Rakkautta vaan

Maanantaina Nelosella oli elokuva, Rakkautta vain.
Hugh Grant.
Aivan.


Siis miettikää nyt, suloiset naiset.
Missä sydän sykkii ja missä valheet lienevät todennäköisemmin?

Kun mietitte miesihanteita.

Minulla ei ole mitään positiivisia elokuvia vastaan mutta kun... elokuvassa ihaillaan idioottimaisia ja psykopaateille uhriksi antautuvia naisia niin tunnen sääliä niitä katsojia kohtaan, jotka uskovat että parisuhteen tärkein tekijä on romantiikka. Jos elokuvasta karsitaan realismi kokonaan pois, siis aivan kokonaan, niin luodaan vaarallisia illuusioita.


Miten romantiikka
määritellään lyhyesti?

Romantiikan edellytys on toisen tuntemattomuus.
Toisen voima tuntemattomuudessa.
Janossa.

Toisen pitäminen toiseutena, mahdollisimman erilaisena, haaveiltavana, vastakohtana, eroottisten tunteiden ylläpitämänä kohteena. Mahdollisimman etäänä ja tuntemattomana. Niin ihanana.

Siksi niin moni nainen ihastuu juuri siihen miestyyppiin, jota ovat haukkuneet 5 vuotta ystävättärilleen.

Romantiikka.
Toteumattomuuden jännitys ja täyttymys.

Tiedättekö, ihanat naiset, ketkä miehistä ovat kiinnostuneita romantiikasta?
Erityisen kiinnostuneita?

Tiedättekö, ketkä miehistä nimenomaan puhuvat romantiikasta toisille miehille aiheena ja keinoina?
Ketkä puhuvat romantiikan kikseistä ja voimasta?

Nimenomaan laskelmoivat psykopaatit, jotka miettivät päänsä puhki kuinka hurmata nainen mahdollisimman nopeasti.

Mies, joka on kiinnostunut romantiikasta, miettii hyrrät pyörien kuinka nopeasti nainen kellistyy. Romanttinen mies ei ole kiinnostunut tutustumaan käyttötavaraansa. Romanttisten miesten pään sisäpuoli on jotain aivan muuta kuin se suklaakuorrutus, jota he pursottavat suustaan ulos.

Naistenlehdet myyvät todella vaarallista mieskuvaa naisille ja muokkaavat unelmoivista neidoista täydellisiä uhreja hurmaaville sosiopaateille.

Valitettavasti.
Viihdekin voi olla vaarallista.

Vertaan tälläistä masokistista prinssiromantiikkaa sadistiseen väkivaltaviihteeseen. Aivan yhtä paljon surua tuo maailmaan.

Pakoa.
Valheita.
Sumutusta.

Rakkaus on pitkämielinen, romantiikka ei tosiaankaan sitä ole.
Romantiikka voi olla alistuvaa ja roikkuvaa, mutta vain uhratakseen itsensä, unohtaakseen itsensä, ei saavuttaakseen mitään todellista, kestävää, tuntevaa, kohtaavaa.

Romantiikka on kohtaamattomuudessa.
Romantiikka on kohtuuttomuudessa.

.