20.8.08

Kiihottumisongelmat ja naisen valtakuvitelmat





Onko kysymys terveysongelmasta?
Onko kysymys tylsistymisestä?
Onko kysymys miesten taidottomuudesta?

Vai naisten asenteista ja mielikuvista? 



Nuorilla naisilla kiihottumisongelmia
Kontulan tutkimus ei löydä miesten erektio-ongelmista merkittäviä muutoksia, mutta Osmo Kontula hämmästelee nuorten naisten kiihottumisongelmien yleistymistä.
Naisten seksuaalisen kiihottumisen merkkinä on tutkimuksessa käytetty sitä, kuinka riittävästi hän on kostunut yhdyntää varten. Nuorista naisista melkein joka viidennellä oli melko usein ongelmia saada emätin kostumaan. "Kiihottumisen ongelmat olivat yleistyneet vauhdilla, sillä nuorten naisten vastausten perusteella usein toistuvat emättimen kostumisen ongelmat olivat kaksinkertaistuneet", Kontula sanoo. Hän kiistää, että kyse olisi tilastoharhasta. Tutkimukseen vastaajista yli 400 kuului nuorten naisten ryhmään. 
Naiset tekevät aloitteen huomattavasti miehiä harvemmin.

Itse koen naisten ongelmallisen suhtautumisen seksuaaliseen antautumiseen ja kiihottumiseen asenneongelmana. 
Nuoret naiset ovat oppineet lehdistä ja ennen kaikkea omalta äidiltään, että seksuaalisuuden ensimmäinen merkitys on valta. Pidättyvyys, hyveellisyys, vallan avain? Vanha seksuaalimoralismi on nyt sekoittunut naistenlehtien eteeriseen eroottisuuteen, jossa latauksen tärkein jännite on etäisyys ja välinpitämättömyys. 
Ihannenainen haluaa vain olla haluttu. 
Ja niin tämä irtipäästävä antautuminen ja se suuri orgasmi assosioituu monelle naiselle vallasta luopumiseen. Surullista. Kun vieressä makaa tyydytetty mies, moni nainen kokee, että miehen halu on haihtunut ja nainen ei voi kokea silloin itseään tärkeäksi. 
Kuinka enää voi "kokea" olevansa "vallassa", jos osoittaa miehelle myös tyydyttyvänsä itse seksuaalisesti - eikä tarvitse osoittaa tyytymättömyyden motivoimia vaatimuksia? 
Koko tämä blogini oikeastaan käsittelee tätä modernia mysteeriä, naisen hannaavaa arvomaailmaa, jossa seksi on välineena naisen statusaseman punnertamiseen yhteiskunnassa ja parisuhteessa. 
Kysymys on myös sairaasta eurooppalaisesta antiseksuaalisesta kulttuuriperinnöstämme, jossa kirkko on sanellut aktiivisen seksin seksuaalisuuden saastaiseksi ja kirkon puhtaita oppeja vastustavaksi elämänalueeksi.
 
Äiti-tytär-kulttuurissa on myös outoja jännitteitä. 
Hyvinkin varhain äiti voi viestiä tytölleen että tytön kiinnostus poikia kohtaan on äitiä loukkaavaa, tuhmaa, ilkeää, tyhmää, vaarallista, (äitiä) uhkaavaa - kiellettyä. Jotkut naiset saavat tästä kasvatuksesta yliseksuaalisen kierteen elämälleen mutta useimmat taas äärimmäisen neutraalin ja kontrollifriikin neuroosin seksuaalisuudesta. Jotta feminismin voisi otta vakavasti, sen olisi yhtä ankaralla katseella tarkasteltava äiti-tytär-suhdetta kuin miehen aiheuttamia ongelmia naisen unelmien toteutumattomuudessa. 
Ties kuinka monen naisen kanssa olen keskustellut äiti-kysymyksestä ja naiset voivat hyvin avoimesti kertoa äidin herättämästä vihasta mutta jota he eivät missään nimessä uskalla sanoa äidille suoraan.  
Monen äidin tärkein perintö tyttärelle on ollut ylpeä tyytymättömyys aviomieheensa, tyttären isään. 



-Eikö suomalainen nainen enää halua seksiä?

...

... täydennän vielä tätä kirjoitusta, tämä lausahdus nopeana ensireaktiona tuoreeltaan Osmon  uutisointiin. 

 

14.8.08

Seksiä, väkivaltaa, seksiä - Käsky-elokuva


Mitä saa aikaan kaavalla: väkivaltaa, seksiä, väkivaltaa, seksiä?
Käsky-elokuvan.

Tämä elokuva on yhtä köyhä emotionaalinen tirkistelyruljanssi ja ankea amislaisen maailmankuvaan perustuva vulgaaridraama kuin edellisetkin Aku Louhimies-elokuvat. 
On toki koetettu tavoitella julman menneisyyden kaikuja ja historian kulisseja, mutta aika perverssillä mielikuvituksella. Luojan kiitos päähenkilöpari (ainakin Pihla Viitala) on jotenkuten uskottava tuskassaan ja sotapaineen autismissaan mutta kaikki muu näyttelijätyö mättää rankasti. 
Entäs tarinan uskottavuus. 
Miten tarina voi olla dramafilmiksi uskottava ja koskettava kun juoni on totisesti toteutettu pornoelokuvan standardijuoni?  
Kun suomalaiset sotivat toisiaan vastaan veri roiskuen, ei siellä valkoisten vapaaehtoisjoukoissa psykoottisen sotahulluuden alla todellakaan löytynyt tippaakaan romanssia punatyttöjä kohtaan. Tämä elokuva on merkki yhä siitä, että sisällissodan ongelmia ei voida käsitellä suoraan vaan että esimerkiks erotisoimalla yritetään aiheesta tehdä jännä ja jopa kiihottava kokemus niin pervoille kuin muille sotaviihteen himokuluttajille. 
Mutta ehkä joku sivistymätön perjantai-illan viihdekiihotusta etsivä kadotettu sielu voi sittenkin saada tietämättömyyteensä jotakin tästä elokuvasta, jonkinlaisen mielikuvan sodan ideologisista kauhuista - ellei ole liian kiihottunut ajattelemaan historiallisesti. 
Joskus suomalaisen elokuvan arvostelu on turhaa koska sitä puolustetaan suomalaisena elokuvana. Suomalaisuus on kuin perustelu kritiikin kieltämiselle. Suomalaisen taiteen umpimielinen puoustaminen on vieläkin kulttuuriteko, jopa valtamedian kriitikoille, tai siis oikeastaan nimenomaan heille.  Täytyy olla sitä siunattua solidaarisuutta elokuvateollisuutta kohtaan ilman taiteellisia arvoja, ilman niin raskasta ja masentavaa kritiikkiä. 
Mutta tämäkin elokuva on tuhdisti suomalainen yleisön kosiskelussaan ja sen keinot halpoja suomalaisuuden mielikuvien hyväksikäyttökikkoja. 
Vaikean historiallisen tilanteen "harvinainen"  kuvaaminen sinänsä ei ole peruste elokuvan buffaamiselle, kuten lehdistö nyt niin mielellään tekee kaupallisen toiminnan tukena. Pitänee vilkaista Leena Landerin alkuperäisteosta. Tai ehkä en olekaan motivoitunut tämän jälkeen. 



Käsky on kaunis mutta ontto elokuva Helsingin Sanomat




 

Hormonien harhauttava hajuhurma


Tutkimus: Ehkäisypillerit saavat valitsemaan väärän kumppanin
 

Tämä on testattu juttu.
Entinen tyttökaverini todellakin muuttui Jekyllistä Hydeksi kun tiputti e-pilleroiset veks ruokavaliostaan. Hän oli pillereiden aikana huumaantunut tuoksustani mutta ekstaattinen hajuaisti muuttui pillereiden loputtua suihkuntarpeen huomautteluksi.  
Aikuisen ihmisen yksi rankimpia oivalluksia on se, että parisuhdeihastus on pitkälle kemiaa.
Kun kuuntelette naisten kertomuksia ja vakuutteluja uudesta suuresta rakkaudesta niin tärkein ja hihkuttavin ominaisuus naisille tuntuu olevan rakkaustunteen nopeus. Oli ihastus  tuntematon tai ei. 
Sama pikaisuuden todistetaakka tuntuu myös olevan kun muistellaan silloin joskus alkanutta pitkää parisuhdetta. Alkoihan se nopeasti, alkoihan se kiihkeästi, olihan siinä suurempia voimia. Siitä nopeuden humahduksesta oikein kilpaillaan siskojen saunailloissa. Kuinka parissa päivässä jostakin hunajatuoksuisesta uroosta on tullut elämän tärkein ihminen. 
Romantiikka on humala. Suloinen sokeus. Unelman hattarakudelma, toiveiden varassa toiveita heijastaen.
Rakkaus on sitten aivan toinen juttu kuin huuma. Mutta ymmärtävätkö romantiikannälkäiset ja ystävätytöille ihmeellistä tunnetta kiihkeästi todisteleva muuta kuin hormonien kutsua?