" Joskus sitä vaan kohtaa sellaisen ihmisen, että seksuaalikemiat sopivat täydellisesti yhteen heti ensi hetkestä lähtien. Niin loistavasti ettei sellaista olisi voinut unissaankaan kuvitella.
(tässä otteita nuoren naisen blogista, joka on ihastuttavan rehellinen mutta ällistyttävän paljastava)
- Kuitenkin:
" Viihdyn tyttökavereideni kanssa ja antoisimmat mieskokemukseni ovat nykyään ne keskusteluhetket homotuttuni kanssa.
Saattaisin mennä vaikka naimisiin homon kanssa; tarjoaisin hänelle kulissit ja saisin itselleni kumppanin joka ei vaatisi minulta mitään seksuaalisuuteen liittyvää.
" Viihdyn tyttökavereideni kanssa ja antoisimmat mieskokemukseni ovat nykyään ne keskusteluhetket homotuttuni kanssa.
Saattaisin mennä vaikka naimisiin homon kanssa; tarjoaisin hänelle kulissit ja saisin itselleni kumppanin joka ei vaatisi minulta mitään seksuaalisuuteen liittyvää.
Nimittäin tasan ainoa joka saa minussa aikaan seksuaalisia tuntemuksia, on se viimeinen ihminen maan päällä, jolta niitä palveluksia enää haluan... On vähän paskempi juttu.
Hessus Maria.
Aivan kuin seksuaalisuus olisi heidän identiteetistään erillinen entiteetti?
Aivan kuin huikein orgasmi olisi järjettömyydessä ja toisen tuntemattomuudessa? Tästähän feministit ovat raivoten miehiä syyttäneet?
Näiden nuorten naisten kaava miehistä tuntuu animaalisen yksioikoiselta: miehet, jotka herättävät vihaa ja ärsytystä, kiihottavat kun taas miehet, jotka osoittavat kontaktia, pitkämielisyyttä ja tasa-vertaisuutta, saavat heissä aikaan (seksuaalisesti) vastenmielisyyden puistatuksia.
Jokin, jota ei valita ja joka ohjaa. Sexual overdrive.
Täydellistä karjaa psykopaateille. Eikö?
Jokainen saa ihastua kehen tahtoo mutta ymmärtävätkö tunteisiinsa vetoavat ihmiset oman ihmiskuvansa olevan ilman tahdonvapautta? Että halu syntyy heillä ilman haluamista?
Ja vielä toisen tytön kommentti tuossa blogissa:
Yvioon kirjoitti...
Tämä viimeisin, jota tapailin oli just sellainen, että meidän läheisyys- ja seksikemiat sointuivat saumattomasti yhteen. Tuota puolta on vieläkin ikävä ja ei tee mieli uutta miestä tavatakaan. En sitten tiedä, milloinka olen valmis ja päässyt yli. Kävin kanssa katsomassa Sinkkuelämää -leffan ja tykkäsin tosi paljon.
neiti b. kirjoitti...
Kiitos Yvioon. Ehkä sitä tosiaan monesti kaipaakin enemmän niitä fyysisiä juttuja kuin ihmistä sinällään. Ainakin tässä tapauksessa!
Mielenkiintoisimpia ihmisolentoja tässä maailmassa ovat sitten ne tuikeat feministit, jotka ovat jo menettäneet fyysisen hurmaavuutensa terävimmän kukoistuksen ja ovat nuorempana olleet näiden esimerkkinaisten kaltaisia seksuaalisuutensa armoilla olevia libidometsästäjiä. Kunnes ovat löytäneet valon, miesvihan ilman orgastista kaipausta.
Hessus Maria.
Aivan kuin seksuaalisuus olisi heidän identiteetistään erillinen entiteetti?
Aivan kuin huikein orgasmi olisi järjettömyydessä ja toisen tuntemattomuudessa? Tästähän feministit ovat raivoten miehiä syyttäneet?
Näiden nuorten naisten kaava miehistä tuntuu animaalisen yksioikoiselta: miehet, jotka herättävät vihaa ja ärsytystä, kiihottavat kun taas miehet, jotka osoittavat kontaktia, pitkämielisyyttä ja tasa-vertaisuutta, saavat heissä aikaan (seksuaalisesti) vastenmielisyyden puistatuksia.
Jokin, jota ei valita ja joka ohjaa. Sexual overdrive.
Täydellistä karjaa psykopaateille. Eikö?
Jokainen saa ihastua kehen tahtoo mutta ymmärtävätkö tunteisiinsa vetoavat ihmiset oman ihmiskuvansa olevan ilman tahdonvapautta? Että halu syntyy heillä ilman haluamista?
" Sellaisen jälkeen on hemmetin vaikeaa tyytyä enää siihen normaaliin halun tunteeseen ja normaaliin miehen ja naisen väliseen kemiaan. Kaikki suhteet ennen sitä ja sen jälkeen tuntuvat ihan helvetin laimeilta.
Vie suloisesti valinnan mahdollisuudet kun antautuu sen vietäväksi. Suurin tunne, johon liittyy vastuuttomuuden kokemus. Luovuttamista.
Tahdottomuuden orgasmi.
Tämä tyttöjen blogiavautumien avaa myös mielenkiintoisia kysymyksia romantiikasta.
Heidän romantiikastaan ja romantikasta ylipäänsä naisten haaveena. Itse olen pitänyt romantiikkaa lähinnä yliseksuaalisuuden yhtenä ilmiönä ja huumeidenkäytön kaltaisena pakoratkaisuna. Romantiikka ei koskaan edistä ihmisten tutustumista toisiinsa, lisää vain toisen sietämistä hekuman ajanjaksona ja ylireagoivan tunteen ylläpitämisessä. Tiedän, että monet feministit myös ovat kritisoineet romanttisia asetelmia sukupuoliroolien ja diskurssien kautta. Kunnia heille siitä.
Please, voisiko joku kiltti mukava feministi tulkita omasta elämänhallintakontekstistaan, kuinka kiimaiset ja aggressiivisen seksuaaliset nuoret naiset on luettava feministisen naiseuden ja ihmiskuvan mukaisesti? Onko tämä siis sittenkin, sittenkin vain miesten istuttama fantasma, jota nuoret naiset toteuttavat?
Vai onko ihmisen biologia ärjympi olento kuin mitä feministit opettavat? Jopa myös naisilla?
Itse uskon hyvin yksinkertaiseen kaavioon näiden nuorten naisten toiminnan taustalla.
Heidän pitäisi vihata piittaamatonta, omistushaluista tai väkivaltaista isäänsä/äitiänsä mutta eivät uskalla. Haluavat säilyttää lapsenuskonsa omaa isäkuvaansa kohtaan ja siksi heidän mieskuvansa on yliseksuaalinen, he kiihottuvat mitä emotionaalisesti häiriintyneimmistä miehistä, jotka herättävät voimakkaan kaipauksen saavuttamattomaan "isään".
Tahdottomuuden orgasmi.
Tämä tyttöjen blogiavautumien avaa myös mielenkiintoisia kysymyksia romantiikasta.
Heidän romantiikastaan ja romantikasta ylipäänsä naisten haaveena. Itse olen pitänyt romantiikkaa lähinnä yliseksuaalisuuden yhtenä ilmiönä ja huumeidenkäytön kaltaisena pakoratkaisuna. Romantiikka ei koskaan edistä ihmisten tutustumista toisiinsa, lisää vain toisen sietämistä hekuman ajanjaksona ja ylireagoivan tunteen ylläpitämisessä. Tiedän, että monet feministit myös ovat kritisoineet romanttisia asetelmia sukupuoliroolien ja diskurssien kautta. Kunnia heille siitä.
Please, voisiko joku kiltti mukava feministi tulkita omasta elämänhallintakontekstistaan, kuinka kiimaiset ja aggressiivisen seksuaaliset nuoret naiset on luettava feministisen naiseuden ja ihmiskuvan mukaisesti? Onko tämä siis sittenkin, sittenkin vain miesten istuttama fantasma, jota nuoret naiset toteuttavat?
Vai onko ihmisen biologia ärjympi olento kuin mitä feministit opettavat? Jopa myös naisilla?
Itse uskon hyvin yksinkertaiseen kaavioon näiden nuorten naisten toiminnan taustalla.
Heidän pitäisi vihata piittaamatonta, omistushaluista tai väkivaltaista isäänsä/äitiänsä mutta eivät uskalla. Haluavat säilyttää lapsenuskonsa omaa isäkuvaansa kohtaan ja siksi heidän mieskuvansa on yliseksuaalinen, he kiihottuvat mitä emotionaalisesti häiriintyneimmistä miehistä, jotka herättävät voimakkaan kaipauksen saavuttamattomaan "isään".
Ja vielä toisen tytön kommentti tuossa blogissa:
Tämä viimeisin, jota tapailin oli just sellainen, että meidän läheisyys- ja seksikemiat sointuivat saumattomasti yhteen. Tuota puolta on vieläkin ikävä ja ei tee mieli uutta miestä tavatakaan. En sitten tiedä, milloinka olen valmis ja päässyt yli. Kävin kanssa katsomassa Sinkkuelämää -leffan ja tykkäsin tosi paljon.
neiti b. kirjoitti...
Kiitos Yvioon. Ehkä sitä tosiaan monesti kaipaakin enemmän niitä fyysisiä juttuja kuin ihmistä sinällään. Ainakin tässä tapauksessa!
Mielenkiintoisimpia ihmisolentoja tässä maailmassa ovat sitten ne tuikeat feministit, jotka ovat jo menettäneet fyysisen hurmaavuutensa terävimmän kukoistuksen ja ovat nuorempana olleet näiden esimerkkinaisten kaltaisia seksuaalisuutensa armoilla olevia libidometsästäjiä. Kunnes ovat löytäneet valon, miesvihan ilman orgastista kaipausta.
FOLLOW YOUR FEELINGS, LUKE
3 comments:
Oho! Olen toki otettu että tekstiäni on lainattu näinkin näyttävästi, mutta tulkinta on kyllä absoluuttisen pielessä :)
En ole tyttö, olen viittä vailla 4-kymppinen nainen ja tuo kyseinen blogini on jatko-osan jatko-osaa aika monelle muulle aikaisemmalle.. Ne lukemalla ehkä ymmärtäisit kokonaisuuden paremmin, mutta sitä iloa en ikävä kyllä voi sinulle suoda, ne tekstit olen joutunut piilottamaan tietyistä syistä ylimääräisten silmien ulottumattomiin.
Kaikkea hyvää toki sinulle, mutta olisitko ystävällinen ja pyytäisit luvan tekstieni kopioimiseen ja eritoten noihin omavaltaisiin tulkintoihisi ensi kerralla? Kiitos!
Ja ilmoitan myös, että katsoin oikeudekseni lainata sinun tekstiäsi tuonne omaan blogiini.
Kuten blogini sivupalkissakin jo erikseen mainitsen varoituksen sanana, saatat tehdä oikean havainnon, mutta väärän tulkinnan ;) Tässä tämä tuli todistettua varsin hupaisalla tavalla. Anonyymien kirjoittamat blogitekstit ovat aina enemmän tai vähemmän muunneltuja ja asiayhteydestään irrotettuja palasia elämästä. En lähtisi tekemään noin syvällisiä analyysejä noinkin vaatimattoman otannan perusteella kuin tuo minun uusin blogini on; muutama hassu viikko ja kovin vähäinen määrä tekstiä. Jos olisit tehnyt ns. kotiläksyt huolella, huomaisit että rivien välissä (ja sivupalkissa ;)) piilee aika paljon enemmän kuin mitä päälle päin näkyy.
Jaa, mielenkiintoista olla tyttönen. Ja kerroin kyllä, että mulla on vaikea päästä vanhasta yli. En sitten tiedä, olisiko "aikuisenpaa" hypätä suoraan uuden mukaan niin kuin mun yksi kavereistani tekee. Hän vaihtaa miestä kuin pipoa. Itse kokisin, että on hyvä olla itsekseen ja varsinkin jos joku on kolahtanut.
En ole tyttö ellei sellaiseksi lasketa lähes viisikymppistä naisimmeistä.
Post a Comment