?


Voiko asiasta edes keskustella?

Oheisessa YLE Areena:n haastattelussa naishaastattelija tarttuu tyypilliseen feministisen hegemonian mukaiseen ohjailevaan diskurssiin, jossa hän viittaa miehen biologiseen viettitoimintaan, ja ohittaa haastateltavan tuoman teeman vaikka haastateltava on juuri puhunut nimenomaan naisen viettipohjaisesta toiminnasta. Eli feministinen keskstelija kääntää yhtäkkiä teeman asetelman kuin se olisi ollut alkuperäinen teema ja niin ikään kiistää/torjuu edes keskustelunaiheena naisten viettipohjaisen selektiivisyyden miesten suhteen.

Feministinen hegemonia näkee naisen älykkäänä, henkisenä ja vapaana parinvalitsijana, eikä halua nähdä lukemattomia sosiologisia tutkimuksia, joissa useimmat naiset tarrautuvat mieluiten miehen lompakkoon ja statukseen kuin luonteenpiirteisiin valitessaan itselleen pitkäkestoista partneria.

Suomalaiset naiset eivät uskalla tunnustaa elävänsä maailman tasavertaisimmassa maassa, sillä jos he sen tunnustaisivat, he menettäisivät tyytymättömyyden valtansa.

2)
Ymmärtävätkö feministit miestä, joka käyttää naisen keinoja?
Vai onko se pahin pyhäinhäväistys mitä mies voi tehdä?

Jos mies kieltäytyy seksistä ja ilmoittaa sen olevan rangaistus naiselle, voi moni nainen juosta suoraan baariin vieraan miehen syliin, jotta voisi osoittaa olevansa seksuaalisesti korkeajännitteinen, vaarallinen ja uhkaava. Vaikka itse käyttäisi säännöllisesti seksistä kieltäytymistä myös suoraan artikuloiden rangaistuksena tyytymättömyyden vuoksi miehen toimimattomuuteen naisen mielihalujen toteuttajana.

Seksuaalisesti hallinnoiva nainen näkee miehen uskollisuuden suorassa suhteessa miehen


3)
Kysymys 3: Voidaanko puhua käytännön valinnoista ja ihanteista eri asioina?

Jos nainen kokee olevansa ensisijaisesti henkinen olento, mutta ulvoo vaatekaappinsa edessä ennen uloslähtöä, voidaanko se nähdä vain naisen vaistotoiminnan pakollisena impulssina?

Onko naisen foobinen suhtautuminen oman viehätysvoimansa vertailtavuuteen väistämätön eikä siis naisen ihmiskuvan valinta? Minkä feministi haluaa nähdä naisessa vapaan tahdon alueeksi ja minkä "naisellisuutena"? Minusta nämä määrittelytasapainoilut kertovat jotakin hyvin oireellista länsimaisesta naisen omakuvasta, jossa vain naiselle sallitaan egoilu, jota ei saa missään nimessä verrata miehen egoiluun.

Narsismia ei saa kuvailla herkkyydeksi, ei, vaikka nainen olisi kyseessä.

Haastatteluvideo YLE fi

-wikipedia

-virallinen blogi kirjasta


Humoristisia kuvia teemasta

Black Bitch - ethän hylkää äitiäs

Musta jää-elokuva pirteä yritys draamaelokuvaksi.

Mutta yritykseksi jää. Taudinkuva, ei muuta.

Sen sijaan suomalaisen emänartun kuva siinä peilaantuu kohtuullisen kivasti. Mamma handlar.

En siis taaskaan tarkoita, että se olisi yleistettävä suomalaisen naisen kuva vaan vain niiden onnettomien sielujen, joille manipulaatio on elämää ja elämä manipulaatiota. Vaikka elokuva kuvaa "rakkaussuhdetta" ja omistamissuhdetta niin ensisijaisesti se kuvaa äiti-poika-suhdetta. Mitä ei edes varmaankaan elokuvan kirjoittaja-ohjaaja ole itse tajunnut.


Saksan elokuvajuhlilla elokuvaa kohtaan tunnettiin uteliaisuutta mutta luojan kiitos, eurooppalaisittain sanottiin myös suoria mielipiteitä:

Tanskalaisen Fyens Stiftstidende -päivälehden Anna Laulund piti myös näkemästään. ”Näyttelijät olivat hyviä ja hahmojen väliset suhteet todella hienosti rakennettuja. Juoni oli epäuskottava.”

Ranskalaisen Tendances-lehden toimittaja Olivier Bachelard oli pettynyt: ”Todella huono elokuva. Aivan liian monimutkainen käsikirjoitus, joka levisi joka suuntaan. Käsikirjoitus ei vakuuttanut minua lainkaan. Naispääosat olivat hienot. Rakastajattaren roolissa ollut nuori nainen oli hieno yllätys.”

Samoilla linjoilla oli toimittaja Jörg Schindler saksalaisesta Frankfurten Rundschau -sanomalehdestä. ”Olin yllättynyt että tämä oli kilpasarjassa. Käsikirjoitus oli lopussa väkisin väännetty. Pidin kyllä elokuvan tunnelmasta ja sen väreistä, ja naisnäyttelijöistä. Mutta tarina oli surkea, anteeksi vain.” *HS

Mutta kyllä nartusta huumaannuttiinkin:

Sen sijaan saksalainen SWR-kanavan televisiotoimittajan Bodo Klinkin pää oli lähes seonnut Outi Mäenpäästä. ”Hyvä Jumala, hän oli aivan uskomattoman viehättävä! Pidin tarinasta vaikka välillä siinä oli hiukan tarpeettomiakin käänteitä. Kaiken kaikkiaan elokuva oli vaikuttava.” *HS

Hyvä elokuva olisi jotain sellaista, jossa ei kuvata vain yhtä tunnetilaa. Tämä on taas niitä suomalaisia elokuvia, johon puserretaan vain yhtä tunnetilaa. Perkele, tuleeko selväks että tätä me ny ajatellaan käsistä tehressä?

Vaikka elokuvaan oli pakotettu kirkuen käänteitä niin prosessia ei ollut. Ei.

Katsojalle ei varmasti jätetä tilaa millekään tulkinnalle.
Tarinankerronta on kovin alkeellista tässä "viinan voimalla pettämään"-kulttuurissa. Elokuvamme ovat 30-vuotta jäljessä eurooppalaisesta elokuvakerronnasta. Surullista.

Oleellista/oireellista on huomata, että "vahva naiseus" oli kiihottanut/kiinnostanut niitä, jotka olivat kehuneet elokuvaa.

Mutta elokuva on ihan jees peruskurssi psykoottiseen rakkauteen, niille, jotka eivät ole sellaiseen ennen törmänneet. Niille onnekkaille, jotka voivat unohtaa elokuvan varsin nopeasti elokuvatetterilta pois kävellessä. Mitään ehkä ymmärtämättä, te autuaat.

37-50 prosenttia suomalaisnaisista

G-piste-ohjelman teettämä tutkimuksen mukaan 37 prosenttia suomalaisnaisista on syyllistynyt pettämiseen. - IL

Saas nähdä onko kyselty miesten prosenttilukua. (Oli, sama.)

Ai niin, naisethan pettävät vain epätoivon ja riittämättömyyden tunteiden pakottamana. Avunhuutona.
Sitähän ei sitten lasketa?


Toinen kysely antoi raadollisemmat lukemat:

Naiset pettävät useammin kuin miehet
IL 21.2.2008 4:40
Uskollinenkin mies päätyy yhä useammin petturin kelkkaan.
- Naisten pettäminen on lisääntynyt etenkin nuoremmissa sukupolvissa, perheneuvoja-psykoterapeutti Päivi Pylkkö-Storsjö sanoo.Pylkkö-Storsjön käsitys perustuu asiakastapaamisiin, mutta samaa voi päätellä myös Iltalehden nettikyselystä.Kyselymme perusteella naisista pettää puolet, miehistä alle 40 prosenttia. Pylkkö-Storsjön mukaan keski-ikäisten pariskuntien kohdalla yleisin petturi on edelleen mies, mutta alle 40-vuotiailla tilanne on jo tyystin toinen.

- 2 -

Itse Nelosen G. ohjelmasta 20.2.08...

Ohjelman viimeisin näytelmä aika paljastava. Kertoi ohjelman luonteesta selvät sävelet.

Naisen nettihimo ja deittailu esitettin emotionaalisesti hylätyn naisen epätoivoksi, ikäänkuin väistämättömäksi ajautumiseksi. Ja pettämistä haikaillut nainen siinä esityksessä tulkittiin kovin lempeästi ja ymmärrystä tarvitsevaksi. Ihmiseksi, joka ei aikonut mitään pahaa, hyvää vain. Kaipasi niiiin paljon.

Jos näytelmän päähenkilönä olisi ollut mies, niin olisivatko juontajat hurranneet silloinkin päähenkilön valheelle erottisten kuvien tarkoituksesta?

Ehei.

Miksi naisen pettämisoireet tulkittiin heikkoudeksi eikä mieheen kohdistetuksi hyökkäykseksi? Olisin aika varma siitä,että miespäähenkilöllä esitetty näytelmäpätkä olisi esitetty ja tulkittu ohjelmassa aika erilailla.

Ohjelman alussahan, jos huomasitte, toinen juontajista selväsanaisesti sanoi, että "naisen pettämisaikeethan tulkitaan usein epätoivon ilmaukseksi" - jotta katsojat tietäisivät mikä on ohjelman perussävel.


Ohjelman ensimäisessä näytelmäpätkässä kuvattiin kaiken lisäksi mies todella korostetun limaiseksi lieroksi, joka vilkuilee läpinäkyvän töykeästi senssitekstiviestejä tyttöystävänsä seurassa. Pieni ero mies- ja naiskuvan välillä, ihan pieni. Ihmeellinen propagandaohjelma. Lohduttavaa feminismiä.

Kyllä naiset on parempia, tunteellisempia ja naisten väärät teot vain tahattomia erehdyksiä.

Naisen hairahdukset elämän nälkää, miehen taas härskiä ahneutta

Lemmikki

Kuka heittäytyy lemmikiksi?

Salasuhteeseen?

Ilman tasa-arvoa, ilman kiintymyksen tarpeen ilmaisua?

Salaiseen suhteeseen ilman sosiaalista parisuhdestatusta - siis myös ilman julkista "silleen vaan fuckbuddy"-statustakin.


Millainen ihminen on Lemmikki?

Lemmikki haluaa elää varjoissa.
Jännittävässä valheessa. Ihminen, joka pelkää läheisyyttä mutta haluaa elää suhteesta vain sen intiimimmän osuuden, seksuaalisen aktiviteetin.

Ihminen, jolle avoin suhde on pelottava.

Ihminen, jolle fantasia on ainoa keino estää toisen vajavaisuuden kohtaamista.
Ihminen, jolle fantasia on ainoa keino estää oman vajavaisuuden kohtaamista.

Lemmikki, joka haluaa tuntea olevansa tärkeä, siis oikeastaan tärkein aktiivisten tuntemusten kohde, rakastajansa elämänhalun "todellinen" lähde, sitä tärkeyttä kuitenkaan tosimaailmassa testaamatta.

Lemmikki, joka haluaa ilmoittaa olevansa tavallisesta parisuhdepelosta vapaa kun uskaltaa tehdä parisuhteessa olevasta ihmisestä pettäjän ja mitätöidä näin parisuhteen merkitystä omalla kiihkollaan.

Nais-Lemmikki tietää toteuttavansa miehen suurinta fantasiaa, ainoastaan seksuaalisesti kiinnostunutta ja latautunutta naista. Näin Lemmikki voi sitten nauttia fantasialla ratsastavasta miehestä suhteessa, jossa kaikki tavallinen voidaan unohtaa ja jossa negatiiviset tuntemukset voi kieltää eika toista tarvitse auttaa. Suhde, jossa kaikki turhautumat voidaan ilmaista seksuaalisesti kun toisen muita tarpeita ei tarvitse kohdata. Tässä fantastisessa valheessa mies saa vaimoltaan äidillisen turvan ja lemmikiltään kiihkon ja unohduksen.

Lemmikki ei halua avoimesti olla tärkein ihminen tai siis oikeastaan ei uskalla olla tärkein ihminen mutta testaa kyllä omaa tärkeyttään joka kerta pala kurkussa. Lemmikki ei koe olevansa pettäjä vaan pelastaja, ja voi jopa halveksia ja pilkata sydämellisesti salasuhteen perheellistä osapuolta, todellisen Pettäjän roolissa olevaa rakastajaansa.

Lemmikki, joka ei halua luovuttaa toiselle ihmiselle valtaa mutta rakastaa itse valtaa yli kaiken. Halveksii tavallista "parisuhdevaltaa", varsinkin miehen vaimoa, mutta kuitenkin usein etsii sadomasokistisia valtaleikkejä seksiakteissa.

Ihminen, jolle salaisuus antaa kicksejä ja jolle sitoutumattomuus antaa mahdollisuuden sitoutua valtaa antavaan jatkuvuuteen kunhan voi kuittailla että tää voi olla viimenen kerta, kuule. Varsinkin perheellisissä miehissä, joiden avioelämä on sukulaisten tarkkailussa, tämä voi aiheuttaa kihelmöivää miehen suorittamaa vapaaehtoista tsemppausta ja pätemisen halua. Mitä mies tietysti kommentoi puuttuvan siitä todellisesta parisuhteesta.

Ihminen, joka ei halua olla vajaa ja paljastaa vajavaisuuttaan fantasiassa, "pelkässä" seksisuhteessa.

Vapaa Vihan vanki.

Lemmikki on suurten tunteiden leikissä
mutta tunteita näyttämättä. Kuohuvia tunteita ilman tutustumisen tarvetta. Suhde, jossa on vain rooli ja tyydytys ilman todellisuuteen pettymistä. Lemmikin rooli, täyttymys ilman työtä.

Mieluummin mitätöi "vastuuta" ollakseen tärkeämpi kuin se vastuullisen suhteen julkinen osapuoli. Lemmikin ei tarvitse kasvaa ihmisenä eikä kohdata kipupisteitä. Lemmikki etsii kiihotuksella pakoa ahdistuksesta.

Ihminen, jolle epävarmuus on luotava teatteriksi kerta kerran jälkeen. Jonka on luotava tahallisesti epävarmuutta asetelmissa, jotta voisi kieltää olevansa epävarma. Suhde kuitenkin jatkuu epäjatkuvuuden leikissä ja itsetunto saa boostia, mutta jatkuva epävarmuus pidetään tahallisesti yllä pettämisen nimikkeen tai ainakin salaisuuden alla. Jos ne vaan tietäis mitä me...

Lemmikki on ihminen, joka haluaa turvallisuutta mutta briljeeraa uskotuilleen "vaarallisella" suhteella. Lemmikki haluaa todistetusti vastuullisen perheihmisen mutta ei halua testata itse tätä vastuuta ja perheilmiötä todeksi.

Lemmikki ei halua täyspainoista suhdetta ja seksualisoi suhteen läpikotaisin.
"En halua mitään tavallista tältä suhteelta". Toinen pidetään etäällä ja tuntemattomana ja iloiten alistutaan varatun ihmisen piilotetuksi vakirakastajattareksi/rakastajaksi. Lemmikki usein vihaa kaipausta avoimesti osoittavia kosioitaan ja treffeille kyselijöitä. Jotka ovat vain sinkkuja, Lemmikin silmissä vain epätoivoisia - koska ovat sinkkuja.

Ah.

Lemmikille voi olla oudon tärkeää kehuessaan muille tuntematonta rakastajaansa ja korostaa tämän sitoutumista lapsiinsa lapsirakkaana isänä. Aika kinkkistä. Kuin Lemmikkinarttu voisi varastaa sitä samaa lasten saamaa rakkautta itselleen mutta seksuaalisuudella ladattuna. Perverssiä, kiellettyä, tukahdutettua, mahdotonta rakkautta. Kihisevää korviketta.

Tärkein rooli lemmikkinä mutta epätärkein ja määrittelemättömin ihmisenä elämässä.

Lemmikit puhuvat uskollisuudesta halveksien, ollessan niskan päällä - kunnes saavat tietää olevansa kolmas seksisuhde. Ihmeellisesti moraalin kirves voi tällöin nousta uskollisen rakastajattaren käteen. Kuinka pettäjä voikaan olla pettäjä?



TRENDI 7 2006 -lehdessä, jonka löysin paperinkeräyslootasta selatessani naistenlehtien ihmiskuvaa, oli tyypillinen haastattelu erilaisen suhteen harrastajasta. Nainen, jolla on jatkuva suhde vakiintuneen vanhemman perheellisen miehen kanssa. Booring. Mutta niin jänskää.

Naisen "itseanalyysi" oli myös tavallinen ja sisältäen sen tavallisen paradoksin: vaikka lapsuudessa isä oli ollut kylmä ja välinpitämätön vittujörö, niin tämä nainen tulkitsi nykyisen toimintansa äidille suunatuksi kostoksi.

Denial, denial. Voiko olla ihkumpaa esmerkkiä torjunnasta. Viha isää kohtaan on niin torjuttua ja kiellettyä pikkutytön kaipauksen ja pelon tunteen alla että ei edes aikuisena ymmärrä vihata psykopaatti-isäänsä vaan luokin teatterin, jossa isä-hahmo on peukalon alla. Isästä on luotu fantasia, jotta olisi edes toive, johon nojautua.

Selväähän on, että kyseinenkin nainen kostaa nimenomaan isälleen. Jotta ei kostaisi oikelle isälleen. Jotta voisi torjua aidon vihan isää kohtaan. Jotta voisi olla kohtaamatta rakkaudettomuuden perintöä.

Kiihoketta löytyy sitten leimmikkistatuksesta isämieheltä, kun voi vetää toisen naisen pöydältä bratwurstia välistä. Kaunista.

No, näin epäsuorasti lapsuuden kuviolla ladattuun nautintoon kuuluu tietysti myös fantasia äidin syyllisyydestä. Se oli äitin syytä ku isi ei tykänny musta. Ja tavallaan siten myös äidin häpäisyfantasia on tosiaan kuvassa mukana, mutta ei todellakaan selittävänä tekijänä. Kun ei ole saanut olla turvallisesti tyttö isälle niin isänvarastajan rooli ja äidillisen sitoutumisen halveksiminen täyttäköön tarpeen aikuisena.

Lemmikki luo fantasian jossa pelastaa rakastajaansa hänen aviopuolisoltaan. Tämän voi nähdä itsevihan kanavoimisena oman sukupuolensa edustajaa kohtaan sekä naisilla juuri äitiä kohtaan tunnetun häpeän "neutralisoimista".

Julkeus ja uhma ovat juuri häpeän kumoamisyrityksiä. Riittämättömyys isälle on riittävän vahva vamma luomaan sadistista onnea toisen onnen kaivertamiseen.

Tämän korostamani kategorian eli Lemmikki-Naisten miessuhteet ovat kyllä suoraan isäsuhteen puutteiden käänteistä korostamista.


Silti he tyytyvät samaan rooliin, minkä isä on heille antanut lapsena: lemmikki, jota rapsutetaan silloin tällöin, mutta josta ei millään tavoin olla vastuussa, johon ei tarvitse investoida eikä jolle ei tarvitse paljastaa mitään.

Ja miehillä on siis toisinpäin, tyytyvät lemmikin olemukseensa ja rooliinsa "valloittamiaan" äitihuoranaisia kohtaan. Rakastajatar-Perheenäidistä tehdään mielihyvin huora, epä-äiti, joka on seksuaalinen vain perheensä ulkopuolella salasuhteessa. Aika rajua ja rujoa.


En tässä edes aijo määritelläkään niitä lemmikkejä, jotka odottavat vuosia oman statuksensa nostamista. Että salainen suhde on niin täynnä rakkautta, että muut suhteet hajoavat sen voimasta. Että salattu ja peitelty olisi voimallisempaa kuin vastuullinen elämä.

Liian pimeä alue.

Suhteen pelastaminen

Mikä pelastaisi parisuhteen, joka on onnistuttu markkinoimaan kavereille, toimittajille ja sukulaisille ihannesuhteena?

Hankitaan lapsia.

- Jen haluaa epätoivoisesti lapsia. Hän sanoo toistuvasti toivovansa, että olisi hankkinut lapsia Bradin kanssa ja kuinka asiat olisivat saattaneet mennä toisin, jos hän olisi niitä saanut, OK!-lehdelle kommentoitiin.

Näyttelijä Jennifer Anistonin kerrotaan olevan edelleen katkera Angelina Jolielle avioliittonsa särkemisestä. Aniston erosi miehestään Brad Pittistä vuonna 2005. - Erosta on jo kolme vuotta, mutta hän ei ole vielä päässyt asian yli. Se on traagista, eräs Anistonin ystävä kertoi OK!-lehdelle. MTV3 viihdeuutiset

Ei voi olla totta.

Vai onko kysymys ihannenaisesta, joka ei voi tunteilleen mitään?

Tämä ihmiskuva on äärimmäisen vääristynyt ja perverssi.
Nainen, joka uskoo muuttavansa miehen rakkauden ja perheihanteiden kautta. Silti naistenlehtein journalistiikka käy korkeaprofiilista pyhää sotaa parisuhteen pelastamisen vuoksi.

Kuinka lapset muuttavat kaiken.
Kuinka heidän täytyy muuttaa kaiken.

Ja sitten kasvatuksen kulmakiveksi tulee "välttämätön" väkivalta ja nainen kommentoi toimittajalle kiljumisen lapsia kohtaan olevan "terapeuttista". Koska lapsille on suotu rooli hyvän mielen tuojina ja suhteen pelastajina. Ja jos lapset eivät tuo hyvää mieltä, on tuli vapaa. Mama helvetistä on syntynyt.

Naistenlehtien ankara panostus tosiperheen pelastavasta mallista perustuu harhalle, jonka mukaan mies on sidottava - muuten ei hyvää parisuhdetta saada.

Samalla uskonnollisella parisuhdepaatoksella ohitetaan se tärkein eli miehen olemuksen tärkeimmät kriteerit naiselle.

Ovatko miehen lihakset kriteereinä hyvälle miehelle?
Bedroom eyes?
Onko miehen kuolaava, painostava, hellittämätön lähentely, "piiritys", hyvä peruste parisuhteelle?

Onko lompakon paksuus kiva kriteeri?
Onko ihastumisen ihmeellinen nopeus hyvä kriteeri?
Onko miehen maine mainio kriteeri?
Onko naisen halu muuttaa miestään kriteerien kriteeri?

Naistenlehtien mukaan on.

Monien naisten mukaan ovat. Hyviä seikkoja briljeerata suhteesta mukamas humoristisesti kavereilleen.


Romanttiset mielikuvat ovat ne elementit joita haastateltavilta naisilta pumpataan esille lukijoiden ihasteltaviksi.

Esikuvallisuus on myös outo ja korostettu kriteeri naistenlehtien ihannenaisen esittlykonventioissa. Kuinka paljon nainen on kärsinyt (väärän miesvalintansa takia), sitä enemmän Gloriaa suitsutetaan naiselle.

Uhrautuvuus miehen kanssa on ihailtavaa, oli sitten kyseessä väärä mies tai ei. Kunhan Rakkaus on suuri.

Kunhan suhde on etusijalla.
Kuin suhde olisi jotakin muuta kuin abstraktio.
Kuin sen tekohengittämisen taito olisi naisen taidoista suurin.

Naisen valintakriteerejä ei vahingossakaan kyseenalaisteta.
Naisen tahtoa ei korosteta. Vaan kykyä sitoutua tunteisiin, vaikka tunteita ei pystyttäisi perustelemaan. Psykopaattimies kelpaa päätoimittajalle ja lapsia kynnet pitkällä odottavalle naisen äidillekin kunhan naisella vain on tahtoa luoda parisuhdekulissia kliseisin ja esteettisin perustein. Että parisuhdetta tarkkailevat kriitikot olisivat tyytyväisiä. Jotta naisen emotionaalisuus olis jumalallista ja kaiken muuttavaa.

Seksuaalisuus aseena

Mikään näkemäni kauhuelokuva ei ole saavuttanut lähellekään niitä kokemuksia, joita olen joutunut kokemaan naisen tunnemaailman "muutoksien" seuraksena. Väkivaltaviihde on kevyttä kamaa verrattuna parisuhdeväkivaltaan. Emotionaaliseen väkivaltaan.

Väkivaltaviihde huolettaa HS-raatia

En usko, että väkivaltaviihde tekee kenestäkään väkivaltaista. Väkivalta nousee lapsuudenkodista ja sen emotionaalisesta väkivallasta tai kylmyydestä.

Mitä voi sanoa naisesta, joka puhuu ja toistamiseen painottaa tunteiden, vastuun, uskollisuuden, romanttisuuden ja rakkauden merkitystä - ja sitten äkkiä hylkää tai häpäisee miehen, koska "siltä vain nyt tuntui".

Jos vaikkapa on joutunut kohtaamaan miehen ensimmäisen kyyneleen ja kokee sen uhkana naisen roolille, naisen tunnemaailmalle?
"Et ollutkaan sitä mitä kuvittelin".
Eikä syvempiä perusteluita välttämättä saa kysymälläkään.

Ja nimenomaan se rankin tapa, nainen menee sänkyyn vieläpä miehen ystävän kanssa.
"En tuntenut että rakastat minua tarpeeksi. Sinä et ymmärtänyt minua ja tässä on tulos."

Ja ratkaisuna on miehen häpäisy? Ja kaupanpäälle syyllistäminen?
Mitä ihmiskuvaa tämä toiminta edellyttää?

Naisellisia Tunteita korostava feministinen kulttuuri on egoistinen kulttuuri, siinä missä sovinistinenkin kulttuuri.

Emotionaalisen egoismin omakuva on karu.

Naisen tyytyväisyys voi olla hänelle parisuhteen koko kuva naisen emootioita feminisisesti erittelevässä maailmankuvassa. Miehen tehtävänä on tyytyväisyyden osoittaminen naisen tyytyväisyyden takaamiseksi. Naisen tyytymättömyyden tarkkailu on kaikkea oleellista ohjaava. Kaiken mittana on naisen narsistinen "hyvinvointi". Mikään ei ylitä siinä naisen emootioita, ei varsinkaan miehen emoootiot.

Naisen "itseilmaisuna" saa sitten olla vaikkapa uskollisen miehen häpäisy julkisesti omassa sosiaalisessa mikrokosmoksessa, sisäpiirissä. Jotta mies tuntisi siten häpäistynä naisen emotionaalisen epävarmuuden. Tunteiden ohjaamana toiminut nainen ei ole vastuussa teoistaan vaan on toiminut passiivisesti "tunteidensa viemänä" - ja selityksissä vastuussa on mies, joka ei "aktiivisesti" huomannut vihjeitä ja puuttuvia tyytyväisyyden merkkejä.

Tuntemani miehet, jotka ovat seksuaalisesti pettäneet naistaan, ovat tehneet sen salassa ja pitäneet/yrittäneet pitää sitä salassa. Heille pettäminen on ollut puuttuvan onnen ja kosketuksen hapuilua tai onnettomien tunteiden peittämisyritysten purkautuminen ystäväpiirin ulkopuolella seksuaalisena seikkailuna. Yllättävän hellyyden ja halun uudelleen kohtaamista.

Mutta lähes kaikki tuntemani naiset, jotka ovat pettäneet, ovat tehneet sen sosiaalisena sodankäyntioperaationa, jossa pettämisen motivaationa on miehen julkinen häpäisy. Ei seksuaalinen onni tai uuden ihmisen kohtaaminen.

Ovatko nämä pettämistavat erilaisia?

Ovat, syvästi erilaisia.

Minun on vaikea kuvitella ihmien mieltä, joka nauttii ja ylpeilee toisen häpäisemisestä. Varsinkaan itselleen tärkeän ihmisen häpäisemisestä. Mutta selvästikin se on monen ihmisen omakuvan kiinteä osa, itsetyytyväisyys omasta kyvystään häpäistä. Käyttää seksuaalisuuttaan välineenä oman epävarmuuden kieltämiseksi tai sen projisoimiseksi, toisen tekeminen epävarmaksi.

Siinä ei ole kysymys tasa-arvosta tai arvostuksen hakemisesta vaan sadistisesta itsetunnosta. Toisen heikoksi saattamisesta. Kai heidät on lapsena häpäisty niin perusteellisesti, että he näkevät se osana aikuisen nihilististä itsehallintaa ja omissa mielikuvissaan pelaavat jotakin kauhun tasapainoa elämän kuohunnassa.

Joillekin seksuaalisuus on pelotevoimaa.
Kamppailua.
Pakottavaa oireilua ja impulsiivista häröilyä.

Minulle seksuaalisuus on vain kykyä läheisyyteen.
Olen sen verran luuseri mieheksi.

Vaihdetaan muutama keittön kaapin ovi

Vaihdetaan muutama keittön kaapin ovi.

Ja lasku on 24 tuhatta euroa.

Tuttavani nainen ehdotti pientä ja pikaista keittiön päivitystä. Kaapin ovien vaihtamista. Selvä. Mutta kaveriani osdotti pieni yllätys, kun kotona odotti remonttimies hakkaamassa keittiön lattialaattoja hajalle. Nainen olikin päätynyt remppaamaan koko keittiön. Lasku 24 tuhatta euroa visalle ja pankin pikalainalla.


Kuinka tämä suomalainen mies, uskollisuuden ja vastuun esikuva universumissa kaikille olennoille, suomalaisen Suuren Herttaäidin syyllisyydellä ehdollistama olento reagoi tähän?

Haasteena.

Kun mies haastetaan, täytyy miehen osoittaa olevansa mies ja tunteidensa yläpuolella.
Hyvä mies. Istu. Paikka.

Koska mies ei halunnut tulkita
naisen omavaltaisuutta ja ylimielisyyttä valtataisteluksi, mies tulkitsi sen kiltisti "haasteeksi". Että nyt on mahdollisuus näyttää naiselle kuinka sitoutunut tämä mies naiseensa on. Ei hän mies nyt turhaan ole parisuhteeseen lähtenyt.
Mieshän on sitä tarpeellisempi mitä enemmän nainen tarvitsee.

Ja mies teki ylitöitä ja onnellisena näytti naiselle haasteen olleen selvitetty. Mies haasteen mittainen. Nyt kelpasi miehen kuunnella naisen ylpeyttä vieraille keittiöstä.

Ja kaikki vieraatkin nauroivat niin laskulle.

Pyhä Tyytymättömyys

on Porvariprinsessan aito identiteetti.

Muuta ei materian kautta itseään määrittävä nainen tunne. Kulttuuria provariprinsessa voi kuluttaa kilokaupalla mutta elämän linnoitus pysyy kasassa vain materian ja sosiaalisen hyväksynnän kautta määritetyn "laadun" varassa. Laadukas porvariprinsessa nauraa jupeille, jotka palvovat ikinuorekkuutta mutta statuskramppi on Porvariprinsessalla yhtä ankara kuin Vimpalejupilla.

Mikään ei saa riittää Porvariprinsessalle.

Muuten kuolemanpelko ja tavallisuuden angsti murskaisi tämän pienen hennon egon.

Moni liitto toimii positiivisen tulkinnan varassa.
Yksinkertaisen hyväntahtoisuuden varassa.
Yksipuolisen tulkinnan varassa.
Yksipuolisen anteeksiantamuksen varassa.

Moni alistuva osapuoli ei halua tulkita mitään, ei edes outoja yllätyksiä negatiivisiksi tapahtumiksi, jotta "homma toimisi". Koko suhde on pumpulissa, ennakko-oletuksissa ja ikuisen suhteen visiossa. Masokismi on autuasta tunnottomuutta. Mitään ei tarvitse tulkita koska kaikki on etukäteen jo määritelty.

Iskuja vastaanottava osapuoli tuntee suurenmoisia marttyyrin jaloja tunteita pelastaessaan suhteen jatkuvuuden ohittaessaan tunteensa ja siis konfliktit. Moni alistuva peittää passiisuutensa hurjaa aktiiviseen pätemiseen. Keskipisteenä toisen ihmisen tarpeet. Täydellisesti.

Rakkaudesta tulee marttyyrille uhrautumista.
Jalo tehtävä elämän tarkoitukseksi.

Suhteesta tulee väistelyä.
Vuorovaikutuksesta itsehillintää.

Tasavertaisuudesta kelpaamista.
Elämänhallinnasta tulee itsehillinnän jumalallista pakoa.
Suorittamisen loputon suo.
Rakkaudesta suoritus.

Epävarmuus kaiken siunaajana.
Kaikessa varmuudessa.

Jos Alistuva Sankari pakkomielteisesti haluaa suhteen jatkuvan, kaiken aggressiivisen toiminnan voi tulkita toisin. Ihmisellä on ihmeellinen kyky tulkita tilanne ihan miksi vain. Kun on ensin valinnut premissit.

Sokean toivekuvan vuoksi. Unelman vuoksi. Siitä viis, minkälaisen parin on itselleen valinnut, kunhan unelma eheydestä ja jatkuvuudesta toteutuu.

Epäsuora aggressio on aina velhottu valheeseen. Sanoma on kuitenkin selvä: "Minä saan tehdä mitä minua huvittaa ja sinun on todistettava rakkautesi ja kelpaavuutesi minun päähänpistojen seurauksena."

Rakkautta?

Ihan miten sen haluaa tulkita.Useimmat miehet tulkitsevat valheet, hyväksikäytöt ja vaatimukset rakkaudeksi. Siis miehen tilaisuudeksi osoittaa rakkautta ja saada naiselta hyväksyvä tuhahdus.

Kelpaa.
Katsotaan sitten seuraavalla kerralla onko sinussa miestä minulle. Tällä kertaa osoitit ihan kivaa uskollisuutta. Tulikohan nyt keittön kaapinoviin sittenkään oikea värisävy?

Parisuhdehelvetin suuret Sankarit.
Heittäkää vittuun vittumaiset ihmiset.
Ei rakkautta saa esille anomalla, raaputtamalla kynnet verillä.

Jos riittämättömyys on lähes ainoa motiivi ihmeellisen eheän parisuhteen kulisseissa, niin mitä helvettiä.

Kuurot oppii kuulemaan
Sokeet oppii näkemään
Mykät oppii puhumaan
Ja rammat kävelemään

Huda huda!
Huda huda huda huda huda huda!

Sä et tarvii taloa
Sä et tarvii autoa
Sun ei tarvii peiton alla
Imee namua

Mitään Jumalaa
Sun ei tarvii rukoilla
Ei oo muuta jumalaa
Kuin Huda Huda

Hakkaa kitaraa
Hakkaa kovempaa
Sitä jengi haluaa
Ja sitä se saa


Tuomari Nurmio / Sielun Veljet





______

Parisuhdetesti Parisuhde Kriisi Parisuhdekurssi Parisuhdeterapia

Let Love Rule

Miksi naiset juoksevat uskottoman uroon luokse, joka ylpeilee useilla naisilla?

Maine. Raha. Ylpeily.
Voima.

Esikuvia, Mika ja Erja Häkkistä ihanneparina?

Kollega Häkkisistä: He olivat täydellinen pari
7.2.2008 12:49

F1-kommentaattorina työskentelevä entinen F1-kuljettaja Hans-Joachim Stuck kuuli Häkkisten erosta, kun saksalaismedia uutisoi asian keskiviikkona. - Olin erittäin yllättynyt, Stuck kertoi saksalaiselle Bild-lehdelle. - Minun silmissäni he olivat aina kuin suomalainen versio Michael Schumacherista ja hänen Corinna-vaimostaan - täydellinen pariskunta, Stuck jatkoi. IS

Miten käy miehen, jos ei enää pärjää enää kyvykkyydessä, jolla on itsensä ennen mitannut ja antanut mitata.

Eivät miehet pidä luolamiesajan statusta elossa vaan nimenomaan naiset.
Ei machoja olisi olemassa ellei se kutittaisi naisten aivokurkiaista.

Kun nainen haluaa elää "vapaasti", vain seksuaalisuutensa kautta ja seksuaalisuutta korostaen niin silloin vaistot taantuvat takaisin luolamiesaikakaudelle.

Kummat Suomessa harrastavat enemmän nimetöntä seksiä ulkomaalaisten ihmisten kanssa? Kyllä se on naisten lomasarkaa. Älyvapaa seksi machomiesten kanssa. Mitä vapautta sekin on?

Lenny Kravitz paljastaa, miksi hän lopetti seksin IS 1.2.2008


Amerikkalaislaulaja Lenny Kravitz lopetti petipuuhat kolme vuotta sitten.
Kovana naistenkaatajana tunnettu Kravitz kertoo vihdoinkin, miksi päätyi dramaattiseen ratkaisuunsa.

- Heräsin yhtenä aamuna jonkun naisen vierestä ja ihmettelin, mitä ihmettä olen tekemässä.

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1483246

Heikkoudesta

Herkkä mies on ihana.

Onhan?

Ainakin naisten kahvilakeskusteluissa.

Entäs Kuinka suhtautua naiseen, joka mainostaa miehensä herkkyyttä, vaikka mies todellisuudessa on kuin härski buldoggi neulatyyny perseessä? Kokeeko nainen saavansa silloin oman herkkyytensä paremmassa kontrastissa esille sellaisen miehen kanssa?

Kuinka moni nainen sietää miestä, jonka voisi määritellä olevan yhtä herkkä kuin itse nainen? Mikä on miehen tehtävä herkkyyden suhteen? Sulaa naisen herkkyydestä, ihailla naisen herkkyyttä, jota miehille ei suoda/ole suotu? Saako mies olla herkkä? Onko se suurin uhka minkä nainen voisi kokea?


Herkkyys.

Herkkyys on joillekin naisille kuin hajuvesi, sitä on hyvä ripotella sinne tänne sopivina näyttöhetkinä ja varsinkin kriisiaikoina mutta ennen kaikkea - se on naisten reviiriä. Naisen aistittavissa, naisen ilmaistavissa, naisen määriteltävissä. Miehiltä esiin saadut herkkyyden merkit ja paljastukset ovat kuin päänahkoja, joita esitelläänt toisille tyttöystäville. Mutta vain silloin kun oma mies on "normaali mies". Eli ei kovinkaan herkkä, huojumaton. Karun määrätietoinen.

Tietysti on naisia, joille miehen lemmikkieläimen kaltainen totaalinen ja peittelemätön lapsenomainen riippuvuus on itse tarkoitus mutta onneksi näitä ääritapauksia on vähemmän.

1

Herkkä mies on käsitteenä ikään kuin tuuliajolla oleva purjevene.

Sellaiseen veneeseen nainen ei halua astua eikä sellaista venettä mainosteta kavereille tai varsinkaan omille vanhemmille. Sillä mitä jäyhempi mies, sitä herkemmältä naisen herkkyys näyttäytyy. Ja nainen voi olla kirkkaampi herkkyyden etuvartio parisuhteen lavasteissa.

Minulla nousee vähän väliä kysymys, kumpi sukupuoli oikeastaan ylläpitää suomalaisen jäyhäjörömiehen ihannetta yllä. Miehet vai naiset?

Naisten reaktio miesten herkkyyteen on usein loukkaantuminen, pilkkaava, vähättelevä tai naisen ahdistuminen, kuin mies astuisi naisen reviirille. Kuinka nainen voisi tuntea vapaasti olevansa herkkä ja haavoittuva, jos mies kilpailee herkkyydessä ja avuttomuudessa, eikä ole pitämässä vahvasti selustaa ja vankkaa syliä naisen herkkyyden suojaksi?

Naisen ylpeyttä ei mikään niin nosta kuin toisen hurmaamiskyky.
Mitä on hurmaus?
Saa tuntemattoman haluamaan tuntematonta, sitä, mitä ei tunne, eikä haluakaan tuntea, hurmoksen kuohunnassa.

Kuinka naiset määrittelevät yleensä naiseutensa?
Moniulotteisuudella ja herkkyydellä. Tietysti. Intensiivisyydellä. Tunteiden syvyydellä, no, ainakin tunteiden intensiivisyydellä.

Miehet ovat näin katsottuna putkiaivoja - päämäärätietoisuutensa vuoksi. Päämäärätietoinen ei voi olla herkkä. Päämärätietoinen ei ole tarpeeksi tässä hetkessä.

Nainen ktsoi miestä ja mietti, tarjoaisiko omenaa vai kehoaan miehelle.

Hänet on parempi tulkita epäherkemmäksi. Silloin mies olisi ontologisesti riippuvainen naisen elämän herkkyydestä. Näin praktisesti katsottuna nainen olisi välttämätön miehelle, joka ei itsessään kykenisi niin syvälliseen herkkyyteen kuin nainen. Ja nainen täydentäisi miestä - ei toisin päin.

"Mihin hän joutuisi ilman sinua. Oh. Miten sinä kestät sitä miestä. Hän saa kiittää sinua niin paljosta."

2

Tietysti sitten aina löytyy miehiä, joita kiehtoo ja ärsyttää nasiten herkkyys. Ja sohivat sitten rivouksilla. Osoittaakseen etteivät ole herkkiä.


Mutta se seksuaalisen häirinnän harrastaminen vasta avutonta heikkoutta onkin.

Reilujen jätkien kulttuuri yllyttää häirintään

Seksuaalinen häirintä työpaikalla on selvästi yleisempää Suomessa kuin muualla Euroopassa. Asiantuntijan mukaan tämä johtuu suomalaisesta reilu jätkä -kulttuurista, johon liittyy ronski käyttäytymisnormisto.