Seksiä, väkivaltaa, seksiä - Käsky-elokuva

Mitä saa aikaan kaavalla: väkivaltaa, seksiä, väkivaltaa, seksiä?

Käsky-elokuvan.

Tämä elokuva on yhtä köyhä emotionaalinen tirkistelyruljanssi ja ankea amislaisen maailmankuvaan perustuva vulgaaridraama kuin edellisetkin Aku Louhimies-elokuvat. 

On toki koetettu tavoitella julman menneisyyden kaikuja ja historian kulisseja, mutta aika perverssillä mielikuvituksella. Luojan kiitos päähenkilöpari (ainakin Pihla Viitala) on jotenkuten uskottava tuskassaan ja sotapaineen autismissaan mutta kaikki muu näyttelijätyö mättää rankasti. 

Entäs tarinan uskottavuus. 

Miten tarina voi olla dramafilmiksi uskottava ja koskettava kun juoni on totisesti toteutettu pornoelokuvan standardijuoni?  

Kun suomalaiset sotivat toisiaan vastaan veri roiskuen, ei siellä valkoisten vapaaehtoisjoukoissa psykoottisen sotahulluuden alla todellakaan löytynyt tippaakaan romanssia punatyttöjä kohtaan. Tämä elokuva on merkki yhä siitä, että sisällissodan ongelmia ei voida käsitellä suoraan vaan että esimerkiks erotisoimalla yritetään aiheesta tehdä jännä ja jopa kiihottava kokemus niin pervoille kuin muille sotaviihteen himokuluttajille. 

Mutta ehkä joku sivistymätön perjantai-illan viihdekiihotusta etsivä kadotettu sielu voi sittenkin saada tietämättömyyteensä jotakin tästä elokuvasta, jonkinlaisen mielikuvan sodan ideologisista kauhuista - ellei ole liian kiihottunut ajattelemaan historiallisesti. 

Joskus suomalaisen elokuvan arvostelu on turhaa koska sitä puolustetaan suomalaisena elokuvana. Suomalaisuus on kuin perustelu kritiikin kieltämiselle. Suomalaisen taiteen umpimielinen puoustaminen on vieläkin kulttuuriteko, jopa valtamedian kriitikoille, tai siis oikeastaan nimenomaan heille.  Täytyy olla sitä siunattua solidaarisuutta elokuvateollisuutta kohtaan ilman taiteellisia arvoja, ilman niin raskasta ja masentavaa kritiikkiä. 

Mutta tämäkin elokuva on tuhdisti suomalainen yleisön kosiskelussaan ja sen keinot halpoja suomalaisuuden mielikuvien hyväksikäyttökikkoja. 

Vaikean historiallisen tilanteen "harvinainen"  kuvaaminen sinänsä ei ole peruste elokuvan buffaamiselle, kuten lehdistö nyt niin mielellään tekee kaupallisen toiminnan tukena. Pitänee vilkaista Leena Landerin alkuperäisteosta. Tai ehkä en olekaan motivoitunut tämän jälkeen. 

Käsky on kaunis mutta ontto elokuva Helsingin Sanomat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Käsky

Helsingin sanomat

ILTASANOMAT

 

New cat on the blog - 100 naista ja huijaus

Ah.

Mies joka jakaa iskuelämänsä legendan tavoin blogissaan "100 NAISTA".

Yksi juttu.

Tuo ei ole tyypillinen mies.

Paitsi feministien innostuneessa referenssipuheessa tuosta blogista. Todisteaineistoa feministeille.

Tyypillinen suomalainen mies haluaa yhteyden naiseen.
Tyypillinen mies haluaa olla ylpeä naisestaan. Eikä kaadoistaan.
Tyypillinen suomalainen mies haluaa naisen olevan ylpeä miehestään.

Tuo blogi on sitten todellakin tyyppiesimerkki persoonallisuushäiriöisen kyvyttömyysfobiasta. Vain miehet, joilla on kyvykkyydestään tai sen menettämisestä fobia, laskee ja julistaa autuasta saldoaan lakanataivaassaan.

Naisen elämän tärkeimpiä tehtäviä on ymmärtää että on olemassa neljänlaista miestyyppiä:

1. Aika normaalit
2. Arat eli ujot (jotka häiriintynyt äiti on yrittänyt sitoa itseensä)
3. Neuroottiset miehet, jotka vaikkapa puhuvat feminismistä suu vaahdossa ja kiitosta kaivaten
4. Persoonallisuushäiriöiset psykot, joille seksi on ainoa tunteenomainen havainto naisen erilaisuudesta ja hyödyllisyydestä

Persoonallisuushäiriöisiä on n. 20% miehistä. Juuri he osaavat olla estottoman hurmaavia ja osoittaa naisille siirappista mielenkiintoa.

Naiset. Herätkää.

Älkää sitten kostako muille miehille virhearviointianne ja traumaanne, sitä hurmaavan ja murskaavan psykon tekoja. Ja jos menette sänkyyn miehen kanssa yhdeltä seisomalta, niin muistakaa, että olette vain pumpattavan machovajakin kanssa ähkimässä.

Teppo M:män M-blogia voi sääliä osoitteessa:

http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista/

Lemmikki

Kuka heittäytyy lemmikiksi?

Salasuhteeseen?

Ilman tasa-arvoa, ilman kiintymyksen tarpeen ilmaisua?

Salaiseen suhteeseen ilman sosiaalista parisuhdestatusta - siis myös ilman julkista "silleen vaan fuckbuddy"-statustakin.


Millainen ihminen on Lemmikki?

Lemmikki haluaa elää varjoissa.
Jännittävässä valheessa. Ihminen, joka pelkää läheisyyttä mutta haluaa elää suhteesta vain sen intiimimmän osuuden, seksuaalisen aktiviteetin.

Ihminen, jolle avoin suhde on pelottava.

Ihminen, jolle fantasia on ainoa keino estää toisen vajavaisuuden kohtaamista.
Ihminen, jolle fantasia on ainoa keino estää oman vajavaisuuden kohtaamista.

Lemmikki, joka haluaa tuntea olevansa tärkeä, siis oikeastaan tärkein aktiivisten tuntemusten kohde, rakastajansa elämänhalun "todellinen" lähde, sitä tärkeyttä kuitenkaan tosimaailmassa testaamatta.

Lemmikki, joka haluaa ilmoittaa olevansa tavallisesta parisuhdepelosta vapaa kun uskaltaa tehdä parisuhteessa olevasta ihmisestä pettäjän ja mitätöidä näin parisuhteen merkitystä omalla kiihkollaan.

Nais-Lemmikki tietää toteuttavansa miehen suurinta fantasiaa, ainoastaan seksuaalisesti kiinnostunutta ja latautunutta naista. Näin Lemmikki voi sitten nauttia fantasialla ratsastavasta miehestä suhteessa, jossa kaikki tavallinen voidaan unohtaa ja jossa negatiiviset tuntemukset voi kieltää eika toista tarvitse auttaa. Suhde, jossa kaikki turhautumat voidaan ilmaista seksuaalisesti kun toisen muita tarpeita ei tarvitse kohdata. Tässä fantastisessa valheessa mies saa vaimoltaan äidillisen turvan ja lemmikiltään kiihkon ja unohduksen.

Lemmikki ei halua avoimesti olla tärkein ihminen tai siis oikeastaan ei uskalla olla tärkein ihminen mutta testaa kyllä omaa tärkeyttään joka kerta pala kurkussa. Lemmikki ei koe olevansa pettäjä vaan pelastaja, ja voi jopa halveksia ja pilkata sydämellisesti salasuhteen perheellistä osapuolta, todellisen Pettäjän roolissa olevaa rakastajaansa.

Lemmikki, joka ei halua luovuttaa toiselle ihmiselle valtaa mutta rakastaa itse valtaa yli kaiken. Halveksii tavallista "parisuhdevaltaa", varsinkin miehen vaimoa, mutta kuitenkin usein etsii sadomasokistisia valtaleikkejä seksiakteissa.

Ihminen, jolle salaisuus antaa kicksejä ja jolle sitoutumattomuus antaa mahdollisuuden sitoutua valtaa antavaan jatkuvuuteen kunhan voi kuittailla että tää voi olla viimenen kerta, kuule. Varsinkin perheellisissä miehissä, joiden avioelämä on sukulaisten tarkkailussa, tämä voi aiheuttaa kihelmöivää miehen suorittamaa vapaaehtoista tsemppausta ja pätemisen halua. Mitä mies tietysti kommentoi puuttuvan siitä todellisesta parisuhteesta.

Ihminen, joka ei halua olla vajaa ja paljastaa vajavaisuuttaan fantasiassa, "pelkässä" seksisuhteessa.

Vapaa Vihan vanki.

Lemmikki on suurten tunteiden leikissä
mutta tunteita näyttämättä. Kuohuvia tunteita ilman tutustumisen tarvetta. Suhde, jossa on vain rooli ja tyydytys ilman todellisuuteen pettymistä. Lemmikin rooli, täyttymys ilman työtä.

Mieluummin mitätöi "vastuuta" ollakseen tärkeämpi kuin se vastuullisen suhteen julkinen osapuoli. Lemmikin ei tarvitse kasvaa ihmisenä eikä kohdata kipupisteitä. Lemmikki etsii kiihotuksella pakoa ahdistuksesta.

Ihminen, jolle epävarmuus on luotava teatteriksi kerta kerran jälkeen. Jonka on luotava tahallisesti epävarmuutta asetelmissa, jotta voisi kieltää olevansa epävarma. Suhde kuitenkin jatkuu epäjatkuvuuden leikissä ja itsetunto saa boostia, mutta jatkuva epävarmuus pidetään tahallisesti yllä pettämisen nimikkeen tai ainakin salaisuuden alla. Jos ne vaan tietäis mitä me...

Lemmikki on ihminen, joka haluaa turvallisuutta mutta briljeeraa uskotuilleen "vaarallisella" suhteella. Lemmikki haluaa todistetusti vastuullisen perheihmisen mutta ei halua testata itse tätä vastuuta ja perheilmiötä todeksi.

Lemmikki ei halua täyspainoista suhdetta ja seksualisoi suhteen läpikotaisin.
"En halua mitään tavallista tältä suhteelta". Toinen pidetään etäällä ja tuntemattomana ja iloiten alistutaan varatun ihmisen piilotetuksi vakirakastajattareksi/rakastajaksi. Lemmikki usein vihaa kaipausta avoimesti osoittavia kosioitaan ja treffeille kyselijöitä. Jotka ovat vain sinkkuja, Lemmikin silmissä vain epätoivoisia - koska ovat sinkkuja.

Ah.

Lemmikille voi olla oudon tärkeää kehuessaan muille tuntematonta rakastajaansa ja korostaa tämän sitoutumista lapsiinsa lapsirakkaana isänä. Aika kinkkistä. Kuin Lemmikkinarttu voisi varastaa sitä samaa lasten saamaa rakkautta itselleen mutta seksuaalisuudella ladattuna. Perverssiä, kiellettyä, tukahdutettua, mahdotonta rakkautta. Kihisevää korviketta.

Tärkein rooli lemmikkinä mutta epätärkein ja määrittelemättömin ihmisenä elämässä.

Lemmikit puhuvat uskollisuudesta halveksien, ollessan niskan päällä - kunnes saavat tietää olevansa kolmas seksisuhde. Ihmeellisesti moraalin kirves voi tällöin nousta uskollisen rakastajattaren käteen. Kuinka pettäjä voikaan olla pettäjä?



TRENDI 7 2006 -lehdessä, jonka löysin paperinkeräyslootasta selatessani naistenlehtien ihmiskuvaa, oli tyypillinen haastattelu erilaisen suhteen harrastajasta. Nainen, jolla on jatkuva suhde vakiintuneen vanhemman perheellisen miehen kanssa. Booring. Mutta niin jänskää.

Naisen "itseanalyysi" oli myös tavallinen ja sisältäen sen tavallisen paradoksin: vaikka lapsuudessa isä oli ollut kylmä ja välinpitämätön vittujörö, niin tämä nainen tulkitsi nykyisen toimintansa äidille suunatuksi kostoksi.

Denial, denial. Voiko olla ihkumpaa esmerkkiä torjunnasta. Viha isää kohtaan on niin torjuttua ja kiellettyä pikkutytön kaipauksen ja pelon tunteen alla että ei edes aikuisena ymmärrä vihata psykopaatti-isäänsä vaan luokin teatterin, jossa isä-hahmo on peukalon alla. Isästä on luotu fantasia, jotta olisi edes toive, johon nojautua.

Selväähän on, että kyseinenkin nainen kostaa nimenomaan isälleen. Jotta ei kostaisi oikelle isälleen. Jotta voisi torjua aidon vihan isää kohtaan. Jotta voisi olla kohtaamatta rakkaudettomuuden perintöä.

Kiihoketta löytyy sitten leimmikkistatuksesta isämieheltä, kun voi vetää toisen naisen pöydältä bratwurstia välistä. Kaunista.

No, näin epäsuorasti lapsuuden kuviolla ladattuun nautintoon kuuluu tietysti myös fantasia äidin syyllisyydestä. Se oli äitin syytä ku isi ei tykänny musta. Ja tavallaan siten myös äidin häpäisyfantasia on tosiaan kuvassa mukana, mutta ei todellakaan selittävänä tekijänä. Kun ei ole saanut olla turvallisesti tyttö isälle niin isänvarastajan rooli ja äidillisen sitoutumisen halveksiminen täyttäköön tarpeen aikuisena.

Lemmikki luo fantasian jossa pelastaa rakastajaansa hänen aviopuolisoltaan. Tämän voi nähdä itsevihan kanavoimisena oman sukupuolensa edustajaa kohtaan sekä naisilla juuri äitiä kohtaan tunnetun häpeän "neutralisoimista".

Julkeus ja uhma ovat juuri häpeän kumoamisyrityksiä. Riittämättömyys isälle on riittävän vahva vamma luomaan sadistista onnea toisen onnen kaivertamiseen.

Tämän korostamani kategorian eli Lemmikki-Naisten miessuhteet ovat kyllä suoraan isäsuhteen puutteiden käänteistä korostamista.


Silti he tyytyvät samaan rooliin, minkä isä on heille antanut lapsena: lemmikki, jota rapsutetaan silloin tällöin, mutta josta ei millään tavoin olla vastuussa, johon ei tarvitse investoida eikä jolle ei tarvitse paljastaa mitään.

Ja miehillä on siis toisinpäin, tyytyvät lemmikin olemukseensa ja rooliinsa "valloittamiaan" äitihuoranaisia kohtaan. Rakastajatar-Perheenäidistä tehdään mielihyvin huora, epä-äiti, joka on seksuaalinen vain perheensä ulkopuolella salasuhteessa. Aika rajua ja rujoa.


En tässä edes aijo määritelläkään niitä lemmikkejä, jotka odottavat vuosia oman statuksensa nostamista. Että salainen suhde on niin täynnä rakkautta, että muut suhteet hajoavat sen voimasta. Että salattu ja peitelty olisi voimallisempaa kuin vastuullinen elämä.

Liian pimeä alue.

Suhteen pelastaminen

Mikä pelastaisi parisuhteen, joka on onnistuttu markkinoimaan kavereille, toimittajille ja sukulaisille ihannesuhteena?

Hankitaan lapsia.

- Jen haluaa epätoivoisesti lapsia. Hän sanoo toistuvasti toivovansa, että olisi hankkinut lapsia Bradin kanssa ja kuinka asiat olisivat saattaneet mennä toisin, jos hän olisi niitä saanut, OK!-lehdelle kommentoitiin.

Näyttelijä Jennifer Anistonin kerrotaan olevan edelleen katkera Angelina Jolielle avioliittonsa särkemisestä. Aniston erosi miehestään Brad Pittistä vuonna 2005. - Erosta on jo kolme vuotta, mutta hän ei ole vielä päässyt asian yli. Se on traagista, eräs Anistonin ystävä kertoi OK!-lehdelle. MTV3 viihdeuutiset

Ei voi olla totta.

Vai onko kysymys ihannenaisesta, joka ei voi tunteilleen mitään?

Tämä ihmiskuva on äärimmäisen vääristynyt ja perverssi.
Nainen, joka uskoo muuttavansa miehen rakkauden ja perheihanteiden kautta. Silti naistenlehtein journalistiikka käy korkeaprofiilista pyhää sotaa parisuhteen pelastamisen vuoksi.

Kuinka lapset muuttavat kaiken.
Kuinka heidän täytyy muuttaa kaiken.

Ja sitten kasvatuksen kulmakiveksi tulee "välttämätön" väkivalta ja nainen kommentoi toimittajalle kiljumisen lapsia kohtaan olevan "terapeuttista". Koska lapsille on suotu rooli hyvän mielen tuojina ja suhteen pelastajina. Ja jos lapset eivät tuo hyvää mieltä, on tuli vapaa. Mama helvetistä on syntynyt.

Naistenlehtien ankara panostus tosiperheen pelastavasta mallista perustuu harhalle, jonka mukaan mies on sidottava - muuten ei hyvää parisuhdetta saada.

Samalla uskonnollisella parisuhdepaatoksella ohitetaan se tärkein eli miehen olemuksen tärkeimmät kriteerit naiselle.

Ovatko miehen lihakset kriteereinä hyvälle miehelle?
Bedroom eyes?
Onko miehen kuolaava, painostava, hellittämätön lähentely, "piiritys", hyvä peruste parisuhteelle?

Onko lompakon paksuus kiva kriteeri?
Onko ihastumisen ihmeellinen nopeus hyvä kriteeri?
Onko miehen maine mainio kriteeri?
Onko naisen halu muuttaa miestään kriteerien kriteeri?

Naistenlehtien mukaan on.

Monien naisten mukaan ovat. Hyviä seikkoja briljeerata suhteesta mukamas humoristisesti kavereilleen.


Romanttiset mielikuvat ovat ne elementit joita haastateltavilta naisilta pumpataan esille lukijoiden ihasteltaviksi.

Esikuvallisuus on myös outo ja korostettu kriteeri naistenlehtien ihannenaisen esittlykonventioissa. Kuinka paljon nainen on kärsinyt (väärän miesvalintansa takia), sitä enemmän Gloriaa suitsutetaan naiselle.

Uhrautuvuus miehen kanssa on ihailtavaa, oli sitten kyseessä väärä mies tai ei. Kunhan Rakkaus on suuri.

Kunhan suhde on etusijalla.
Kuin suhde olisi jotakin muuta kuin abstraktio.
Kuin sen tekohengittämisen taito olisi naisen taidoista suurin.

Naisen valintakriteerejä ei vahingossakaan kyseenalaisteta.
Naisen tahtoa ei korosteta. Vaan kykyä sitoutua tunteisiin, vaikka tunteita ei pystyttäisi perustelemaan. Psykopaattimies kelpaa päätoimittajalle ja lapsia kynnet pitkällä odottavalle naisen äidillekin kunhan naisella vain on tahtoa luoda parisuhdekulissia kliseisin ja esteettisin perustein. Että parisuhdetta tarkkailevat kriitikot olisivat tyytyväisiä. Jotta naisen emotionaalisuus olis jumalallista ja kaiken muuttavaa.