Vaistonvarainen naisten kulttuuri

Palaan taas ihmetysteni suurimpaan aiheeseen.

Miksi moraalista tarinaa kutova nainen sanoo toista kun tekee toista?


Miksi nainen pysyy parisuhteessa epäemotionaalisen rotan kanssa vaikka kertoo ihailevansa vaikkapa ihania ja herkkiä humanistimiehiä?

Ja jota tämä omistushaluinen rotta ja omaisuudestaan sekä edustuksellisista tyttöystävistään ylpeilevä niljake ei siis ole.

Naisten kulttuurissa vihjataan yhä enemmän intuition ja vaiston tärkeyteen. Kuinka nainen tulee eheäksi vain kuuntelemalla itseään.

Ja kuinka tärkeintä sittenkin useimmalle naiselle on se kavereiden hyväksyntä. Että miehellä on helposti todistetavaa maallista gloriaa, elämää helpottavaa massia.

Pitäisin tätä puhetta naisten intuitiosta yhtä kauhistuttavaksi hölynpölyksi kuin Feng Shuitakin.

Se on "peitekäsite" jollekin paljon synkemmälle, mikä ohjaa eniten naisen käyttäytymistä. Tällä käsitteellä peitetään voimakkaimpia motivaatioita, joilla naiset ylläpitävät parisuhteitaan. Paljastan tuon todellisen motivaattorin tämän kirjoituksen lopussa mutta sitä ei ole vaikea arvata. Arvaatko?

Vääristyneen itsetunnon omaava nainen kokee itsensä arvovarantona, arvoyksikkönä yleisten naisten arvottamistapojen kautta ja määrittelee itsensä vain muiden ihmisten kautta.


TAPAUS A

Kutsutaan tätä naista vaikkapa Ruususeksi.

Dramaattisen itsensämäärittelyn miehen kautta arvaattekin jo nimestä. Ruususella on imagoa, älyä ja ehkä ulkonäköä, jota ihaillaan.

Ruususen on rakennettava ja suojeltava omaa imagoaan kontrollissa pysyvänä naisena.
Ruususen parisuhde täytyy siis olla myös ihailun kohde.

Vaisto ja varsinkin romanttinen vaisto on naisten suuria mysteereitä - Ruusunen julistaa mielellään olevansa täysin vaistojensa varassa, intuitiivisen romanttinen.

Ja tämä intuitiivnen romanttisuus on jotakin tärkeintä ja ihailtavinta naisessa naisen kavereille, jotka eivät puhu statustietoisuuden merkittävyydestä, vaikka heidän elämänarvonsa ja itsetuntonsa on täysin statusaseman varassa. Tässä statuskeskeisessä naisten heimossa, jossa Ruusunen osaa ottaa oman paikkansa, parisuhteen varma jatkuminen on ihailtavaa, aikuismaista ja naisen vaistojen todellinen testi miesmaun ja elämänhallinnan suhteen yleisön edessä.

Ruusunen haluaa osoittaa muille ihmisille, että hänen vaistonsa on erehtymätön miesvalinnan suhteen ja että hän on naisellisen vaiston virtuoosimainen toteuttaja. Parhaimmillaan esikuva naisesta, joka osaa valita miehen. Epäinhimillesellä varmuudella.

Parisuhteen lopettaminen roiskauttausi vakavan tahran kulisseihin ja naisen imagoon. Siis naisen itsetuntoon. Ruususella ei ole varaa erehdyksiin oman maineensa takia, joten naisen on peiteltävä erehdyksensä.

Jos nainen on mennyt julkiseen parisuhteeseen miehen kanssa ja hehkuttanut sitä ystävilleen sulosanoin niin naisen itsetunnolle tärkeintä on nyt kulissin ylläpitäminen.

Rakkaus on Ruususelle toissijaista tai Ruusunen onnistuu vakuuttumaan itse itsensä, että hänen rakkautensa ja kulissin suoja muuttaa miehen ihannemieheksi. Silloin joskus.

Nainen, tapaus Ruusunen, antautuu näin mentaaliselle machovajakille, jota ei ikinä olisi valinnut itselleen, jos olisi huomannut miehen persoonallisuuden tärkeimmät piirteet ennen parisuhteen hehkuttavaa julkistamista.

Pettymyksen ja erehdyksen tunnustaminen jälkeenpäin olisi omien vaistojensa toimimattomuuden tunnustamista. Epäonnistumista naisena. Nainen voi jopa suggestiivisesti uskoa omiin valheisiinsa rakkauden voimasta, vaikka kysymys onkin pelastautumista ystävättärien juoruilta ja pilkallisilta hymyiltä. Valheellisesta roolista täydellisenä naisena.

Se Ruususesta.


TAPAUS B

Machovajakki B, Mies joka muistuttaa ynseydessään, kylmyydessään, nihilismissään ja epämääräisyydessään naisen isää.

Nainen on koko ikänsä halunnut miellyttää isäänsä.
Nainen haluaa miellyttää epäluotettavaa miestä.
Koska uskoo rakkauden muuttavaan voimaan. Tai sitten ei.
Nainen muuttuu itse koleeriseksi ja epäsensitiiviseksi machovajakin seurassa.


TAPAUS C

Nainen on aina halunnut järkyttää ylemmyyden tuntoisia äitiään tai isäänsä.
Nainen löytää epämiellyttävän visva-Villen.
Nainen nauttii onnettomuudestaan, kovismaineestaan, kestävyydestään ja ystaviensäkin järkytyksestä.

***

Tämä on surullista.
Luokittelenko naisia?
Kyllä, nämä ovat surullisia tapauksia, joita olen joutunut seuraamaan.

Mutta ei harvinaista.

En kuvaile tässä mitään erityistapauksia vaan varsin yleisiä ilmiöitä.

Miettikääpä tuttavianne - tai itseänne. Kuinka moni on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vastaa ihanteita, julkilausuttuja "henkisiä" kriteereitä ja toiveita ihanneihmisestä?

Kuinka tämä on mahdollista?

Ihmisten primäärit eli ensisijaiset arvot ovat jotain aivan muuta kuin ne, joista ihminen haluaa puhua tai ilmaista muille ihmisille. Sosiaalinen pyrkyryys ja sosiaalinen teatteri tuntuu olevan no 1 elämänarvo monelle ihmiselle.

Ruususet hylkäävät mieluummin henkiset ihanteet täyttävät miehet, jos vain saavat sosiaalisesti ihailtavan miehen, jonka arvo on ulkonäössä, menestyksessä tai lompakossa.


Nainen.

Älä ole Ruusunen.
Älä halua olla ihailtava.
Älä halua olla äitisi kiitoksen tai kauhun arvoinen.
Älä ole pelkuri.

Lemmikki

Kuka heittäytyy lemmikiksi?

Salasuhteeseen?

Ilman tasa-arvoa, ilman kiintymyksen tarpeen ilmaisua?

Salaiseen suhteeseen ilman sosiaalista parisuhdestatusta - siis myös ilman julkista "silleen vaan fuckbuddy"-statustakin.


Millainen ihminen on Lemmikki?

Lemmikki haluaa elää varjoissa.
Jännittävässä valheessa. Ihminen, joka pelkää läheisyyttä mutta haluaa elää suhteesta vain sen intiimimmän osuuden, seksuaalisen aktiviteetin.

Ihminen, jolle avoin suhde on pelottava.

Ihminen, jolle fantasia on ainoa keino estää toisen vajavaisuuden kohtaamista.
Ihminen, jolle fantasia on ainoa keino estää oman vajavaisuuden kohtaamista.

Lemmikki, joka haluaa tuntea olevansa tärkeä, siis oikeastaan tärkein aktiivisten tuntemusten kohde, rakastajansa elämänhalun "todellinen" lähde, sitä tärkeyttä kuitenkaan tosimaailmassa testaamatta.

Lemmikki, joka haluaa ilmoittaa olevansa tavallisesta parisuhdepelosta vapaa kun uskaltaa tehdä parisuhteessa olevasta ihmisestä pettäjän ja mitätöidä näin parisuhteen merkitystä omalla kiihkollaan.

Nais-Lemmikki tietää toteuttavansa miehen suurinta fantasiaa, ainoastaan seksuaalisesti kiinnostunutta ja latautunutta naista. Näin Lemmikki voi sitten nauttia fantasialla ratsastavasta miehestä suhteessa, jossa kaikki tavallinen voidaan unohtaa ja jossa negatiiviset tuntemukset voi kieltää eika toista tarvitse auttaa. Suhde, jossa kaikki turhautumat voidaan ilmaista seksuaalisesti kun toisen muita tarpeita ei tarvitse kohdata. Tässä fantastisessa valheessa mies saa vaimoltaan äidillisen turvan ja lemmikiltään kiihkon ja unohduksen.

Lemmikki ei halua avoimesti olla tärkein ihminen tai siis oikeastaan ei uskalla olla tärkein ihminen mutta testaa kyllä omaa tärkeyttään joka kerta pala kurkussa. Lemmikki ei koe olevansa pettäjä vaan pelastaja, ja voi jopa halveksia ja pilkata sydämellisesti salasuhteen perheellistä osapuolta, todellisen Pettäjän roolissa olevaa rakastajaansa.

Lemmikki, joka ei halua luovuttaa toiselle ihmiselle valtaa mutta rakastaa itse valtaa yli kaiken. Halveksii tavallista "parisuhdevaltaa", varsinkin miehen vaimoa, mutta kuitenkin usein etsii sadomasokistisia valtaleikkejä seksiakteissa.

Ihminen, jolle salaisuus antaa kicksejä ja jolle sitoutumattomuus antaa mahdollisuuden sitoutua valtaa antavaan jatkuvuuteen kunhan voi kuittailla että tää voi olla viimenen kerta, kuule. Varsinkin perheellisissä miehissä, joiden avioelämä on sukulaisten tarkkailussa, tämä voi aiheuttaa kihelmöivää miehen suorittamaa vapaaehtoista tsemppausta ja pätemisen halua. Mitä mies tietysti kommentoi puuttuvan siitä todellisesta parisuhteesta.

Ihminen, joka ei halua olla vajaa ja paljastaa vajavaisuuttaan fantasiassa, "pelkässä" seksisuhteessa.

Vapaa Vihan vanki.

Lemmikki on suurten tunteiden leikissä
mutta tunteita näyttämättä. Kuohuvia tunteita ilman tutustumisen tarvetta. Suhde, jossa on vain rooli ja tyydytys ilman todellisuuteen pettymistä. Lemmikin rooli, täyttymys ilman työtä.

Mieluummin mitätöi "vastuuta" ollakseen tärkeämpi kuin se vastuullisen suhteen julkinen osapuoli. Lemmikin ei tarvitse kasvaa ihmisenä eikä kohdata kipupisteitä. Lemmikki etsii kiihotuksella pakoa ahdistuksesta.

Ihminen, jolle epävarmuus on luotava teatteriksi kerta kerran jälkeen. Jonka on luotava tahallisesti epävarmuutta asetelmissa, jotta voisi kieltää olevansa epävarma. Suhde kuitenkin jatkuu epäjatkuvuuden leikissä ja itsetunto saa boostia, mutta jatkuva epävarmuus pidetään tahallisesti yllä pettämisen nimikkeen tai ainakin salaisuuden alla. Jos ne vaan tietäis mitä me...

Lemmikki on ihminen, joka haluaa turvallisuutta mutta briljeeraa uskotuilleen "vaarallisella" suhteella. Lemmikki haluaa todistetusti vastuullisen perheihmisen mutta ei halua testata itse tätä vastuuta ja perheilmiötä todeksi.

Lemmikki ei halua täyspainoista suhdetta ja seksualisoi suhteen läpikotaisin.
"En halua mitään tavallista tältä suhteelta". Toinen pidetään etäällä ja tuntemattomana ja iloiten alistutaan varatun ihmisen piilotetuksi vakirakastajattareksi/rakastajaksi. Lemmikki usein vihaa kaipausta avoimesti osoittavia kosioitaan ja treffeille kyselijöitä. Jotka ovat vain sinkkuja, Lemmikin silmissä vain epätoivoisia - koska ovat sinkkuja.

Ah.

Lemmikille voi olla oudon tärkeää kehuessaan muille tuntematonta rakastajaansa ja korostaa tämän sitoutumista lapsiinsa lapsirakkaana isänä. Aika kinkkistä. Kuin Lemmikkinarttu voisi varastaa sitä samaa lasten saamaa rakkautta itselleen mutta seksuaalisuudella ladattuna. Perverssiä, kiellettyä, tukahdutettua, mahdotonta rakkautta. Kihisevää korviketta.

Tärkein rooli lemmikkinä mutta epätärkein ja määrittelemättömin ihmisenä elämässä.

Lemmikit puhuvat uskollisuudesta halveksien, ollessan niskan päällä - kunnes saavat tietää olevansa kolmas seksisuhde. Ihmeellisesti moraalin kirves voi tällöin nousta uskollisen rakastajattaren käteen. Kuinka pettäjä voikaan olla pettäjä?



TRENDI 7 2006 -lehdessä, jonka löysin paperinkeräyslootasta selatessani naistenlehtien ihmiskuvaa, oli tyypillinen haastattelu erilaisen suhteen harrastajasta. Nainen, jolla on jatkuva suhde vakiintuneen vanhemman perheellisen miehen kanssa. Booring. Mutta niin jänskää.

Naisen "itseanalyysi" oli myös tavallinen ja sisältäen sen tavallisen paradoksin: vaikka lapsuudessa isä oli ollut kylmä ja välinpitämätön vittujörö, niin tämä nainen tulkitsi nykyisen toimintansa äidille suunatuksi kostoksi.

Denial, denial. Voiko olla ihkumpaa esmerkkiä torjunnasta. Viha isää kohtaan on niin torjuttua ja kiellettyä pikkutytön kaipauksen ja pelon tunteen alla että ei edes aikuisena ymmärrä vihata psykopaatti-isäänsä vaan luokin teatterin, jossa isä-hahmo on peukalon alla. Isästä on luotu fantasia, jotta olisi edes toive, johon nojautua.

Selväähän on, että kyseinenkin nainen kostaa nimenomaan isälleen. Jotta ei kostaisi oikelle isälleen. Jotta voisi torjua aidon vihan isää kohtaan. Jotta voisi olla kohtaamatta rakkaudettomuuden perintöä.

Kiihoketta löytyy sitten leimmikkistatuksesta isämieheltä, kun voi vetää toisen naisen pöydältä bratwurstia välistä. Kaunista.

No, näin epäsuorasti lapsuuden kuviolla ladattuun nautintoon kuuluu tietysti myös fantasia äidin syyllisyydestä. Se oli äitin syytä ku isi ei tykänny musta. Ja tavallaan siten myös äidin häpäisyfantasia on tosiaan kuvassa mukana, mutta ei todellakaan selittävänä tekijänä. Kun ei ole saanut olla turvallisesti tyttö isälle niin isänvarastajan rooli ja äidillisen sitoutumisen halveksiminen täyttäköön tarpeen aikuisena.

Lemmikki luo fantasian jossa pelastaa rakastajaansa hänen aviopuolisoltaan. Tämän voi nähdä itsevihan kanavoimisena oman sukupuolensa edustajaa kohtaan sekä naisilla juuri äitiä kohtaan tunnetun häpeän "neutralisoimista".

Julkeus ja uhma ovat juuri häpeän kumoamisyrityksiä. Riittämättömyys isälle on riittävän vahva vamma luomaan sadistista onnea toisen onnen kaivertamiseen.

Tämän korostamani kategorian eli Lemmikki-Naisten miessuhteet ovat kyllä suoraan isäsuhteen puutteiden käänteistä korostamista.


Silti he tyytyvät samaan rooliin, minkä isä on heille antanut lapsena: lemmikki, jota rapsutetaan silloin tällöin, mutta josta ei millään tavoin olla vastuussa, johon ei tarvitse investoida eikä jolle ei tarvitse paljastaa mitään.

Ja miehillä on siis toisinpäin, tyytyvät lemmikin olemukseensa ja rooliinsa "valloittamiaan" äitihuoranaisia kohtaan. Rakastajatar-Perheenäidistä tehdään mielihyvin huora, epä-äiti, joka on seksuaalinen vain perheensä ulkopuolella salasuhteessa. Aika rajua ja rujoa.


En tässä edes aijo määritelläkään niitä lemmikkejä, jotka odottavat vuosia oman statuksensa nostamista. Että salainen suhde on niin täynnä rakkautta, että muut suhteet hajoavat sen voimasta. Että salattu ja peitelty olisi voimallisempaa kuin vastuullinen elämä.

Liian pimeä alue.

Vaihdetaan muutama keittön kaapin ovi

Vaihdetaan muutama keittön kaapin ovi.

Ja lasku on 24 tuhatta euroa.

Tuttavani nainen ehdotti pientä ja pikaista keittiön päivitystä. Kaapin ovien vaihtamista. Selvä. Mutta kaveriani osdotti pieni yllätys, kun kotona odotti remonttimies hakkaamassa keittiön lattialaattoja hajalle. Nainen olikin päätynyt remppaamaan koko keittiön. Lasku 24 tuhatta euroa visalle ja pankin pikalainalla.


Kuinka tämä suomalainen mies, uskollisuuden ja vastuun esikuva universumissa kaikille olennoille, suomalaisen Suuren Herttaäidin syyllisyydellä ehdollistama olento reagoi tähän?

Haasteena.

Kun mies haastetaan, täytyy miehen osoittaa olevansa mies ja tunteidensa yläpuolella.
Hyvä mies. Istu. Paikka.

Koska mies ei halunnut tulkita
naisen omavaltaisuutta ja ylimielisyyttä valtataisteluksi, mies tulkitsi sen kiltisti "haasteeksi". Että nyt on mahdollisuus näyttää naiselle kuinka sitoutunut tämä mies naiseensa on. Ei hän mies nyt turhaan ole parisuhteeseen lähtenyt.
Mieshän on sitä tarpeellisempi mitä enemmän nainen tarvitsee.

Ja mies teki ylitöitä ja onnellisena näytti naiselle haasteen olleen selvitetty. Mies haasteen mittainen. Nyt kelpasi miehen kuunnella naisen ylpeyttä vieraille keittiöstä.

Ja kaikki vieraatkin nauroivat niin laskulle.

Pyhä Tyytymättömyys

on Porvariprinsessan aito identiteetti.

Muuta ei materian kautta itseään määrittävä nainen tunne. Kulttuuria provariprinsessa voi kuluttaa kilokaupalla mutta elämän linnoitus pysyy kasassa vain materian ja sosiaalisen hyväksynnän kautta määritetyn "laadun" varassa. Laadukas porvariprinsessa nauraa jupeille, jotka palvovat ikinuorekkuutta mutta statuskramppi on Porvariprinsessalla yhtä ankara kuin Vimpalejupilla.

Mikään ei saa riittää Porvariprinsessalle.

Muuten kuolemanpelko ja tavallisuuden angsti murskaisi tämän pienen hennon egon.

Moni liitto toimii positiivisen tulkinnan varassa.
Yksinkertaisen hyväntahtoisuuden varassa.
Yksipuolisen tulkinnan varassa.
Yksipuolisen anteeksiantamuksen varassa.

Moni alistuva osapuoli ei halua tulkita mitään, ei edes outoja yllätyksiä negatiivisiksi tapahtumiksi, jotta "homma toimisi". Koko suhde on pumpulissa, ennakko-oletuksissa ja ikuisen suhteen visiossa. Masokismi on autuasta tunnottomuutta. Mitään ei tarvitse tulkita koska kaikki on etukäteen jo määritelty.

Iskuja vastaanottava osapuoli tuntee suurenmoisia marttyyrin jaloja tunteita pelastaessaan suhteen jatkuvuuden ohittaessaan tunteensa ja siis konfliktit. Moni alistuva peittää passiisuutensa hurjaa aktiiviseen pätemiseen. Keskipisteenä toisen ihmisen tarpeet. Täydellisesti.

Rakkaudesta tulee marttyyrille uhrautumista.
Jalo tehtävä elämän tarkoitukseksi.

Suhteesta tulee väistelyä.
Vuorovaikutuksesta itsehillintää.

Tasavertaisuudesta kelpaamista.
Elämänhallinnasta tulee itsehillinnän jumalallista pakoa.
Suorittamisen loputon suo.
Rakkaudesta suoritus.

Epävarmuus kaiken siunaajana.
Kaikessa varmuudessa.

Jos Alistuva Sankari pakkomielteisesti haluaa suhteen jatkuvan, kaiken aggressiivisen toiminnan voi tulkita toisin. Ihmisellä on ihmeellinen kyky tulkita tilanne ihan miksi vain. Kun on ensin valinnut premissit.

Sokean toivekuvan vuoksi. Unelman vuoksi. Siitä viis, minkälaisen parin on itselleen valinnut, kunhan unelma eheydestä ja jatkuvuudesta toteutuu.

Epäsuora aggressio on aina velhottu valheeseen. Sanoma on kuitenkin selvä: "Minä saan tehdä mitä minua huvittaa ja sinun on todistettava rakkautesi ja kelpaavuutesi minun päähänpistojen seurauksena."

Rakkautta?

Ihan miten sen haluaa tulkita.Useimmat miehet tulkitsevat valheet, hyväksikäytöt ja vaatimukset rakkaudeksi. Siis miehen tilaisuudeksi osoittaa rakkautta ja saada naiselta hyväksyvä tuhahdus.

Kelpaa.
Katsotaan sitten seuraavalla kerralla onko sinussa miestä minulle. Tällä kertaa osoitit ihan kivaa uskollisuutta. Tulikohan nyt keittön kaapinoviin sittenkään oikea värisävy?

Parisuhdehelvetin suuret Sankarit.
Heittäkää vittuun vittumaiset ihmiset.
Ei rakkautta saa esille anomalla, raaputtamalla kynnet verillä.

Jos riittämättömyys on lähes ainoa motiivi ihmeellisen eheän parisuhteen kulisseissa, niin mitä helvettiä.

Kuurot oppii kuulemaan
Sokeet oppii näkemään
Mykät oppii puhumaan
Ja rammat kävelemään

Huda huda!
Huda huda huda huda huda huda!

Sä et tarvii taloa
Sä et tarvii autoa
Sun ei tarvii peiton alla
Imee namua

Mitään Jumalaa
Sun ei tarvii rukoilla
Ei oo muuta jumalaa
Kuin Huda Huda

Hakkaa kitaraa
Hakkaa kovempaa
Sitä jengi haluaa
Ja sitä se saa


Tuomari Nurmio / Sielun Veljet





______

Parisuhdetesti Parisuhde Kriisi Parisuhdekurssi Parisuhdeterapia

Rakkautta vaan

Maanantaina Nelosella oli elokuva, Rakkautta vain.
Hugh Grant.
Aivan.


Siis miettikää nyt, suloiset naiset.
Missä sydän sykkii ja missä valheet lienevät todennäköisemmin?

Kun mietitte miesihanteita.

Minulla ei ole mitään positiivisia elokuvia vastaan mutta kun... elokuvassa ihaillaan idioottimaisia ja psykopaateille uhriksi antautuvia naisia niin tunnen sääliä niitä katsojia kohtaan, jotka uskovat että parisuhteen tärkein tekijä on romantiikka. Jos elokuvasta karsitaan realismi kokonaan pois, siis aivan kokonaan, niin luodaan vaarallisia illuusioita.


Miten romantiikka
määritellään lyhyesti?

Romantiikan edellytys on toisen tuntemattomuus.
Toisen voima tuntemattomuudessa.
Janossa.

Toisen pitäminen toiseutena, mahdollisimman erilaisena, haaveiltavana, vastakohtana, eroottisten tunteiden ylläpitämänä kohteena. Mahdollisimman etäänä ja tuntemattomana. Niin ihanana.

Siksi niin moni nainen ihastuu juuri siihen miestyyppiin, jota ovat haukkuneet 5 vuotta ystävättärilleen.

Romantiikka.
Toteumattomuuden jännitys ja täyttymys.

Tiedättekö, ihanat naiset, ketkä miehistä ovat kiinnostuneita romantiikasta?
Erityisen kiinnostuneita?

Tiedättekö, ketkä miehistä nimenomaan puhuvat romantiikasta toisille miehille aiheena ja keinoina?
Ketkä puhuvat romantiikan kikseistä ja voimasta?

Nimenomaan laskelmoivat psykopaatit, jotka miettivät päänsä puhki kuinka hurmata nainen mahdollisimman nopeasti.

Mies, joka on kiinnostunut romantiikasta, miettii hyrrät pyörien kuinka nopeasti nainen kellistyy. Romanttinen mies ei ole kiinnostunut tutustumaan käyttötavaraansa. Romanttisten miesten pään sisäpuoli on jotain aivan muuta kuin se suklaakuorrutus, jota he pursottavat suustaan ulos.

Naistenlehdet myyvät todella vaarallista mieskuvaa naisille ja muokkaavat unelmoivista neidoista täydellisiä uhreja hurmaaville sosiopaateille.

Valitettavasti.
Viihdekin voi olla vaarallista.

Vertaan tälläistä masokistista prinssiromantiikkaa sadistiseen väkivaltaviihteeseen. Aivan yhtä paljon surua tuo maailmaan.

Pakoa.
Valheita.
Sumutusta.

Rakkaus on pitkämielinen, romantiikka ei tosiaankaan sitä ole.
Romantiikka voi olla alistuvaa ja roikkuvaa, mutta vain uhratakseen itsensä, unohtaakseen itsensä, ei saavuttaakseen mitään todellista, kestävää, tuntevaa, kohtaavaa.

Romantiikka on kohtaamattomuudessa.
Romantiikka on kohtuuttomuudessa.

.