Vaistonvarainen naisten kulttuuri

Palaan taas ihmetysteni suurimpaan aiheeseen.

Miksi moraalista tarinaa kutova nainen sanoo toista kun tekee toista?


Miksi nainen pysyy parisuhteessa epäemotionaalisen rotan kanssa vaikka kertoo ihailevansa vaikkapa ihania ja herkkiä humanistimiehiä?

Ja jota tämä omistushaluinen rotta ja omaisuudestaan sekä edustuksellisista tyttöystävistään ylpeilevä niljake ei siis ole.

Naisten kulttuurissa vihjataan yhä enemmän intuition ja vaiston tärkeyteen. Kuinka nainen tulee eheäksi vain kuuntelemalla itseään.

Ja kuinka tärkeintä sittenkin useimmalle naiselle on se kavereiden hyväksyntä. Että miehellä on helposti todistetavaa maallista gloriaa, elämää helpottavaa massia.

Pitäisin tätä puhetta naisten intuitiosta yhtä kauhistuttavaksi hölynpölyksi kuin Feng Shuitakin.

Se on "peitekäsite" jollekin paljon synkemmälle, mikä ohjaa eniten naisen käyttäytymistä. Tällä käsitteellä peitetään voimakkaimpia motivaatioita, joilla naiset ylläpitävät parisuhteitaan. Paljastan tuon todellisen motivaattorin tämän kirjoituksen lopussa mutta sitä ei ole vaikea arvata. Arvaatko?

Vääristyneen itsetunnon omaava nainen kokee itsensä arvovarantona, arvoyksikkönä yleisten naisten arvottamistapojen kautta ja määrittelee itsensä vain muiden ihmisten kautta.


TAPAUS A

Kutsutaan tätä naista vaikkapa Ruususeksi.

Dramaattisen itsensämäärittelyn miehen kautta arvaattekin jo nimestä. Ruususella on imagoa, älyä ja ehkä ulkonäköä, jota ihaillaan.

Ruususen on rakennettava ja suojeltava omaa imagoaan kontrollissa pysyvänä naisena.
Ruususen parisuhde täytyy siis olla myös ihailun kohde.

Vaisto ja varsinkin romanttinen vaisto on naisten suuria mysteereitä - Ruusunen julistaa mielellään olevansa täysin vaistojensa varassa, intuitiivisen romanttinen.

Ja tämä intuitiivnen romanttisuus on jotakin tärkeintä ja ihailtavinta naisessa naisen kavereille, jotka eivät puhu statustietoisuuden merkittävyydestä, vaikka heidän elämänarvonsa ja itsetuntonsa on täysin statusaseman varassa. Tässä statuskeskeisessä naisten heimossa, jossa Ruusunen osaa ottaa oman paikkansa, parisuhteen varma jatkuminen on ihailtavaa, aikuismaista ja naisen vaistojen todellinen testi miesmaun ja elämänhallinnan suhteen yleisön edessä.

Ruusunen haluaa osoittaa muille ihmisille, että hänen vaistonsa on erehtymätön miesvalinnan suhteen ja että hän on naisellisen vaiston virtuoosimainen toteuttaja. Parhaimmillaan esikuva naisesta, joka osaa valita miehen. Epäinhimillesellä varmuudella.

Parisuhteen lopettaminen roiskauttausi vakavan tahran kulisseihin ja naisen imagoon. Siis naisen itsetuntoon. Ruususella ei ole varaa erehdyksiin oman maineensa takia, joten naisen on peiteltävä erehdyksensä.

Jos nainen on mennyt julkiseen parisuhteeseen miehen kanssa ja hehkuttanut sitä ystävilleen sulosanoin niin naisen itsetunnolle tärkeintä on nyt kulissin ylläpitäminen.

Rakkaus on Ruususelle toissijaista tai Ruusunen onnistuu vakuuttumaan itse itsensä, että hänen rakkautensa ja kulissin suoja muuttaa miehen ihannemieheksi. Silloin joskus.

Nainen, tapaus Ruusunen, antautuu näin mentaaliselle machovajakille, jota ei ikinä olisi valinnut itselleen, jos olisi huomannut miehen persoonallisuuden tärkeimmät piirteet ennen parisuhteen hehkuttavaa julkistamista.

Pettymyksen ja erehdyksen tunnustaminen jälkeenpäin olisi omien vaistojensa toimimattomuuden tunnustamista. Epäonnistumista naisena. Nainen voi jopa suggestiivisesti uskoa omiin valheisiinsa rakkauden voimasta, vaikka kysymys onkin pelastautumista ystävättärien juoruilta ja pilkallisilta hymyiltä. Valheellisesta roolista täydellisenä naisena.

Se Ruususesta.


TAPAUS B

Machovajakki B, Mies joka muistuttaa ynseydessään, kylmyydessään, nihilismissään ja epämääräisyydessään naisen isää.

Nainen on koko ikänsä halunnut miellyttää isäänsä.
Nainen haluaa miellyttää epäluotettavaa miestä.
Koska uskoo rakkauden muuttavaan voimaan. Tai sitten ei.
Nainen muuttuu itse koleeriseksi ja epäsensitiiviseksi machovajakin seurassa.


TAPAUS C

Nainen on aina halunnut järkyttää ylemmyyden tuntoisia äitiään tai isäänsä.
Nainen löytää epämiellyttävän visva-Villen.
Nainen nauttii onnettomuudestaan, kovismaineestaan, kestävyydestään ja ystaviensäkin järkytyksestä.

***

Tämä on surullista.
Luokittelenko naisia?
Kyllä, nämä ovat surullisia tapauksia, joita olen joutunut seuraamaan.

Mutta ei harvinaista.

En kuvaile tässä mitään erityistapauksia vaan varsin yleisiä ilmiöitä.

Miettikääpä tuttavianne - tai itseänne. Kuinka moni on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vastaa ihanteita, julkilausuttuja "henkisiä" kriteereitä ja toiveita ihanneihmisestä?

Kuinka tämä on mahdollista?

Ihmisten primäärit eli ensisijaiset arvot ovat jotain aivan muuta kuin ne, joista ihminen haluaa puhua tai ilmaista muille ihmisille. Sosiaalinen pyrkyryys ja sosiaalinen teatteri tuntuu olevan no 1 elämänarvo monelle ihmiselle.

Ruususet hylkäävät mieluummin henkiset ihanteet täyttävät miehet, jos vain saavat sosiaalisesti ihailtavan miehen, jonka arvo on ulkonäössä, menestyksessä tai lompakossa.


Nainen.

Älä ole Ruusunen.
Älä halua olla ihailtava.
Älä halua olla äitisi kiitoksen tai kauhun arvoinen.
Älä ole pelkuri.

Naisten seksuaalinen valta ja harha

Tämä on kova pala. Naisen herkkää erilaisuutta korostaville.

"Naisten seksuaalinen valta" -kirja, Henry Laasanen:

... tutkija Anna Rotkirch on sitä mieltä, että Laasasen teos on maltillinen ja sen teoreettinen kritiikki kohdistuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Kirjan väitteet ovat hänen mukaansa olleet evoluutiobiologian tiedossa jo pitkään. "Nisäkkäillä naaras on seksisuhteissa valikoivampi sukupuoli, ja koska naaraiden kesken on osittain samat valintakriteerit, tästä seuraa, että tietyt urokset saavat paljon naaraita ja jotkut jäävät ilman."

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajan Heikki Hiilamon mukaan on käsittämätöntä, että "jotkut tutkijoiksi itseään kutsuvat feministit väittävät yhä julkisesti sukupuolen olevan puhtaasti sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista pohjaa". "Tällainen harhaisuus voi estää tai vesittää myös keskustelun seksuaalisesta vallasta", Hiilamo sanoo.

Muusikko Tommi Liimatan mukaan tosiasiat eivät riipu mielipiteistä. "Että järjestettyäkin maailmaa pyörittää pillu, on tosiasia. Tämän toteamiseen ei pitäisi tarvita tutkijaa.

" - Hesari

Miehen asema ja miehen tasa-arvo-ongelma on feministien mielestä mieletön aihe edes kysymyksenä. Tämä uusi kirja pureutuu mm. suomalaiseen "tasa-arvotutkimukseen", jonka premissinä on "alistettu nainen". Naisen vallankäyttö ei saa tutkimusrahoitusta, koska se tutkimus voidaan tulkita hyökkäyksenä naisia kohtaan. Siispä naisen vallankäyttöä ja hyötyajattelua ei ole. On vain rakkautta kaipaava käytännönläheinen, pragmaattinen nainen, elämän perusvoima.

Palkkakysymys on tietysti reaalinen, patriarkaalinen alistussystemi - mutta voi myös kysyä, että jos henkilö, vaikkapa mies tekee jossakin duunissa tehokkaammin ja motivoituneemmin töitä kuin nainen niin onko epäoikeudenmukaista maksaa enemmän? Peruspalkan lisäksi. Mutta tietysti yhtä tehokkaille naisille yhtä paljon palkkaa, tietysti. Ehdottomasti.


Asennetaistelussa nojaudutaan hegemonioihin, itsestäänselvyyksiin. Esimerkiksi valtakunnan valtapolitiikassa "välttämättömyyden" hegemonia on suosittu tapa oikeuttaa vallankayttö ja epätasa-arvo.
Feministinen valtahegemonia nojautuu taas ns kasvatusvelvoitteeseen.

Mies nähdään feministisessä diskurssissa kasvatuskohteena.

Avuttomana.
Harhautuneena.
Vajaana.

Aivan samoin tavoin kuin sovinistit ovat nähneet ja määritelleet naisen.

Naisen täytyy kasvattaa miestä (naisen tarpeiden mukaan) ja mies voi siten parhaiten "kasvaa" ihmisenä yksinkertaisesti tottelemalla naista. Ymmärtämällä naisen tarpeiden ensisijaisuuden. Kompromissien turhuuden. Miehen kypsyys on siis tässä mitattavissa naisen mielenrauhalla. Naista myötaileva mies saa palkkioksi harmonian ja naisen tyytyväisyyden.

Naisen valta on piilotettua valtaa.

Painostusta.
Vihjailua.
Valitusta.
Ahdistusta.

Johon ratkaisuna on naisen valta miehen valintoihin. Nainen esikuvana ja ihmisen arvostelijaksi oikeutettuna.

Tyytymättömyyttä, kunnes nainen otetaan huomioon ja naisen valinnat toteutuvat ilman kompromissejä.


Onko piiloteltu ja epäsuora vallankäyttö inhimillisempää kuin suora, toteava ja ilmaiseva tahdonilmaus?

Itseään toteuttava nainen. Vapautta olla lupauksista ja sopimuksista vapaa, "intuitiivinen" nainen. Jonka muuttuvia tunteita on kunnioitettava ilman tasa-arvon pohdintaa. Nainen luonnonvoimana, jonka ainutlaatuinen tunteiden syvyys ei anna aihetta kompromisseihin tai tasa-arvoon. Koska mies ei ole tunneihminen, on tunneihmisen otettava vastuu miehestä.


Jos nainen valitsee hyvätuloisen miehen varsin tietoisesti eikä halua mennä töihin, onko hän alistettu?

Altistettu ainakin lapsena "hyvän miehen" tavoiteajatteluun äidin toiveiden kautta.


Jos nainen valitsee miehen joka puhuu rahasta, työstä ja tavaroista, niin kuvitteleeko hän löytävänsä miehen ytimestä herkän ihmisen, joka kaipaa pehmeitä arvoja?

Jos nainen ei kiihotu köyhästä miehestä, mitä se kertoo naisesta ja naisen evoluutiosta?


Voiko asiasta edes keskustella?

Oheisessa YLE Areena:n haastattelussa naishaastattelija tarttuu tyypilliseen feministisen hegemonian mukaiseen ohjailevaan diskurssiin, jossa hän viittaa miehen biologiseen viettitoimintaan, ja ohittaa haastateltavan tuoman teeman vaikka haastateltava on juuri puhunut nimenomaan naisen viettipohjaisesta toiminnasta. Eli feministinen keskstelija kääntää yhtäkkiä teeman asetelman kuin se olisi ollut alkuperäinen teema ja niin ikään kiistää/torjuu edes keskustelunaiheena naisten viettipohjaisen selektiivisyyden miesten suhteen.

Feministinen hegemonia näkee naisen älykkäänä, henkisenä ja vapaana parinvalitsijana, eikä halua nähdä lukemattomia sosiologisia tutkimuksia, joissa useimmat naiset tarrautuvat mieluiten miehen lompakkoon ja statukseen kuin luonteenpiirteisiin valitessaan itselleen pitkäkestoista partneria.

Suomalaiset naiset eivät uskalla tunnustaa elävänsä maailman tasavertaisimmassa maassa, sillä jos he sen tunnustaisivat, he menettäisivät tyytymättömyyden valtansa.

2)
Ymmärtävätkö feministit miestä, joka käyttää naisen keinoja?
Vai onko se pahin pyhäinhäväistys mitä mies voi tehdä?

Jos mies kieltäytyy seksistä ja ilmoittaa sen olevan rangaistus naiselle, voi moni nainen juosta suoraan baariin vieraan miehen syliin, jotta voisi osoittaa olevansa seksuaalisesti korkeajännitteinen, vaarallinen ja uhkaava. Vaikka itse käyttäisi säännöllisesti seksistä kieltäytymistä myös suoraan artikuloiden rangaistuksena tyytymättömyyden vuoksi miehen toimimattomuuteen naisen mielihalujen toteuttajana.

Seksuaalisesti hallinnoiva nainen näkee miehen uskollisuuden suorassa suhteessa miehen


3)
Kysymys 3: Voidaanko puhua käytännön valinnoista ja ihanteista eri asioina?

Jos nainen kokee olevansa ensisijaisesti henkinen olento, mutta ulvoo vaatekaappinsa edessä ennen uloslähtöä, voidaanko se nähdä vain naisen vaistotoiminnan pakollisena impulssina?

Onko naisen foobinen suhtautuminen oman viehätysvoimansa vertailtavuuteen väistämätön eikä siis naisen ihmiskuvan valinta? Minkä feministi haluaa nähdä naisessa vapaan tahdon alueeksi ja minkä "naisellisuutena"? Minusta nämä määrittelytasapainoilut kertovat jotakin hyvin oireellista länsimaisesta naisen omakuvasta, jossa vain naiselle sallitaan egoilu, jota ei saa missään nimessä verrata miehen egoiluun.

Narsismia ei saa kuvailla herkkyydeksi, ei, vaikka nainen olisi kyseessä.

Haastatteluvideo YLE fi

-wikipedia

-virallinen blogi kirjasta


Humoristisia kuvia teemasta

Black Bitch - ethän hylkää äitiäs

Musta jää-elokuva pirteä yritys draamaelokuvaksi.

Mutta yritykseksi jää. Taudinkuva, ei muuta.

Sen sijaan suomalaisen emänartun kuva siinä peilaantuu kohtuullisen kivasti. Mamma handlar.

En siis taaskaan tarkoita, että se olisi yleistettävä suomalaisen naisen kuva vaan vain niiden onnettomien sielujen, joille manipulaatio on elämää ja elämä manipulaatiota. Vaikka elokuva kuvaa "rakkaussuhdetta" ja omistamissuhdetta niin ensisijaisesti se kuvaa äiti-poika-suhdetta. Mitä ei edes varmaankaan elokuvan kirjoittaja-ohjaaja ole itse tajunnut.


Saksan elokuvajuhlilla elokuvaa kohtaan tunnettiin uteliaisuutta mutta luojan kiitos, eurooppalaisittain sanottiin myös suoria mielipiteitä:

Tanskalaisen Fyens Stiftstidende -päivälehden Anna Laulund piti myös näkemästään. ”Näyttelijät olivat hyviä ja hahmojen väliset suhteet todella hienosti rakennettuja. Juoni oli epäuskottava.”

Ranskalaisen Tendances-lehden toimittaja Olivier Bachelard oli pettynyt: ”Todella huono elokuva. Aivan liian monimutkainen käsikirjoitus, joka levisi joka suuntaan. Käsikirjoitus ei vakuuttanut minua lainkaan. Naispääosat olivat hienot. Rakastajattaren roolissa ollut nuori nainen oli hieno yllätys.”

Samoilla linjoilla oli toimittaja Jörg Schindler saksalaisesta Frankfurten Rundschau -sanomalehdestä. ”Olin yllättynyt että tämä oli kilpasarjassa. Käsikirjoitus oli lopussa väkisin väännetty. Pidin kyllä elokuvan tunnelmasta ja sen väreistä, ja naisnäyttelijöistä. Mutta tarina oli surkea, anteeksi vain.” *HS

Mutta kyllä nartusta huumaannuttiinkin:

Sen sijaan saksalainen SWR-kanavan televisiotoimittajan Bodo Klinkin pää oli lähes seonnut Outi Mäenpäästä. ”Hyvä Jumala, hän oli aivan uskomattoman viehättävä! Pidin tarinasta vaikka välillä siinä oli hiukan tarpeettomiakin käänteitä. Kaiken kaikkiaan elokuva oli vaikuttava.” *HS

Hyvä elokuva olisi jotain sellaista, jossa ei kuvata vain yhtä tunnetilaa. Tämä on taas niitä suomalaisia elokuvia, johon puserretaan vain yhtä tunnetilaa. Perkele, tuleeko selväks että tätä me ny ajatellaan käsistä tehressä?

Vaikka elokuvaan oli pakotettu kirkuen käänteitä niin prosessia ei ollut. Ei.

Katsojalle ei varmasti jätetä tilaa millekään tulkinnalle.
Tarinankerronta on kovin alkeellista tässä "viinan voimalla pettämään"-kulttuurissa. Elokuvamme ovat 30-vuotta jäljessä eurooppalaisesta elokuvakerronnasta. Surullista.

Oleellista/oireellista on huomata, että "vahva naiseus" oli kiihottanut/kiinnostanut niitä, jotka olivat kehuneet elokuvaa.

Mutta elokuva on ihan jees peruskurssi psykoottiseen rakkauteen, niille, jotka eivät ole sellaiseen ennen törmänneet. Niille onnekkaille, jotka voivat unohtaa elokuvan varsin nopeasti elokuvatetterilta pois kävellessä. Mitään ehkä ymmärtämättä, te autuaat.

37-50 prosenttia suomalaisnaisista

G-piste-ohjelman teettämä tutkimuksen mukaan 37 prosenttia suomalaisnaisista on syyllistynyt pettämiseen. - IL

Saas nähdä onko kyselty miesten prosenttilukua. (Oli, sama.)

Ai niin, naisethan pettävät vain epätoivon ja riittämättömyyden tunteiden pakottamana. Avunhuutona.
Sitähän ei sitten lasketa?


Toinen kysely antoi raadollisemmat lukemat:

Naiset pettävät useammin kuin miehet
IL 21.2.2008 4:40
Uskollinenkin mies päätyy yhä useammin petturin kelkkaan.
- Naisten pettäminen on lisääntynyt etenkin nuoremmissa sukupolvissa, perheneuvoja-psykoterapeutti Päivi Pylkkö-Storsjö sanoo.Pylkkö-Storsjön käsitys perustuu asiakastapaamisiin, mutta samaa voi päätellä myös Iltalehden nettikyselystä.Kyselymme perusteella naisista pettää puolet, miehistä alle 40 prosenttia. Pylkkö-Storsjön mukaan keski-ikäisten pariskuntien kohdalla yleisin petturi on edelleen mies, mutta alle 40-vuotiailla tilanne on jo tyystin toinen.

- 2 -

Itse Nelosen G. ohjelmasta 20.2.08...

Ohjelman viimeisin näytelmä aika paljastava. Kertoi ohjelman luonteesta selvät sävelet.

Naisen nettihimo ja deittailu esitettin emotionaalisesti hylätyn naisen epätoivoksi, ikäänkuin väistämättömäksi ajautumiseksi. Ja pettämistä haikaillut nainen siinä esityksessä tulkittiin kovin lempeästi ja ymmärrystä tarvitsevaksi. Ihmiseksi, joka ei aikonut mitään pahaa, hyvää vain. Kaipasi niiiin paljon.

Jos näytelmän päähenkilönä olisi ollut mies, niin olisivatko juontajat hurranneet silloinkin päähenkilön valheelle erottisten kuvien tarkoituksesta?

Ehei.

Miksi naisen pettämisoireet tulkittiin heikkoudeksi eikä mieheen kohdistetuksi hyökkäykseksi? Olisin aika varma siitä,että miespäähenkilöllä esitetty näytelmäpätkä olisi esitetty ja tulkittu ohjelmassa aika erilailla.

Ohjelman alussahan, jos huomasitte, toinen juontajista selväsanaisesti sanoi, että "naisen pettämisaikeethan tulkitaan usein epätoivon ilmaukseksi" - jotta katsojat tietäisivät mikä on ohjelman perussävel.


Ohjelman ensimäisessä näytelmäpätkässä kuvattiin kaiken lisäksi mies todella korostetun limaiseksi lieroksi, joka vilkuilee läpinäkyvän töykeästi senssitekstiviestejä tyttöystävänsä seurassa. Pieni ero mies- ja naiskuvan välillä, ihan pieni. Ihmeellinen propagandaohjelma. Lohduttavaa feminismiä.

Kyllä naiset on parempia, tunteellisempia ja naisten väärät teot vain tahattomia erehdyksiä.

Naisen hairahdukset elämän nälkää, miehen taas härskiä ahneutta

Lemmikki

Kuka heittäytyy lemmikiksi?

Salasuhteeseen?

Ilman tasa-arvoa, ilman kiintymyksen tarpeen ilmaisua?

Salaiseen suhteeseen ilman sosiaalista parisuhdestatusta - siis myös ilman julkista "silleen vaan fuckbuddy"-statustakin.


Millainen ihminen on Lemmikki?

Lemmikki haluaa elää varjoissa.
Jännittävässä valheessa. Ihminen, joka pelkää läheisyyttä mutta haluaa elää suhteesta vain sen intiimimmän osuuden, seksuaalisen aktiviteetin.

Ihminen, jolle avoin suhde on pelottava.

Ihminen, jolle fantasia on ainoa keino estää toisen vajavaisuuden kohtaamista.
Ihminen, jolle fantasia on ainoa keino estää oman vajavaisuuden kohtaamista.

Lemmikki, joka haluaa tuntea olevansa tärkeä, siis oikeastaan tärkein aktiivisten tuntemusten kohde, rakastajansa elämänhalun "todellinen" lähde, sitä tärkeyttä kuitenkaan tosimaailmassa testaamatta.

Lemmikki, joka haluaa ilmoittaa olevansa tavallisesta parisuhdepelosta vapaa kun uskaltaa tehdä parisuhteessa olevasta ihmisestä pettäjän ja mitätöidä näin parisuhteen merkitystä omalla kiihkollaan.

Nais-Lemmikki tietää toteuttavansa miehen suurinta fantasiaa, ainoastaan seksuaalisesti kiinnostunutta ja latautunutta naista. Näin Lemmikki voi sitten nauttia fantasialla ratsastavasta miehestä suhteessa, jossa kaikki tavallinen voidaan unohtaa ja jossa negatiiviset tuntemukset voi kieltää eika toista tarvitse auttaa. Suhde, jossa kaikki turhautumat voidaan ilmaista seksuaalisesti kun toisen muita tarpeita ei tarvitse kohdata. Tässä fantastisessa valheessa mies saa vaimoltaan äidillisen turvan ja lemmikiltään kiihkon ja unohduksen.

Lemmikki ei halua avoimesti olla tärkein ihminen tai siis oikeastaan ei uskalla olla tärkein ihminen mutta testaa kyllä omaa tärkeyttään joka kerta pala kurkussa. Lemmikki ei koe olevansa pettäjä vaan pelastaja, ja voi jopa halveksia ja pilkata sydämellisesti salasuhteen perheellistä osapuolta, todellisen Pettäjän roolissa olevaa rakastajaansa.

Lemmikki, joka ei halua luovuttaa toiselle ihmiselle valtaa mutta rakastaa itse valtaa yli kaiken. Halveksii tavallista "parisuhdevaltaa", varsinkin miehen vaimoa, mutta kuitenkin usein etsii sadomasokistisia valtaleikkejä seksiakteissa.

Ihminen, jolle salaisuus antaa kicksejä ja jolle sitoutumattomuus antaa mahdollisuuden sitoutua valtaa antavaan jatkuvuuteen kunhan voi kuittailla että tää voi olla viimenen kerta, kuule. Varsinkin perheellisissä miehissä, joiden avioelämä on sukulaisten tarkkailussa, tämä voi aiheuttaa kihelmöivää miehen suorittamaa vapaaehtoista tsemppausta ja pätemisen halua. Mitä mies tietysti kommentoi puuttuvan siitä todellisesta parisuhteesta.

Ihminen, joka ei halua olla vajaa ja paljastaa vajavaisuuttaan fantasiassa, "pelkässä" seksisuhteessa.

Vapaa Vihan vanki.

Lemmikki on suurten tunteiden leikissä
mutta tunteita näyttämättä. Kuohuvia tunteita ilman tutustumisen tarvetta. Suhde, jossa on vain rooli ja tyydytys ilman todellisuuteen pettymistä. Lemmikin rooli, täyttymys ilman työtä.

Mieluummin mitätöi "vastuuta" ollakseen tärkeämpi kuin se vastuullisen suhteen julkinen osapuoli. Lemmikin ei tarvitse kasvaa ihmisenä eikä kohdata kipupisteitä. Lemmikki etsii kiihotuksella pakoa ahdistuksesta.

Ihminen, jolle epävarmuus on luotava teatteriksi kerta kerran jälkeen. Jonka on luotava tahallisesti epävarmuutta asetelmissa, jotta voisi kieltää olevansa epävarma. Suhde kuitenkin jatkuu epäjatkuvuuden leikissä ja itsetunto saa boostia, mutta jatkuva epävarmuus pidetään tahallisesti yllä pettämisen nimikkeen tai ainakin salaisuuden alla. Jos ne vaan tietäis mitä me...

Lemmikki on ihminen, joka haluaa turvallisuutta mutta briljeeraa uskotuilleen "vaarallisella" suhteella. Lemmikki haluaa todistetusti vastuullisen perheihmisen mutta ei halua testata itse tätä vastuuta ja perheilmiötä todeksi.

Lemmikki ei halua täyspainoista suhdetta ja seksualisoi suhteen läpikotaisin.
"En halua mitään tavallista tältä suhteelta". Toinen pidetään etäällä ja tuntemattomana ja iloiten alistutaan varatun ihmisen piilotetuksi vakirakastajattareksi/rakastajaksi. Lemmikki usein vihaa kaipausta avoimesti osoittavia kosioitaan ja treffeille kyselijöitä. Jotka ovat vain sinkkuja, Lemmikin silmissä vain epätoivoisia - koska ovat sinkkuja.

Ah.

Lemmikille voi olla oudon tärkeää kehuessaan muille tuntematonta rakastajaansa ja korostaa tämän sitoutumista lapsiinsa lapsirakkaana isänä. Aika kinkkistä. Kuin Lemmikkinarttu voisi varastaa sitä samaa lasten saamaa rakkautta itselleen mutta seksuaalisuudella ladattuna. Perverssiä, kiellettyä, tukahdutettua, mahdotonta rakkautta. Kihisevää korviketta.

Tärkein rooli lemmikkinä mutta epätärkein ja määrittelemättömin ihmisenä elämässä.

Lemmikit puhuvat uskollisuudesta halveksien, ollessan niskan päällä - kunnes saavat tietää olevansa kolmas seksisuhde. Ihmeellisesti moraalin kirves voi tällöin nousta uskollisen rakastajattaren käteen. Kuinka pettäjä voikaan olla pettäjä?



TRENDI 7 2006 -lehdessä, jonka löysin paperinkeräyslootasta selatessani naistenlehtien ihmiskuvaa, oli tyypillinen haastattelu erilaisen suhteen harrastajasta. Nainen, jolla on jatkuva suhde vakiintuneen vanhemman perheellisen miehen kanssa. Booring. Mutta niin jänskää.

Naisen "itseanalyysi" oli myös tavallinen ja sisältäen sen tavallisen paradoksin: vaikka lapsuudessa isä oli ollut kylmä ja välinpitämätön vittujörö, niin tämä nainen tulkitsi nykyisen toimintansa äidille suunatuksi kostoksi.

Denial, denial. Voiko olla ihkumpaa esmerkkiä torjunnasta. Viha isää kohtaan on niin torjuttua ja kiellettyä pikkutytön kaipauksen ja pelon tunteen alla että ei edes aikuisena ymmärrä vihata psykopaatti-isäänsä vaan luokin teatterin, jossa isä-hahmo on peukalon alla. Isästä on luotu fantasia, jotta olisi edes toive, johon nojautua.

Selväähän on, että kyseinenkin nainen kostaa nimenomaan isälleen. Jotta ei kostaisi oikelle isälleen. Jotta voisi torjua aidon vihan isää kohtaan. Jotta voisi olla kohtaamatta rakkaudettomuuden perintöä.

Kiihoketta löytyy sitten leimmikkistatuksesta isämieheltä, kun voi vetää toisen naisen pöydältä bratwurstia välistä. Kaunista.

No, näin epäsuorasti lapsuuden kuviolla ladattuun nautintoon kuuluu tietysti myös fantasia äidin syyllisyydestä. Se oli äitin syytä ku isi ei tykänny musta. Ja tavallaan siten myös äidin häpäisyfantasia on tosiaan kuvassa mukana, mutta ei todellakaan selittävänä tekijänä. Kun ei ole saanut olla turvallisesti tyttö isälle niin isänvarastajan rooli ja äidillisen sitoutumisen halveksiminen täyttäköön tarpeen aikuisena.

Lemmikki luo fantasian jossa pelastaa rakastajaansa hänen aviopuolisoltaan. Tämän voi nähdä itsevihan kanavoimisena oman sukupuolensa edustajaa kohtaan sekä naisilla juuri äitiä kohtaan tunnetun häpeän "neutralisoimista".

Julkeus ja uhma ovat juuri häpeän kumoamisyrityksiä. Riittämättömyys isälle on riittävän vahva vamma luomaan sadistista onnea toisen onnen kaivertamiseen.

Tämän korostamani kategorian eli Lemmikki-Naisten miessuhteet ovat kyllä suoraan isäsuhteen puutteiden käänteistä korostamista.


Silti he tyytyvät samaan rooliin, minkä isä on heille antanut lapsena: lemmikki, jota rapsutetaan silloin tällöin, mutta josta ei millään tavoin olla vastuussa, johon ei tarvitse investoida eikä jolle ei tarvitse paljastaa mitään.

Ja miehillä on siis toisinpäin, tyytyvät lemmikin olemukseensa ja rooliinsa "valloittamiaan" äitihuoranaisia kohtaan. Rakastajatar-Perheenäidistä tehdään mielihyvin huora, epä-äiti, joka on seksuaalinen vain perheensä ulkopuolella salasuhteessa. Aika rajua ja rujoa.


En tässä edes aijo määritelläkään niitä lemmikkejä, jotka odottavat vuosia oman statuksensa nostamista. Että salainen suhde on niin täynnä rakkautta, että muut suhteet hajoavat sen voimasta. Että salattu ja peitelty olisi voimallisempaa kuin vastuullinen elämä.

Liian pimeä alue.

Suhteen pelastaminen

Mikä pelastaisi parisuhteen, joka on onnistuttu markkinoimaan kavereille, toimittajille ja sukulaisille ihannesuhteena?

Hankitaan lapsia.

- Jen haluaa epätoivoisesti lapsia. Hän sanoo toistuvasti toivovansa, että olisi hankkinut lapsia Bradin kanssa ja kuinka asiat olisivat saattaneet mennä toisin, jos hän olisi niitä saanut, OK!-lehdelle kommentoitiin.

Näyttelijä Jennifer Anistonin kerrotaan olevan edelleen katkera Angelina Jolielle avioliittonsa särkemisestä. Aniston erosi miehestään Brad Pittistä vuonna 2005. - Erosta on jo kolme vuotta, mutta hän ei ole vielä päässyt asian yli. Se on traagista, eräs Anistonin ystävä kertoi OK!-lehdelle. MTV3 viihdeuutiset

Ei voi olla totta.

Vai onko kysymys ihannenaisesta, joka ei voi tunteilleen mitään?

Tämä ihmiskuva on äärimmäisen vääristynyt ja perverssi.
Nainen, joka uskoo muuttavansa miehen rakkauden ja perheihanteiden kautta. Silti naistenlehtein journalistiikka käy korkeaprofiilista pyhää sotaa parisuhteen pelastamisen vuoksi.

Kuinka lapset muuttavat kaiken.
Kuinka heidän täytyy muuttaa kaiken.

Ja sitten kasvatuksen kulmakiveksi tulee "välttämätön" väkivalta ja nainen kommentoi toimittajalle kiljumisen lapsia kohtaan olevan "terapeuttista". Koska lapsille on suotu rooli hyvän mielen tuojina ja suhteen pelastajina. Ja jos lapset eivät tuo hyvää mieltä, on tuli vapaa. Mama helvetistä on syntynyt.

Naistenlehtien ankara panostus tosiperheen pelastavasta mallista perustuu harhalle, jonka mukaan mies on sidottava - muuten ei hyvää parisuhdetta saada.

Samalla uskonnollisella parisuhdepaatoksella ohitetaan se tärkein eli miehen olemuksen tärkeimmät kriteerit naiselle.

Ovatko miehen lihakset kriteereinä hyvälle miehelle?
Bedroom eyes?
Onko miehen kuolaava, painostava, hellittämätön lähentely, "piiritys", hyvä peruste parisuhteelle?

Onko lompakon paksuus kiva kriteeri?
Onko ihastumisen ihmeellinen nopeus hyvä kriteeri?
Onko miehen maine mainio kriteeri?
Onko naisen halu muuttaa miestään kriteerien kriteeri?

Naistenlehtien mukaan on.

Monien naisten mukaan ovat. Hyviä seikkoja briljeerata suhteesta mukamas humoristisesti kavereilleen.


Romanttiset mielikuvat ovat ne elementit joita haastateltavilta naisilta pumpataan esille lukijoiden ihasteltaviksi.

Esikuvallisuus on myös outo ja korostettu kriteeri naistenlehtien ihannenaisen esittlykonventioissa. Kuinka paljon nainen on kärsinyt (väärän miesvalintansa takia), sitä enemmän Gloriaa suitsutetaan naiselle.

Uhrautuvuus miehen kanssa on ihailtavaa, oli sitten kyseessä väärä mies tai ei. Kunhan Rakkaus on suuri.

Kunhan suhde on etusijalla.
Kuin suhde olisi jotakin muuta kuin abstraktio.
Kuin sen tekohengittämisen taito olisi naisen taidoista suurin.

Naisen valintakriteerejä ei vahingossakaan kyseenalaisteta.
Naisen tahtoa ei korosteta. Vaan kykyä sitoutua tunteisiin, vaikka tunteita ei pystyttäisi perustelemaan. Psykopaattimies kelpaa päätoimittajalle ja lapsia kynnet pitkällä odottavalle naisen äidillekin kunhan naisella vain on tahtoa luoda parisuhdekulissia kliseisin ja esteettisin perustein. Että parisuhdetta tarkkailevat kriitikot olisivat tyytyväisiä. Jotta naisen emotionaalisuus olis jumalallista ja kaiken muuttavaa.

Heikkoudesta

Herkkä mies on ihana.

Onhan?

Ainakin naisten kahvilakeskusteluissa.

Entäs Kuinka suhtautua naiseen, joka mainostaa miehensä herkkyyttä, vaikka mies todellisuudessa on kuin härski buldoggi neulatyyny perseessä? Kokeeko nainen saavansa silloin oman herkkyytensä paremmassa kontrastissa esille sellaisen miehen kanssa?

Kuinka moni nainen sietää miestä, jonka voisi määritellä olevan yhtä herkkä kuin itse nainen? Mikä on miehen tehtävä herkkyyden suhteen? Sulaa naisen herkkyydestä, ihailla naisen herkkyyttä, jota miehille ei suoda/ole suotu? Saako mies olla herkkä? Onko se suurin uhka minkä nainen voisi kokea?


Herkkyys.

Herkkyys on joillekin naisille kuin hajuvesi, sitä on hyvä ripotella sinne tänne sopivina näyttöhetkinä ja varsinkin kriisiaikoina mutta ennen kaikkea - se on naisten reviiriä. Naisen aistittavissa, naisen ilmaistavissa, naisen määriteltävissä. Miehiltä esiin saadut herkkyyden merkit ja paljastukset ovat kuin päänahkoja, joita esitelläänt toisille tyttöystäville. Mutta vain silloin kun oma mies on "normaali mies". Eli ei kovinkaan herkkä, huojumaton. Karun määrätietoinen.

Tietysti on naisia, joille miehen lemmikkieläimen kaltainen totaalinen ja peittelemätön lapsenomainen riippuvuus on itse tarkoitus mutta onneksi näitä ääritapauksia on vähemmän.

1

Herkkä mies on käsitteenä ikään kuin tuuliajolla oleva purjevene.

Sellaiseen veneeseen nainen ei halua astua eikä sellaista venettä mainosteta kavereille tai varsinkaan omille vanhemmille. Sillä mitä jäyhempi mies, sitä herkemmältä naisen herkkyys näyttäytyy. Ja nainen voi olla kirkkaampi herkkyyden etuvartio parisuhteen lavasteissa.

Minulla nousee vähän väliä kysymys, kumpi sukupuoli oikeastaan ylläpitää suomalaisen jäyhäjörömiehen ihannetta yllä. Miehet vai naiset?

Naisten reaktio miesten herkkyyteen on usein loukkaantuminen, pilkkaava, vähättelevä tai naisen ahdistuminen, kuin mies astuisi naisen reviirille. Kuinka nainen voisi tuntea vapaasti olevansa herkkä ja haavoittuva, jos mies kilpailee herkkyydessä ja avuttomuudessa, eikä ole pitämässä vahvasti selustaa ja vankkaa syliä naisen herkkyyden suojaksi?

Naisen ylpeyttä ei mikään niin nosta kuin toisen hurmaamiskyky.
Mitä on hurmaus?
Saa tuntemattoman haluamaan tuntematonta, sitä, mitä ei tunne, eikä haluakaan tuntea, hurmoksen kuohunnassa.

Kuinka naiset määrittelevät yleensä naiseutensa?
Moniulotteisuudella ja herkkyydellä. Tietysti. Intensiivisyydellä. Tunteiden syvyydellä, no, ainakin tunteiden intensiivisyydellä.

Miehet ovat näin katsottuna putkiaivoja - päämäärätietoisuutensa vuoksi. Päämäärätietoinen ei voi olla herkkä. Päämärätietoinen ei ole tarpeeksi tässä hetkessä.

Nainen ktsoi miestä ja mietti, tarjoaisiko omenaa vai kehoaan miehelle.

Hänet on parempi tulkita epäherkemmäksi. Silloin mies olisi ontologisesti riippuvainen naisen elämän herkkyydestä. Näin praktisesti katsottuna nainen olisi välttämätön miehelle, joka ei itsessään kykenisi niin syvälliseen herkkyyteen kuin nainen. Ja nainen täydentäisi miestä - ei toisin päin.

"Mihin hän joutuisi ilman sinua. Oh. Miten sinä kestät sitä miestä. Hän saa kiittää sinua niin paljosta."

2

Tietysti sitten aina löytyy miehiä, joita kiehtoo ja ärsyttää nasiten herkkyys. Ja sohivat sitten rivouksilla. Osoittaakseen etteivät ole herkkiä.


Mutta se seksuaalisen häirinnän harrastaminen vasta avutonta heikkoutta onkin.

Reilujen jätkien kulttuuri yllyttää häirintään

Seksuaalinen häirintä työpaikalla on selvästi yleisempää Suomessa kuin muualla Euroopassa. Asiantuntijan mukaan tämä johtuu suomalaisesta reilu jätkä -kulttuurista, johon liittyy ronski käyttäytymisnormisto.

Parisuhde, realismi ja Karkandula

Avainsanoja blogin aluksi

ja Google n iloksi

Löytäkää minut hei vaikka näillä sanoilla ... ja sitten tätä blogia lukemaan muista kirjoituksistani.

- blogikirjoitukset elämän tarkoitus filosofia erektio kysely arvokeskustelu sovinismi feminismi seksuaalisuus henkinen hyvinvointi psyykkinen pahoinvointi neuroottiset naiset depressio masennus. ohjeet masennuksesta toipumiseen suomalainen ahdistus miesten oikeudet lapsiin kohdistuva väkivalta perheväkivalta tukkapöllyt tukistaminen blogit toipuminen uhrit artikkelit seksuaaliset ontologiset ristiriidat tarpeet naisilla miehillä eri tarpeet näkökulma keskustelupalsta henkinen. väkivalta sosiologia päiväkirja psykologia oikeudenkäynti blogi artikkeli palsta kommentit blogeissa uskottomuus narsistinen painostus persoonallisuushäiriöä uskollisuus kiintymys avoin parisuhde avioliitto avoliitto neuroottinen elämänhallinta seksi lastensuojelu keskusliitto narsistien. kampanja EU Fi Suomi Skandinavia finnish lasten oikeudet riidat riitely kysymykset vastaukset. pohdinta etiikka uskonto historia pelkotila angsti angstinen punainen lanka inhimillinen tekijä turvakoti turvakodit. televisio keskusteluohjelma hoitajien raiskaus unohdus unitila lakko toivo irtisanoutumiset tehy viha toivo häpeä unohdus. dissosiaatio torjunta psykoanalyysi traumat Freud freudilainen unien tulkinta suku sukukirous neitsyys tuhopoltto tuhopolttajat aggressio regressio transsendenttinen eteerinen eino leino profiili vankila vankilakundit rakastuminen rakkaustarinat rakkaudettomuus sukukiroukset elämänkokemus kokemukset nettipäiväkirja avautuminen paljastukset lööpit lööppi iltapäivälehdet arkisto media fi com fin edu psy analyysi eksistentialismi eksistentiaalinen uusi deittailu deitti seurustelu helvetti pidättäytyminen vaikeudet suomalaiset finnish blogs klinikka vastaanotto keskustelupalsta palsta seksiongelmat arno kotro maskuliininen feminiininen romantiikka voitto voittomarginaali hypoteesi psykologinen asettelu vastakkainasettelu henkilökohtainen sukututkimus sukupuoliroolit menneisyys narcisist menneisyyden taakka miesprojekti lyömätön linja parisuhdeterapia terapia depersonalisaatio terapeutin etsintä terapeutit suomessa helsingissä kilvoittelu fundametalismi raamattu pyhä sana propaganda käännyttäminen epäily antioidipus net antioedipus psykodynaaminen ihmiskuva maailmankuva sukupuolien välinen sota intertekstuaalisuus intertekstuaalinen painajaiset trauma toivo kaipaus. elämää selibaatissa itsensä löytäminen herkkyyttä parisuhteessa elämässä emootio emotionaalinen sosiaalinen pakko tottumukset sosiaaliset tavat runokokoelma aforismeja ihmissuhdeongelmat ongelmat ihmissuhteet pelkotilat fobiat fobia kypsä tunneköyhä deprivaatio sielun kumppani sielunkumppani unelmamies unelmanainen todellisuuspakoinen. masokismi sadismi sadistinen avioliitto avoliitto hyvä liitto hyvän parisuhteen edellytykset arvot nihilismi patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys yhteiskuntarauha suku sukupolvien taakka sukupolvet tottumukset ahdistukset painajaiset unet unelmointi komedia tragedia rage drama sinä elävä andersson roy vuorovaikutus kirkon avioliittoneuvonta parisuhdeneuvonta. komiikka anne me naiset naistenlehdet naistenlehdissä iltasanomat iltalehti suomi24 facebook myspace g piste Gpiste qpiste geepiste plaza homepage avotakka gloria cosmo cosmopolitan testaa seksikyyttesi viehätysvoimasi parisuhdepalsta parisuhdekysymykset kriisineuvonta miesnäkökulma naisnäkökulma patriarkaalinen patriarkaatti matriarkaatti emotinaalinen insesti emotional incest manipuloiva aviopuoliso puoliso nuoripari kriisi kysymys etsintä.