Onhan?
Ainakin naisten kahvilakeskusteluissa.
Entäs Kuinka suhtautua naiseen, joka mainostaa miehensä herkkyyttä, vaikka mies todellisuudessa on kuin härski buldoggi neulatyyny perseessä? Kokeeko nainen saavansa silloin oman herkkyytensä paremmassa kontrastissa esille sellaisen miehen kanssa?
Kuinka moni nainen sietää miestä, jonka voisi määritellä olevan yhtä herkkä kuin itse nainen? Mikä on miehen tehtävä herkkyyden suhteen? Sulaa naisen herkkyydestä, ihailla naisen herkkyyttä, jota miehille ei suoda/ole suotu? Saako mies olla herkkä? Onko se suurin uhka minkä nainen voisi kokea?
Herkkyys.
Herkkyys on joillekin naisille kuin hajuvesi, sitä on hyvä ripotella sinne tänne sopivina näyttöhetkinä ja varsinkin kriisiaikoina mutta ennen kaikkea - se on naisten reviiriä. Naisen aistittavissa, naisen ilmaistavissa, naisen määriteltävissä. Miehiltä esiin saadut herkkyyden merkit ja paljastukset ovat kuin päänahkoja, joita esitelläänt toisille tyttöystäville. Mutta vain silloin kun oma mies on "normaali mies". Eli ei kovinkaan herkkä, huojumaton. Karun määrätietoinen.
Tietysti on naisia, joille miehen lemmikkieläimen kaltainen totaalinen ja peittelemätön lapsenomainen riippuvuus on itse tarkoitus mutta onneksi näitä ääritapauksia on vähemmän.
1
Herkkä mies on käsitteenä ikään kuin tuuliajolla oleva purjevene.
Sellaiseen veneeseen nainen ei halua astua eikä sellaista venettä mainosteta kavereille tai varsinkaan omille vanhemmille. Sillä mitä jäyhempi mies, sitä herkemmältä naisen herkkyys näyttäytyy. Ja nainen voi olla kirkkaampi herkkyyden etuvartio parisuhteen lavasteissa.
Minulla nousee vähän väliä kysymys, kumpi sukupuoli oikeastaan ylläpitää suomalaisen jäyhäjörömiehen ihannetta yllä. Miehet vai naiset?
Naisten reaktio miesten herkkyyteen on usein loukkaantuminen, pilkkaava, vähättelevä tai naisen ahdistuminen, kuin mies astuisi naisen reviirille. Kuinka nainen voisi tuntea vapaasti olevansa herkkä ja haavoittuva, jos mies kilpailee herkkyydessä ja avuttomuudessa, eikä ole pitämässä vahvasti selustaa ja vankkaa syliä naisen herkkyyden suojaksi?
Naisen ylpeyttä ei mikään niin nosta kuin toisen hurmaamiskyky.
Mitä on hurmaus?
Saa tuntemattoman haluamaan tuntematonta, sitä, mitä ei tunne, eikä haluakaan tuntea, hurmoksen kuohunnassa.
Kuinka naiset määrittelevät yleensä naiseutensa?
Moniulotteisuudella ja herkkyydellä. Tietysti. Intensiivisyydellä. Tunteiden syvyydellä, no, ainakin tunteiden intensiivisyydellä.
Miehet ovat näin katsottuna putkiaivoja - päämäärätietoisuutensa vuoksi. Päämäärätietoinen ei voi olla herkkä. Päämärätietoinen ei ole tarpeeksi tässä hetkessä.
Nainen ktsoi miestä ja mietti, tarjoaisiko omenaa vai kehoaan miehelle.
Hänet on parempi tulkita epäherkemmäksi. Silloin mies olisi ontologisesti riippuvainen naisen elämän herkkyydestä. Näin praktisesti katsottuna nainen olisi välttämätön miehelle, joka ei itsessään kykenisi niin syvälliseen herkkyyteen kuin nainen. Ja nainen täydentäisi miestä - ei toisin päin.
"Mihin hän joutuisi ilman sinua. Oh. Miten sinä kestät sitä miestä. Hän saa kiittää sinua niin paljosta."
2
Tietysti sitten aina löytyy miehiä, joita kiehtoo ja ärsyttää nasiten herkkyys. Ja sohivat sitten rivouksilla. Osoittaakseen etteivät ole herkkiä.
Mutta se seksuaalisen häirinnän harrastaminen vasta avutonta heikkoutta onkin.
Reilujen jätkien kulttuuri yllyttää häirintään
Seksuaalinen häirintä työpaikalla on selvästi yleisempää Suomessa kuin muualla Euroopassa. Asiantuntijan mukaan tämä johtuu suomalaisesta reilu jätkä -kulttuurista, johon liittyy ronski käyttäytymisnormisto.
