Iltalehden toisessa kyselyssä tällä hetkellä 72 prossaa ei pidä vahvaa naista uhkana.
Mukavaa.
Asiallista.
Tasa-arvoista.
Yleisesti hyväksyttyä.
Mutta mikä on totuus miesten keskuudessa?
Entäs Kuinka naiset tulkitsevat oman vahvuutensa?
Keskitytään ensin vahvuuden käsitteeseen naisten kulttuurissa.
Mitä vitaalin moderni "Vahva nainen" edellyttää esimerkiksi mieheltään? Mitä on vitaali naiseus naisten menestysdiskurssissa?
Onko nainen todella vapaa premisseistä vai onko kuitenkin yhä vielä voimassa luolamiesaikakauden ehdot vaikkapa mm. pidemmälle miehelle, että vahvan naisen on ehdottomasti saatava itselleen väh 10 cm pidempi mies, jotta mies olisi todiste naisen vahvuudesta ja kyvykkyydestä saada "edustava" (muita naisia tyydyttävä) mies? Tämä pituuskysymys voi vaikuttaa hyvin vähäpätöiseltä yskityiskohdalta mutta jos se on niin suuri ehto että nainen on valmis suoralta kädeltä hylkäämään unelmamiehiä, lyhyempiä ehdokkaita tämän typerän arkaaisen ehdollistumisen ja biologisen vietin takia.
"Vahvaksi naiseksi" ihailtu nainen on myös monesti ylpeä siitä, kuinka hyvin hän hallitsee miestään eli kuinka moni päätös tehdään sitten loppujen lopuksi naisen mieltymysten mukaan. Onko uudella Vahvalla naisella loppujen lopuksi tarpeeksi henkistä vahvuutta hyväksyä kompromissejä vai onko Vahvan naisen moderni projekti kompromissejä halveksiva? Onko Tämä Vahvan naisen projekti vain matkielmaprojekti miehuuden keinoista ja statuspelleilystä?
Onko tottelevainen mies Vahvan naisen projektin sivutuote? Ainakin vitseissä ja naisten toisilleen kertomien naurattavien juttujen aihe.
Minua on useassa parisuhteessa kiinnostanut ilmiö, jossa nainen haluaa julkiseen parisuhteeseen miehen, joka on ensin hyvin itsenäinen ja riippumaton, ns vaikea catch. Kiistämättömän miehekäs. Kuitenkin nainen omistaa sitten elämänsä tämän miehen muuttamiseen ja koko naisen itsetunto on kiinni siinä, kunka joka kuukausi hänen on onnistuttava sitomaan lisää miehen valintoja omien valintojensa mukaiseksi. Kuningatarkompleksi.
Kuitenkaan tällaisia vahvoja naisia ei sitten vapailla markkinoilla ollessaan vahingossakaan värähdättänyt ja kiinnostanut mies, joka olisi valmiiksi sopuisa ja naisen tahtoa kunniottava.
On sisäistä vahvuutta ja ulkoista vahvuutta. Puhun tässä Vahvan naisen kieroon menneessä projektissa ulkoisesta vahvuudesta eli nainen hakee omaa ulkoisen vallan statukselle sokeasti yhä enemmän todisteita, itselleen ja varsinkin muille.
Entäs tämä kysymys miesten asenteesta vahvaan naiseen?
Harva mies sanoo toiselle miehelle kaipaavansa vahvaa naista. Miehiä yleensä kiihottaa piipittävä ja turvaa etsivä nainen, joka etsii suojaa vahvan miehen kainalosta kaiken maailman haaskalintuja (muita miehiä) vastaan. Ja mies saa tuntea olevansa sankari, naisen ainoa lohtu ja turva.
Mutta totta on, että monet miehet antautuvat veltosti vahvan naisen osuessa tielle kun perheprojekti on vakavasti harkinnan alaisena. Useimman miehen unelma on sittenkin saada uusi äiti, joka sanoo, milloin syödään ja mitä syödään.
Se, mitä ihmiset ihastelevat julkisesti omaa sukuopuolta edustaville ystäville, on jotain aivan muuta kuin mitä he kaipaavat.
Vahvat naiset tuskin haluavat tietää olevansa äitifantasian täydellistymiä - vaikka lopulta ovatkin sitä kontrollihimonsa kautta.
On hassua, kuinka monelle ihmiselle kontrolli on käytännön synonymi rakkaudelle.
Hän tottelee minua, hän taitaa rakastaa minua.
Hän sanelee minulle kaiken ilman väärinkäsityksen mahdollisutta, hän taitaa todella rakastaa minua.
Hyvin harva ihminen pääsee taantuvan parisuhteen todellisuudesta, lapsuuden näyttämöltä pois todelliseen kahden yksilön parisuhteeseen.
5 comments:
vähän tuosta sai käsitystä että "vahva nainen" on automaattisesti kontrollinhimoinen ym negatiivista. mitä huonoja puolia vahvassa miehessä on? vai olisiko noi kuitenkin stereotypioita, ja vahvuudessa voi olla hyvää molemmille sukupuolille?
itse koen olevani ns. vahva nainen ja sellaista palautettakin on tullut, mutta haen tieten tahtoen miestä joka ei alistu, siis "koulutuksen" jälkeenkään :D ei epätasapainoinen suhde, jossa nainen määrää kaikesta, voi olla hyvä. ei ainakaan minulle. kaipaan tasa-arvoa, mutta koska minulla on vahva luonne, tiedän dominoivani muita helposti, ja siksipä tarvitsen miehen joka ei vaan suostu alistumaan. ihan normi mies sisänsä varmasti riittää, sillä pitää vaan olla itsetunto kunnossa ja henkisesti reilassa niin eiköhän se osaa pitää puolensa.
sitä myös mietin kun dissailit naisia pitkien miesten ihannoinnista, että alistuvat tuollaiseen biologiseen viettiin... niin kehittynyt kuin ihminen onkin niin on ihan luonnollista että biologia ohjaa. miehet hakevat vastaavasti 'terveen synnyttäjän' näköistä naista ja siksi esim reilusti ylipainoinen vaikka kivaluonteinen nainen voi jäädä valitsematta. ja mitä vammaista on siinä että miehet eivät myöskään hevin huoli itseään pitempää naista? itse pidän noita preferenssejä pituudesta ja muusta ulkoisesti luonnollisena jossain määrin. ei seepra raidoistaan pääse eikä ihminen biologiastaan. eikä mielestäni tarvitsekaan.
(pelkuri kun kommentoint anonymiteetin suojassa)
Minua on (vahvana) naisena kiinnostanut jo pidempään tämä 'tasa-arvo' - että mitä se sitten oikein tarkoittaa ?
- Tarkoittaako sitä että tehdään asiat samalla tavalla ? Eli jos mies siivoaa keittiön 10 mninuutissa ja minulta menee 30 min - niin mikäs olisi tasa-arvoa ? Odotanko minä että mies käyttää sen 20 'ylimääräistä' minuuttia jonkun muun asian siivoamiseen ? vai voiko mies valittaa että kun siivoan väärin ja siinä menee niin kauan ?
- entä tarkoittaako tasa-arvo että reagoidaan samoihin asioihin samalla tavalla ? Eli jos minä vaikkapa satun pelkäämään korkeita paikkoja ja mies ei - niin olenko kertoessani korekanpaikan kammosta vain säälittävä heikkopeikko joka vähättelee itseään ?
mielestäni tasa-arvo ei ole kumpaakaan. Pitäisi pystyä ottaa huomioon toisen lähtökohdat ja mahdollisuudet. mutta se sitten on taas huomattavasti vaikeampaa kuin soka 'tasapäistämisyys'
Minäkin olen pelkuri anonyyminä.
Muuten tulis paskaa tuttujen naisten puolelta. Rehellisyys ei ole suositeltavaa omissa nimissään. Naiset eivät taida aivan käsittää, mitä kaikkea rehellistä ja suoraa miehet keskustelevat keskenään luottamuksen nousuhumalassa.
Vahvan naisen käsite on tässä kirjoituksessa nyt siis tyypitelty tähän vääristyneeseen vahvan naisen malliin, joka ei osaa tasa-arvon aakkosia vaan vaatii patriarkaalisen yhteiskunnan perinteisten naisen etujen lisäksi ns tasa-arvoa etujensa lisäksi.
Pituudesta vielä.
Siis jos naiset rehellisesti myöntäisivät että biologisesti luokittelevat miehiä ensin biologisten ominaisuuksien mukaan ja vasta sitten tsekkaavat henkisiä ominaisuuksia, niin se olisi rehellistä ja ymmärrettävää. Avointa.
Mutta naiset kätkevät oman biologisen kiihkonsa ja rakkautensa primäärit ominaisuudet "rakastumisen" romantiikan sumun taakse, eivätkä myönnä olevansa laskelmoivia ominaisuuksien tarkkailijoita.
Että rakkaus on vain tahdoton tila eikä nainen valitse mitään.
Että on vain henkinen rakastumisen tapahtuma ja minkäs voi, jos vain rakastuu pidempiin miehiin, kun se tuntuu henkisemmältä.
Pituudesta yhä vielä.
Tunnen paljon enemmän miehiä, joille naisen pituus tai lompakko ei merkitse mitään. Jako on aika jyrkkä.
Naiset ovat vaativampia. Suomessa.
Käsittävätkö suomalaiset naiset, kuinka pitkämielisiä suomalaiset miehet ovat?
Post a Comment