Fyysiset tekijät, kuten kasvot tai paino ovat tärkeitä ensivaikutelmia naisille feministin mukaan

IltaSanomista päivää:

"Nainen arvostaa miehessä epäitsekkyyttä.

Tällaisen miehen nainen oikeasti haluaa"

IS

"- Fyysiset tekijät, kuten kasvot tai paino ovat tärkeitä ensivaikutelmia, mutta loppujen persoonallisuus on se mikä merkitsee, toteaa Westministerin yliopiston tohtori ja ihmissuhdeasiantuntija Viren Swami."

Eli kuulen tuossa Swamin hyväksynnän, että primaari valintapremissi saa olla ulkonäkö ja sitten nainen saa kaupan päälle tarkastaa lisäksi, onko mies uhrautuva. Pinnalliset kriteerit ovat ensisijaisena karsintavaiheena/elämänvaiheena siis hyväksyttäviä, jos nainen sen jälkeen testailee miestä "muillakin arvoilla".

Saako myös mieskin sitten arvioida naista ja toimia näin aivan samoilla perusteilla feministien mielestä?

?

Tässä sitten vielä etevä feministinen kulminaatio:

"Jos nainen on hyvin epäitsekäs, mies saattaa pelätä tämän olevan kiinnostunut enemmän muista asioista kuin itsestään, Swami toteaa."

Eli kaikille on feministisessä unelmassa parasta, jos mies on uhrautuvampi. Kuin nainen.

Mitä ihmettä? Mies saattaa pelätä, jos nainen on inhimillinen ja humaani?

Tämäkö on todella sitä kuuluisaa patriarkaalisen yhteiskunnan purkamista? Tämähän asenne on patriarkaalisen yhteiskunnan jälleenrakennusta, miehen kunnia - ja status-ajattelua, jossa nainen ei ole tasavertainen elämänkumppani vaan saavutettu palkinto miehen uhrautuvuuden seurauksena.


Mikä on ihannemies?

Nörtti? Tuumija? Naisia ujosti avostava?

Päättäväinen, "Persoonallinen", "Räiskyvä", "Sosiaalisesti Rohkea"?
Patriarkaalinen hahmo?

Onko macho patriarkaalinen hahmo? On. Ja siitä on monta makeaa versiota.

Tietysti naisten maku on koko ajan muuttunut kriittisemmäksi esim ulkonäön suhteen, nuorten ainakin.

Ja hei c´moon, +46-v naiset oli ihan kuumana Matti "Uuniperuna" Vanhaseen 5 vuotta sitten, muistatteko?

Enää ei vain sosiaalinen yhteisön kunnioittama siittäjä kelpaa ihan noi vaan - vaikka ennen piiat lakosivat isäntien alle voivottelemaan syvämmen tykytystä.

Ulkonäkö ja sellainen feikki ja filmaattinen juppiurheilijasympaattisuus tai "oman studion pyörittäjä" muusikkokarisma saa nyt nuoremmat naisen pudottamaan housunsa vilauksessa - mutta ei ne riikinkukkona tepastelevat miestyypit machoiluna ja ylimielisyytenä eroa mitenkään patriarkka Kekkosest ja Lipposest.

On feministisesti muotia julkisesti ihailla ja rapsuttaa nörttejä, mutta se on ihan eri asia kuin mennä miehen kanssa sänkyyn baarista. Ihan eri asia.

Kun miehellä on miehekkäät mutta nuorekkaat piirteet ja toisia miehiä uhitteleva asenne, moni akateeminenkin nainen katsoo ohi miehen käyttäytymistä ja käyttäytyy kuin pikkutyttö tunteiden myrskyssä.

"Se on pohjimmiltaan herkkä mies, se vaan pelkää näyttää tunteitaan"

Urheilijakarisma saa vapaasti esineellistää naisia ja olla "kohtelias" monille "uteliaille" ja kiimaisille naisille. Seurustelukumppaniksi itseään luuleva nainen vain "ymmärtää" tämän modernin patriarkka miehen koettelemuksia muiden narttujen vokottelun alla.

Jos nainen ottaa kauniin pettäjän sänkyynsä, niin naisille tulee lähes aina sinnikäs lumovaihde päälle.

He eivät voi tunnustaa virhettään vaan heidän täytyy todistaa intiimiksi päässyt tunteensa "todelliseksi" ottamalla mies projektiksi, osoittaa "rakkautensa" aidoksi ja näyttää "taitonsa" muuttamalla mies humanistiksi - mutta humanisti ei näille naisille kuitenkaan kelpaa valmiina pakkauksena.

Lumosokeus?

Mitä se on?

Naisilla on outo lumosokeus, joka muuttaa heidän eettistä arviointiaan. Kaunis, komia tai taiteellisesti menestynyt mies saa armoa ilman moraliteetteja, tavallinen möhkäleröntti taas ei.

Se on hyvin omituinen mutta ällistyttävän laaja ilmiö.

Tavallisille miehille kun feministisesti "tietoinen" nainen saa osoitettua omaa feminististä itsetuntoaan ja erittelykykyään, niin biologisesti vetoaville ihannemiehille voi vain osoittaa oman seksuaalisuutensa tehokkuutta ja luonteensa kestävyttä, jotta "rakkaus" osoittautuisi oikeaksi - oli mies minkälainen mulkku tahansa.

Naiset naamioivat oman biologisen kiihottuneisuutensa romanttis-eettisen tehtävän alle: koska minä rakastuin, minä voin muuttaa rakkauteni kohteen, tällä on jokin surempi merkitys. Minä rakastan tätä machomulkkua, voi miten söötti.

Vaikka ikivanhana koodina on vain alistuva ihastuminen alfauroksen ylimieliseen valtataisteluimagoon.

Naiset sallivat kaikenlaista hyväksikäyttöä, kunhan vain saavat siitä seksuaalisia kicksjä. Ja statusta. Sosiaalista asemaa Espoossa. Tätä feministit eivät hyväksy naisten luomaksi todellisuudeksi. Mies on vastuussa, jos nainen nussii vittuilevaa pettäjää?

Naiset ylläpitävät machokäyttäytymistä, naiset kannustavat machokäyttäytymiseen seksuaalibiologisten vaistojensa mukaisesti. Muuten se ei kannattaisi machoille. Jos naiset eivät kaatuisi machon sängylle, ei machoja olisi.

Evoluution kirousta?

Naisten ahneutta? Pelko, että oma mies on heikompi kuin mielikuva tylystä isästä? What ever.

Mikään ei ole irvokkaampi kokemus kuin kuulla yliopiston kahvilassa pöydällisen feministinaisia naureskelevan kuinka miehet ovat munattomia. Siis mitä vittua? Feminismiä?

Jos mies on ruma tai epävarma, mutta samanlainen asenteiltaan ja naiskuvaltaan kuin urheilullisen ihana juppiuros niin kyllä naisten tuomiota ja vihaa satelee sellaisen tavallisen miehen päälle. Feministinen inferno käynnistyy valikoitujen b-sarjan miesten kohdalla.

Tunnen monta tapausta, jossa nainen ei ole reagoinut lainkaan patriarkaalisen hahmon törkeyteen mutta sosiaalisesti alemmalla tasolla olevien miesten paljon lievempi mielenkiinto naista kohtaan tuo sitten hirveän raivon esille. Jotain mielen psykologiaa kyllä mutta vastuu suhteettoman erilaisesta kohtelusta on aikuisilla naisilla.

Satavarmasti.

Did feminism f--- up our love lives?

"We want to be feminists in every other aspect of our lives except for our relationships. So I don't blame men for being confused. "

impossible standards

"Tietäkää siis, että mehun keittäminen on mitä kapinallisin teko"

Feministi Moilasen kaipaama vastavoima

Seksuaalipoliittista kuohuntaa. 

Tulvantaa.

Mielenkiintoista. 

18.6.08 Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla ylpeä feministi, "TULVAn" päätoimittaja Anne Moilanen julistaa, että miesten ei kannata odottaa ja valittaa vaan perustaa ylpeän feministien esimerkin mukainen järjestö. 

Aikaisemmassa Tulva-lehden numerossa 2 08 toisaalta kirkuen julistetaan viholliseksi "miesaktivismi". 

Jumalávita, koeta Anne nyt päättää mitä oikein tahdot! 

Tahdotko vain hyvän vihollisen ja tappelun, joka antaisi järjestöllenne/lehdellenne olemassaolon oikeutuksen? Eikö oikein löydy vielä hyvää vihollista, joka repisi tukkaa ja raapisi ihoa kunnon kissakamppailussa? 

Anne tunnustautuu toki rehellisesti vain naisten asian ja arvojen ajajaksi. 

Ei tasa-arvon ajajaksi. Tasa-arvo ei tunnu tarpeelliselta TULVAn sivuilla. 

Hän tunnustaa HS-kirjoituksessaan nyt miesten ongelmat ja odottaa järjestäytymistä. Toista organisaatiota oman organisaationsa vastapainoksi. 

Aivan kuin keskustelua ei voisi käydä poliittisten junttaryhmäjulistajien ohi. Kuin 60-luvun malliin keskustelua täytyy ohjata poliittisten ryhmien ja hierarkisen johtamisen  kautta. 

Lapsellista touhottamista ja aneemista järjestöpolitiikanja barrikadien romanttista kaipuuta. 

Kyllä Anne tietää, että hänenkaltaisensa ideologinen julistus järjestötoiminnasta tietää jäsenien/toimituksen mielipiteiden painostavaa ohjaamista ja yhteisten ideologisten diskurssien junnaamista, oikeaoppisuuden vannottamista kelpaaville jäsenille - ja kelpaamattomien selkeää ulossulkemista puhtaan opin tieltä.  

Tulvalle on toki tärkeää nousta kärkkään ideologiseksi ja julkiseksi järjestöksi, jotta apurahat ja järjestölehtirahat liikkuisivat vikkelään. Raha puhuu ja organisaatio paukkuu järjestömaassa, kun järjestö ei ole riippumaton.  Mielipiteitä täytyy olla mutta julistautuminen keskustelun keskipisteeksi ja oikeuksien markkinapaikaksi on noloa. 

Annen ja Tulvan diskurssissa miehet ovat vastuullisia naisille ja naiset ovat vastuullisia naisille kriittisyydessään miehiä kohtaan. Mitä vikaa näkökulmassa? 

Naisten kriittisyys on osoitus feministisessä diskurssissa naisten itsenäisyydessä - mutta miesten itsenäisyyttä ja kriittisyyttä ei saa ihannoida vaan vihata. Naisten kriittisyys naisia kohtaan olisi jotakin aivan liian julkeaa. Petturuutta. 

Paljon Tulvan tukijoukoissa kuulutettu ns "akateeminen" naistutkimus ei ole lähelläkään akateemista, itsekriittistä ja avaraa tiedettä.  Äärimmäistä eturyhmälobbausta, ideologisen sokeaa, ylimielistä ja yksipuolista. 

Kotron kirjoitus HS Sunnuntaidebatissa:

( -  joka sai siis Annen vetämään takaisin suoran julkean taisteluhuutonsa miesklikkejä vastaan

 ja kaipaamaan lisää miesten järjestäytymistä ) 

 " ... Tämä ei ole naisilta pois. Silti monet kolumnistit ja jotkut 

näkyvät kasvatustieteilijät ovat leimanneet esimerkiksi huolen 

poikien kouluvaikeuksista pelkäksi naisvastaiseksi ruikuttamiseksi

Epäjohdonmukaista on myös, jos naisten vähäinen edustus 

johtajistossa selitetään yhteiskunnallisesti, mutta miesten huono-

osaisuudesta puhuttaessa hypätään jonkinlaiseen uusliberalistiseen 

tulkintaan ja katsotaan sen johtuvan vain omista valinnoista. 

Eikö molempien ilmiöiden taustalta löydy myös yhteiskunnallisia 

mekanismeja, joita pitää tutkia ja purkaa?"

Vihreä Lanka:

Miesaktivistien mustamaalaus

Pasi Malmi | 19.05.2008 13:34
Tiedoksi:

Tulva-lehden artikkeli tehtiin siten, että minua haastateltiin 90 minuutin ajan puhelimitse. Taktiikkana oli esittää provosoivia ja älyttömiä väitteitä, joita Tulvan toimittaja oletti minun kannattavan. Vastasin lähes kaikkiin väittämiin siten, että "Asia ei ole näin. Kyse on pikemminkin siitä, että..."

Kaikki minun suuhuni laitetut "teesit" ovat siis liioiteltuja ja vääristeltyjä olkinukkeja. Osissa vääristely oli niin räikeää, ettei Tulvan toimitus saanut haastattelustani yhtään suoraa sitaattia, joka olisi edes etäisesti viitannut olkinukkeväitteisiin.

Kyseessä oli siis puhdas henkilöön kohdistuva mustamaalaamiskampanja. Aika surullista, kun sentään on kyseessä palkittu "laatulehti" Tulva.

HTL Pasi Malmi

.

Naisten seksuaalinen valta ja harha

Tämä on kova pala. Naisen herkkää erilaisuutta korostaville.

"Naisten seksuaalinen valta" -kirja, Henry Laasanen:

... tutkija Anna Rotkirch on sitä mieltä, että Laasasen teos on maltillinen ja sen teoreettinen kritiikki kohdistuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Kirjan väitteet ovat hänen mukaansa olleet evoluutiobiologian tiedossa jo pitkään. "Nisäkkäillä naaras on seksisuhteissa valikoivampi sukupuoli, ja koska naaraiden kesken on osittain samat valintakriteerit, tästä seuraa, että tietyt urokset saavat paljon naaraita ja jotkut jäävät ilman."

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajan Heikki Hiilamon mukaan on käsittämätöntä, että "jotkut tutkijoiksi itseään kutsuvat feministit väittävät yhä julkisesti sukupuolen olevan puhtaasti sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista pohjaa". "Tällainen harhaisuus voi estää tai vesittää myös keskustelun seksuaalisesta vallasta", Hiilamo sanoo.

Muusikko Tommi Liimatan mukaan tosiasiat eivät riipu mielipiteistä. "Että järjestettyäkin maailmaa pyörittää pillu, on tosiasia. Tämän toteamiseen ei pitäisi tarvita tutkijaa.

" - Hesari

Miehen asema ja miehen tasa-arvo-ongelma on feministien mielestä mieletön aihe edes kysymyksenä. Tämä uusi kirja pureutuu mm. suomalaiseen "tasa-arvotutkimukseen", jonka premissinä on "alistettu nainen". Naisen vallankäyttö ei saa tutkimusrahoitusta, koska se tutkimus voidaan tulkita hyökkäyksenä naisia kohtaan. Siispä naisen vallankäyttöä ja hyötyajattelua ei ole. On vain rakkautta kaipaava käytännönläheinen, pragmaattinen nainen, elämän perusvoima.

Palkkakysymys on tietysti reaalinen, patriarkaalinen alistussystemi - mutta voi myös kysyä, että jos henkilö, vaikkapa mies tekee jossakin duunissa tehokkaammin ja motivoituneemmin töitä kuin nainen niin onko epäoikeudenmukaista maksaa enemmän? Peruspalkan lisäksi. Mutta tietysti yhtä tehokkaille naisille yhtä paljon palkkaa, tietysti. Ehdottomasti.


Asennetaistelussa nojaudutaan hegemonioihin, itsestäänselvyyksiin. Esimerkiksi valtakunnan valtapolitiikassa "välttämättömyyden" hegemonia on suosittu tapa oikeuttaa vallankayttö ja epätasa-arvo.
Feministinen valtahegemonia nojautuu taas ns kasvatusvelvoitteeseen.

Mies nähdään feministisessä diskurssissa kasvatuskohteena.

Avuttomana.
Harhautuneena.
Vajaana.

Aivan samoin tavoin kuin sovinistit ovat nähneet ja määritelleet naisen.

Naisen täytyy kasvattaa miestä (naisen tarpeiden mukaan) ja mies voi siten parhaiten "kasvaa" ihmisenä yksinkertaisesti tottelemalla naista. Ymmärtämällä naisen tarpeiden ensisijaisuuden. Kompromissien turhuuden. Miehen kypsyys on siis tässä mitattavissa naisen mielenrauhalla. Naista myötaileva mies saa palkkioksi harmonian ja naisen tyytyväisyyden.

Naisen valta on piilotettua valtaa.

Painostusta.
Vihjailua.
Valitusta.
Ahdistusta.

Johon ratkaisuna on naisen valta miehen valintoihin. Nainen esikuvana ja ihmisen arvostelijaksi oikeutettuna.

Tyytymättömyyttä, kunnes nainen otetaan huomioon ja naisen valinnat toteutuvat ilman kompromissejä.


Onko piiloteltu ja epäsuora vallankäyttö inhimillisempää kuin suora, toteava ja ilmaiseva tahdonilmaus?

Itseään toteuttava nainen. Vapautta olla lupauksista ja sopimuksista vapaa, "intuitiivinen" nainen. Jonka muuttuvia tunteita on kunnioitettava ilman tasa-arvon pohdintaa. Nainen luonnonvoimana, jonka ainutlaatuinen tunteiden syvyys ei anna aihetta kompromisseihin tai tasa-arvoon. Koska mies ei ole tunneihminen, on tunneihmisen otettava vastuu miehestä.


Jos nainen valitsee hyvätuloisen miehen varsin tietoisesti eikä halua mennä töihin, onko hän alistettu?

Altistettu ainakin lapsena "hyvän miehen" tavoiteajatteluun äidin toiveiden kautta.


Jos nainen valitsee miehen joka puhuu rahasta, työstä ja tavaroista, niin kuvitteleeko hän löytävänsä miehen ytimestä herkän ihmisen, joka kaipaa pehmeitä arvoja?

Jos nainen ei kiihotu köyhästä miehestä, mitä se kertoo naisesta ja naisen evoluutiosta?


Voiko asiasta edes keskustella?

Oheisessa YLE Areena:n haastattelussa naishaastattelija tarttuu tyypilliseen feministisen hegemonian mukaiseen ohjailevaan diskurssiin, jossa hän viittaa miehen biologiseen viettitoimintaan, ja ohittaa haastateltavan tuoman teeman vaikka haastateltava on juuri puhunut nimenomaan naisen viettipohjaisesta toiminnasta. Eli feministinen keskstelija kääntää yhtäkkiä teeman asetelman kuin se olisi ollut alkuperäinen teema ja niin ikään kiistää/torjuu edes keskustelunaiheena naisten viettipohjaisen selektiivisyyden miesten suhteen.

Feministinen hegemonia näkee naisen älykkäänä, henkisenä ja vapaana parinvalitsijana, eikä halua nähdä lukemattomia sosiologisia tutkimuksia, joissa useimmat naiset tarrautuvat mieluiten miehen lompakkoon ja statukseen kuin luonteenpiirteisiin valitessaan itselleen pitkäkestoista partneria.

Suomalaiset naiset eivät uskalla tunnustaa elävänsä maailman tasavertaisimmassa maassa, sillä jos he sen tunnustaisivat, he menettäisivät tyytymättömyyden valtansa.

2)
Ymmärtävätkö feministit miestä, joka käyttää naisen keinoja?
Vai onko se pahin pyhäinhäväistys mitä mies voi tehdä?

Jos mies kieltäytyy seksistä ja ilmoittaa sen olevan rangaistus naiselle, voi moni nainen juosta suoraan baariin vieraan miehen syliin, jotta voisi osoittaa olevansa seksuaalisesti korkeajännitteinen, vaarallinen ja uhkaava. Vaikka itse käyttäisi säännöllisesti seksistä kieltäytymistä myös suoraan artikuloiden rangaistuksena tyytymättömyyden vuoksi miehen toimimattomuuteen naisen mielihalujen toteuttajana.

Seksuaalisesti hallinnoiva nainen näkee miehen uskollisuuden suorassa suhteessa miehen


3)
Kysymys 3: Voidaanko puhua käytännön valinnoista ja ihanteista eri asioina?

Jos nainen kokee olevansa ensisijaisesti henkinen olento, mutta ulvoo vaatekaappinsa edessä ennen uloslähtöä, voidaanko se nähdä vain naisen vaistotoiminnan pakollisena impulssina?

Onko naisen foobinen suhtautuminen oman viehätysvoimansa vertailtavuuteen väistämätön eikä siis naisen ihmiskuvan valinta? Minkä feministi haluaa nähdä naisessa vapaan tahdon alueeksi ja minkä "naisellisuutena"? Minusta nämä määrittelytasapainoilut kertovat jotakin hyvin oireellista länsimaisesta naisen omakuvasta, jossa vain naiselle sallitaan egoilu, jota ei saa missään nimessä verrata miehen egoiluun.

Narsismia ei saa kuvailla herkkyydeksi, ei, vaikka nainen olisi kyseessä.

Haastatteluvideo YLE fi

-wikipedia

-virallinen blogi kirjasta


Humoristisia kuvia teemasta

Moraalin kirkuvat vartijat

Ajattelin kirjoittaa toiseksi blogikirjoitukseksi profiilin suomalaisesta Porvariprinsessasta.

Tiukkojen moraali-ihanteiden elämänhallitsijasta.
Laatutietoisesta neidosta.
Joka tietää oman markkina-arvonsa.

Suurien tunteiden neidosta,
jonka intuitio on enemmän kuin johdonmukaisuus.

Enemmän kuin rationaalisuus.

Suurien tunteiden ja kovien arvojen haavoittuvasta prinsessasta. Jonka kontrollomattomat reaktiot ovat aina muiden syytä. Jonka kontrolloimattomat reaktiot johtuvat kontrollia pakenevista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä Onnellisen elämän käsikirjoitusta. Jonka nopeasti muuttuvat ajatukset ja tunteet eivät ole muutosta tai ailahtelua vaan luonnollista kehitystä.

Jonka ongelmat ovat muiden ongelmia.

Siitä myöhemmin ja useammassa kirjoituksessa, mutta paneutukaamme asiaan julkisen moraalin eriskummalliseen elämään kun julkimediassa tapahtui taas feministinen älynväläys. Johon täytynee ensisijassa tässä kommentoida, koska se liittyy tämän blogin kitkerään kipuiluun.

1

Helsingin Sanomat nosti taas rumaa moraalin giljotiinia moralistisen yhteiskuntanäkemyksensä pölkylle. Jollekin senssipalstalle oli nyt jätetty syötiksi alastoman naisen kuva ja hyvin rivakka kurs ailematon seuranhakuviesti.

Pyydys oli viritetty. Rumasti ajatteleville miehille.

Toimittajatar veti viiltävän johtopäätöksen. Miehet, monet miehet etsivät maksullista seuraa. Miehet kaipaavat luonnostaan maksullista naista. Miehet muokkaavat naisesta huoraa.

Miehet korruptoivat henkisen naisen kehoksi.

Se on miehen luonnossa.

HS testasi: Seksi-ilmoitus poiki 122 yhteydenottoa vuorokaudessa

Jaloa ihmistä etsimässä... ja jätetään alastoman silikoninaisen kuva senssipalvelun?
Mättääkö naistoimittajan logiikka vai moraali? Molemmat? Minä kutsuisin tätä Hesarin moraalikampanjaa neuroottiseksi vihan kohteiden listaamiseksi. Siis feminismiksi. Se on niin sallittua Suomessa.

Hyveellinen nainen tuntee tulleensa loukatuksi, kun miehiä kiinnostaa antelias huora.
Huorat ovat porvariprinsessojen mukaan miesten keksintö.

2

Ovatko ne
miesten keksintö?

Vai naisen keksintö?

linkki:
Kurtisaanien oletettu kurjuus - anarko-blogi


Parisuhteessa, parisuhteen sisäistä vaihtokauppaa, ehtoja ja kaupankäyntiä ei lasketa huoraamiseksi.

Jos mies käyttäytyy kivasti, parisuhde toimii kivuttomassti.
Ja mies kun ostaa uuden sohvan, hän saa antaumuksellista seksiä. Jos mies ei älyä vihjeitä eikä vastuutaan naisen hyvinvoinnin lisäämisestä, ei nainen voi antaa antaumuksellista seksiä.

On olemassa yksi ainoa ratkaisu porvarimoraalia ahdistavaan huorailmiöön. Se ei vain kelpaa Kokoomus-feministien mielestä Oikeaksi ratkaisuksi. Se ratkaisu olisi hyvinvointiyhteiskunta, hyvätuloisten ihmisten verottaminen alempituloisten hyväksi. Sillä nyt taas eriarvoistumisen myötä sihteeri-ilmiö nostaa päätään, jossa nuorilla naisilla ei ole mitään yhteiskunnallista näkemystä omasta arvostaan - muuta kuin senssipalstan arvomaailma ja miehe lompakko.

Hyvinvointi ei kiinnosta feministejä vaan kontrastit.
Ja naisen luontainen hyvyys.
Jonka varassa kaikki on.

Kysyn tässä yhteydessä niin kuin Henry Miller, mihin ihanteiden ja hyvän itsetunnon naiset tarvitsevat huulipunaa? Itseään kiihottaakseensa? Objektivisointi on niin naisten kaupankäyntiä kuin miesten reaktioitakin.

3

Ovatko vain miehet kiinnostuneita ilmiöstä nimeltä ostettavat ihmiset?

Kuinka Esineellistyvä ihminen määritellään?

Porvariprinsessat etsivät maksukykyistä seuraa. Luonnollisesti.
Sopivan paksulompakkoista miestä. Sopivan höveliä, tarpeeksi huonon omantunnon omaavaa miestä. Sisustushaluista ihanaa miestä.

Se ei ole huoraamista. Se on vain hintatietoisen neidin realismia.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt huoran käyttöä. En voisi kuvitellakaan saavanai nautintoa sellaisen neidin kanssa, joka kellistyy minkä tahansa psykopaatin patjaksi.

Voisiko naisissakin olla syy siihen, miksi mies etsii maksullisia naisia, joiden kanssa kuvio on selkeä.
Harvinaisen selkeä. Ilman tulkintaa. Ilman vuosien kamppailua naisen elintasonäkemyksistä ja ilman naisen sukulaisia.

Rakkaus on fantasia.

Mutta vielä suurempi fantasia porvariprinsessan mielessä on henkinen pääoma.

Fantasia, josta voi puhua.

Se jokin, joka tekee miehestä ihmisen.
Jota voi kehua kahvilassa.
Jota voi kehua sukulaisille.

Kuulostaa hyvältä.

Mutta.

Mutta jos mies ilmoittaa aineellisten arvojen yläpuolelle henkiset arvonsa kuten musiikin, runot, maalaukset, sarjakuvat, kirjoittamisen, taideprojektit, omakustanne-elokuvat, harrastajateatterin - niin naisen arvologiikka nakuttaa seinälle verenpunaisin kirjaimin: "Minä haluan realistisen miehen. Todellisuustajuisen miehen."

Jolla on moraalia.
Tavoitteita fyysisessä mailmassa.
Tavoitteita statusmaailmassa.

Siis rahaa. Siis ansaittua arvonantoa, statusta.
Luonnetta. Eli manipulointiin taipuvaa alemmuuden tunnetta.

Kätke nyt hyvä mies se sisäinen haihattelijasi jotta parisuhdettamme pidettäisiin kehittyvänä ja todistettavana.

Varma tulevaisuus.
Siis varma toimeentulo.

Porvariprinsessa puhuu yleensä kuitenkin tarkkaan henkisistä arvoista kaikkien muiden arvojen yläpuolella ihmisarvona. Silti porvariprinsessalla on ehtoja "henkisten" arvojen edelle.

Yllättäviä ehtoja mieheksi tunnistettavalle

Yleensä ne ovat:

-miehen fyysinen pituus (kriteerinä minimi 6 cm pidempi)
-miehen fyysinen vahvuus (jotta jokainen naispuolinen ymärtäisi että tämän miehen lähellä on turvallisempaa)
-miehen taipumus uhoon ja lupauksiin statuksen parantamiseen sosiaalisessa kilpailussa
-äijjävaikutelma naisen ystävättärien mittariasteikon "tarpeeksi äijä-macho"-alueella
-miehen sosiaalinen tietoisuus varallisuuden rauhoittavasta ja turvallisesta vaikutuksesta
-miehen taipuisa ymmärrys asettaa naisen tunn-elämä aina miehen tunne-elämän edelle

Ja sitten voimme palata henkisiin arvoihin. Porvariprinsessan mielestä henkisten arvojen tarkkailu on tärkeää - kunhan fyysisen maailman ehdot täytetään ensin.

Jammi jammi jammi, would you give me some honney.

PS.

Muuten.

"Foot of Africa".

Andre Wickström in liidaama sketsiohjelma Sverige dansar och ler Nelosella oli riipaisevan hauska - tullee DVD:näkin, Youtubessa on joitakin paloja. Älykkäintä viihdettä Skandinaviasta (olemmehan mekin skandinaaveja loppujen lopuksi, olemmehan, vaikka Mamma-Sverige sen kieltäisi ruotsin suomalaisten pummien nimeen).

Värkligen. Va fint ni bor.