Uusimmassa EEVA-lehdessä on jotakin syvästi järkyttävää.
Anna-Leena Härkönen antaa haastattelun.
Kaava on aluksi tuttu.
Anna-Leena Härkönen kertoo vanhoista kirjoistaan.
Anna-Leena Härkönen kertoo uudesta kirjastaan.
Anna-Leena Härkönen kertoo miehistä.
Ehkä kertoo jopa vanhoista miehistään.
Ja totuuden miesluonteesta ja kestävän miehen profiilista.
Anna-Leena Härkösen mielestä hän itse masentui järkyttävästi kun joutui kokemaan miehen seksuaalista haluttomuutta.
Hänen mielestään miehet taas kestävät paljon paremmin naisen torjuvaa käytöstä ja seksin puutetta parisuhtessa.
Hän naisena tietää kestävänsä huonommin kuin mies.
Miten?
Mies kestää naisen kieltäytymisen ja pihtaamisen paremmin Anna-Leena Härkösen maailmassa, koska miehet joutuvat kokemaan tottuneesti elämässään paljon enemmän torjuntaa, ehkäpä nimenomaan naisen suomaa pihtaamista ja harrastamaan yleensä koko elämänsä ajan säännöllisesti ja tottuneesti vonkausta.
Mies on siis niin tottunut "väistämättä" naisen herrkkyyteen ja mielialaan liittyvään seksin annosteluun ja siksi se ei ei satu mieheen ollenkaan niin paljon kuin naiseen, joka on tottunut pihtaamaan mutta ei kokemaan pihtaamista.
Nainen on paljon herkempi.
Word.
Lukekaa itse Eeva-lehdestä, jos luulette että liioittelen Anna-Leena Härkösen naisten herkkyyttä puolustavaa mieskuvaa.
Un be lie vab le.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Jos on "urheutta" kestää pihtaamista, kun pihtaaminen on valtakeino, niin kutsun sitä tyhmyydeksi.
Parisuhteen hoitaminen ja tilanteen ymmärtäminen ei ole toisen väkivallan hyväksymistä.
Feministinen miehen malli on mennyt hyvin läpi naisten lehdissä: ihannemies kestää naisen tuittuilut ja painostuskeino - ja taipu. Viisas taipuu. No ei ihan kuule niin ole.
Tietysti jos päämäärä on saada vain pimpsaa niin kannattaa madella ja uikuttaa. Ja tuntea ylpeyttä feministisestä "miehuuden hallinnasta".
Naiseuttahan ei saa kukaan rajoittaa...
Post a Comment