Maltti miehille

Romantiikka ei elä epäilystä.

Ei ainakaan kiihkeiden naisten mielestä. 

Lähes kolmannes naisista päätyy ensimmäisillä nettitreffeillä sänkyyn 

- Yhdysvaltalainen Online Dating Magazine raportoi, että 30 prosenttia naisista päätyy sänkyyn ensimmäisillä netissä sovituilla treffeillä. Lisäksi osa muista vastanneista oli etsinyt treffeiltä seksikokemuksia. Tiedot perustuvat viime vuonna tehtyihin National Sexuality Research Centerin julkaisemiin ja Paige M. Padgettin tuottamiin selvityksiin. Saman selvityksen mukaan 77 prosenttia seksiin päätyneistä naisista ei käyttänyt minkäänlaista ehkäisyä aktin aikana. Myöskään kolme neljästä seksiin päätyneestä naisesta ei koskaan ole keskustellut sukupuolitaudeista tai AIDS:sta.

http://www.verkkouutiset.fi

Onko tämä kiihko merkki toivosta vai epätoivosta?

Tämä on minusta suuri kysymys. 

Voiko naisella (omasta mielestään) olla suurempaa lahjaa miehelle kuin ylimaallinen kiihottuminen suhteen alkumetreillä? Miksi miehen olisi koettava nopea rytmin- ja suunnanvaihdos lahjana?

Ajatelkaapa maltillista miestä, joka haluaa tutustua naiseen.

Mies tapaa mukavan naisen ja ajattelee, tähä, tähän naiseen haluan kyllä tutustua.
Nainen ehdottaakin ensimmäisen tapaamisen lopuksi, että tulisiko mies hänen luokseen vielä lasilliselle?

Mies sanoo kainosti ei kiitos.
Nainen hätkähtää ja kääntyy loukkaantuneena kannoillaan.
Ja deletoi miehen senssiemailiosoitteen pois tietokoneeltaan.

Sillä eihän mies voi pahemmin loukata antautuvaa naista kuin torjumalla yllättävän seksuaalisen kiihottumisen?

Olen kuullut valitettavia tarinoita miehistä, jotka ovat aikoneet tutustua naiseen ajan kanssa mutta nainen on dumpannut miehen koska mies ei ole kokenut olevansa valmis  suhteen yllättävään seksuaalisoitumiseen. 

Nainen ei ole mikään barometri, jota miehen olisi vain seurattava. Mies on yhtä herkkä kuin nainenkin. 

Vaistonvarainen naisten kulttuuri

Palaan taas ihmetysteni suurimpaan aiheeseen.

Miksi moraalista tarinaa kutova nainen sanoo toista kun tekee toista?


Miksi nainen pysyy parisuhteessa epäemotionaalisen rotan kanssa vaikka kertoo ihailevansa vaikkapa ihania ja herkkiä humanistimiehiä?

Ja jota tämä omistushaluinen rotta ja omaisuudestaan sekä edustuksellisista tyttöystävistään ylpeilevä niljake ei siis ole.

Naisten kulttuurissa vihjataan yhä enemmän intuition ja vaiston tärkeyteen. Kuinka nainen tulee eheäksi vain kuuntelemalla itseään.

Ja kuinka tärkeintä sittenkin useimmalle naiselle on se kavereiden hyväksyntä. Että miehellä on helposti todistetavaa maallista gloriaa, elämää helpottavaa massia.

Pitäisin tätä puhetta naisten intuitiosta yhtä kauhistuttavaksi hölynpölyksi kuin Feng Shuitakin.

Se on "peitekäsite" jollekin paljon synkemmälle, mikä ohjaa eniten naisen käyttäytymistä. Tällä käsitteellä peitetään voimakkaimpia motivaatioita, joilla naiset ylläpitävät parisuhteitaan. Paljastan tuon todellisen motivaattorin tämän kirjoituksen lopussa mutta sitä ei ole vaikea arvata. Arvaatko?

Vääristyneen itsetunnon omaava nainen kokee itsensä arvovarantona, arvoyksikkönä yleisten naisten arvottamistapojen kautta ja määrittelee itsensä vain muiden ihmisten kautta.


TAPAUS A

Kutsutaan tätä naista vaikkapa Ruususeksi.

Dramaattisen itsensämäärittelyn miehen kautta arvaattekin jo nimestä. Ruususella on imagoa, älyä ja ehkä ulkonäköä, jota ihaillaan.

Ruususen on rakennettava ja suojeltava omaa imagoaan kontrollissa pysyvänä naisena.
Ruususen parisuhde täytyy siis olla myös ihailun kohde.

Vaisto ja varsinkin romanttinen vaisto on naisten suuria mysteereitä - Ruusunen julistaa mielellään olevansa täysin vaistojensa varassa, intuitiivisen romanttinen.

Ja tämä intuitiivnen romanttisuus on jotakin tärkeintä ja ihailtavinta naisessa naisen kavereille, jotka eivät puhu statustietoisuuden merkittävyydestä, vaikka heidän elämänarvonsa ja itsetuntonsa on täysin statusaseman varassa. Tässä statuskeskeisessä naisten heimossa, jossa Ruusunen osaa ottaa oman paikkansa, parisuhteen varma jatkuminen on ihailtavaa, aikuismaista ja naisen vaistojen todellinen testi miesmaun ja elämänhallinnan suhteen yleisön edessä.

Ruusunen haluaa osoittaa muille ihmisille, että hänen vaistonsa on erehtymätön miesvalinnan suhteen ja että hän on naisellisen vaiston virtuoosimainen toteuttaja. Parhaimmillaan esikuva naisesta, joka osaa valita miehen. Epäinhimillesellä varmuudella.

Parisuhteen lopettaminen roiskauttausi vakavan tahran kulisseihin ja naisen imagoon. Siis naisen itsetuntoon. Ruususella ei ole varaa erehdyksiin oman maineensa takia, joten naisen on peiteltävä erehdyksensä.

Jos nainen on mennyt julkiseen parisuhteeseen miehen kanssa ja hehkuttanut sitä ystävilleen sulosanoin niin naisen itsetunnolle tärkeintä on nyt kulissin ylläpitäminen.

Rakkaus on Ruususelle toissijaista tai Ruusunen onnistuu vakuuttumaan itse itsensä, että hänen rakkautensa ja kulissin suoja muuttaa miehen ihannemieheksi. Silloin joskus.

Nainen, tapaus Ruusunen, antautuu näin mentaaliselle machovajakille, jota ei ikinä olisi valinnut itselleen, jos olisi huomannut miehen persoonallisuuden tärkeimmät piirteet ennen parisuhteen hehkuttavaa julkistamista.

Pettymyksen ja erehdyksen tunnustaminen jälkeenpäin olisi omien vaistojensa toimimattomuuden tunnustamista. Epäonnistumista naisena. Nainen voi jopa suggestiivisesti uskoa omiin valheisiinsa rakkauden voimasta, vaikka kysymys onkin pelastautumista ystävättärien juoruilta ja pilkallisilta hymyiltä. Valheellisesta roolista täydellisenä naisena.

Se Ruususesta.


TAPAUS B

Machovajakki B, Mies joka muistuttaa ynseydessään, kylmyydessään, nihilismissään ja epämääräisyydessään naisen isää.

Nainen on koko ikänsä halunnut miellyttää isäänsä.
Nainen haluaa miellyttää epäluotettavaa miestä.
Koska uskoo rakkauden muuttavaan voimaan. Tai sitten ei.
Nainen muuttuu itse koleeriseksi ja epäsensitiiviseksi machovajakin seurassa.


TAPAUS C

Nainen on aina halunnut järkyttää ylemmyyden tuntoisia äitiään tai isäänsä.
Nainen löytää epämiellyttävän visva-Villen.
Nainen nauttii onnettomuudestaan, kovismaineestaan, kestävyydestään ja ystaviensäkin järkytyksestä.

***

Tämä on surullista.
Luokittelenko naisia?
Kyllä, nämä ovat surullisia tapauksia, joita olen joutunut seuraamaan.

Mutta ei harvinaista.

En kuvaile tässä mitään erityistapauksia vaan varsin yleisiä ilmiöitä.

Miettikääpä tuttavianne - tai itseänne. Kuinka moni on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vastaa ihanteita, julkilausuttuja "henkisiä" kriteereitä ja toiveita ihanneihmisestä?

Kuinka tämä on mahdollista?

Ihmisten primäärit eli ensisijaiset arvot ovat jotain aivan muuta kuin ne, joista ihminen haluaa puhua tai ilmaista muille ihmisille. Sosiaalinen pyrkyryys ja sosiaalinen teatteri tuntuu olevan no 1 elämänarvo monelle ihmiselle.

Ruususet hylkäävät mieluummin henkiset ihanteet täyttävät miehet, jos vain saavat sosiaalisesti ihailtavan miehen, jonka arvo on ulkonäössä, menestyksessä tai lompakossa.


Nainen.

Älä ole Ruusunen.
Älä halua olla ihailtava.
Älä halua olla äitisi kiitoksen tai kauhun arvoinen.
Älä ole pelkuri.

Naisten seksuaalinen valta ja harha

Tämä on kova pala. Naisen herkkää erilaisuutta korostaville.

"Naisten seksuaalinen valta" -kirja, Henry Laasanen:

... tutkija Anna Rotkirch on sitä mieltä, että Laasasen teos on maltillinen ja sen teoreettinen kritiikki kohdistuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Kirjan väitteet ovat hänen mukaansa olleet evoluutiobiologian tiedossa jo pitkään. "Nisäkkäillä naaras on seksisuhteissa valikoivampi sukupuoli, ja koska naaraiden kesken on osittain samat valintakriteerit, tästä seuraa, että tietyt urokset saavat paljon naaraita ja jotkut jäävät ilman."

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajan Heikki Hiilamon mukaan on käsittämätöntä, että "jotkut tutkijoiksi itseään kutsuvat feministit väittävät yhä julkisesti sukupuolen olevan puhtaasti sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista pohjaa". "Tällainen harhaisuus voi estää tai vesittää myös keskustelun seksuaalisesta vallasta", Hiilamo sanoo.

Muusikko Tommi Liimatan mukaan tosiasiat eivät riipu mielipiteistä. "Että järjestettyäkin maailmaa pyörittää pillu, on tosiasia. Tämän toteamiseen ei pitäisi tarvita tutkijaa.

" - Hesari

Miehen asema ja miehen tasa-arvo-ongelma on feministien mielestä mieletön aihe edes kysymyksenä. Tämä uusi kirja pureutuu mm. suomalaiseen "tasa-arvotutkimukseen", jonka premissinä on "alistettu nainen". Naisen vallankäyttö ei saa tutkimusrahoitusta, koska se tutkimus voidaan tulkita hyökkäyksenä naisia kohtaan. Siispä naisen vallankäyttöä ja hyötyajattelua ei ole. On vain rakkautta kaipaava käytännönläheinen, pragmaattinen nainen, elämän perusvoima.

Palkkakysymys on tietysti reaalinen, patriarkaalinen alistussystemi - mutta voi myös kysyä, että jos henkilö, vaikkapa mies tekee jossakin duunissa tehokkaammin ja motivoituneemmin töitä kuin nainen niin onko epäoikeudenmukaista maksaa enemmän? Peruspalkan lisäksi. Mutta tietysti yhtä tehokkaille naisille yhtä paljon palkkaa, tietysti. Ehdottomasti.


Asennetaistelussa nojaudutaan hegemonioihin, itsestäänselvyyksiin. Esimerkiksi valtakunnan valtapolitiikassa "välttämättömyyden" hegemonia on suosittu tapa oikeuttaa vallankayttö ja epätasa-arvo.
Feministinen valtahegemonia nojautuu taas ns kasvatusvelvoitteeseen.

Mies nähdään feministisessä diskurssissa kasvatuskohteena.

Avuttomana.
Harhautuneena.
Vajaana.

Aivan samoin tavoin kuin sovinistit ovat nähneet ja määritelleet naisen.

Naisen täytyy kasvattaa miestä (naisen tarpeiden mukaan) ja mies voi siten parhaiten "kasvaa" ihmisenä yksinkertaisesti tottelemalla naista. Ymmärtämällä naisen tarpeiden ensisijaisuuden. Kompromissien turhuuden. Miehen kypsyys on siis tässä mitattavissa naisen mielenrauhalla. Naista myötaileva mies saa palkkioksi harmonian ja naisen tyytyväisyyden.

Naisen valta on piilotettua valtaa.

Painostusta.
Vihjailua.
Valitusta.
Ahdistusta.

Johon ratkaisuna on naisen valta miehen valintoihin. Nainen esikuvana ja ihmisen arvostelijaksi oikeutettuna.

Tyytymättömyyttä, kunnes nainen otetaan huomioon ja naisen valinnat toteutuvat ilman kompromissejä.


Onko piiloteltu ja epäsuora vallankäyttö inhimillisempää kuin suora, toteava ja ilmaiseva tahdonilmaus?

Itseään toteuttava nainen. Vapautta olla lupauksista ja sopimuksista vapaa, "intuitiivinen" nainen. Jonka muuttuvia tunteita on kunnioitettava ilman tasa-arvon pohdintaa. Nainen luonnonvoimana, jonka ainutlaatuinen tunteiden syvyys ei anna aihetta kompromisseihin tai tasa-arvoon. Koska mies ei ole tunneihminen, on tunneihmisen otettava vastuu miehestä.


Jos nainen valitsee hyvätuloisen miehen varsin tietoisesti eikä halua mennä töihin, onko hän alistettu?

Altistettu ainakin lapsena "hyvän miehen" tavoiteajatteluun äidin toiveiden kautta.


Jos nainen valitsee miehen joka puhuu rahasta, työstä ja tavaroista, niin kuvitteleeko hän löytävänsä miehen ytimestä herkän ihmisen, joka kaipaa pehmeitä arvoja?

Jos nainen ei kiihotu köyhästä miehestä, mitä se kertoo naisesta ja naisen evoluutiosta?


Voiko asiasta edes keskustella?

Oheisessa YLE Areena:n haastattelussa naishaastattelija tarttuu tyypilliseen feministisen hegemonian mukaiseen ohjailevaan diskurssiin, jossa hän viittaa miehen biologiseen viettitoimintaan, ja ohittaa haastateltavan tuoman teeman vaikka haastateltava on juuri puhunut nimenomaan naisen viettipohjaisesta toiminnasta. Eli feministinen keskstelija kääntää yhtäkkiä teeman asetelman kuin se olisi ollut alkuperäinen teema ja niin ikään kiistää/torjuu edes keskustelunaiheena naisten viettipohjaisen selektiivisyyden miesten suhteen.

Feministinen hegemonia näkee naisen älykkäänä, henkisenä ja vapaana parinvalitsijana, eikä halua nähdä lukemattomia sosiologisia tutkimuksia, joissa useimmat naiset tarrautuvat mieluiten miehen lompakkoon ja statukseen kuin luonteenpiirteisiin valitessaan itselleen pitkäkestoista partneria.

Suomalaiset naiset eivät uskalla tunnustaa elävänsä maailman tasavertaisimmassa maassa, sillä jos he sen tunnustaisivat, he menettäisivät tyytymättömyyden valtansa.

2)
Ymmärtävätkö feministit miestä, joka käyttää naisen keinoja?
Vai onko se pahin pyhäinhäväistys mitä mies voi tehdä?

Jos mies kieltäytyy seksistä ja ilmoittaa sen olevan rangaistus naiselle, voi moni nainen juosta suoraan baariin vieraan miehen syliin, jotta voisi osoittaa olevansa seksuaalisesti korkeajännitteinen, vaarallinen ja uhkaava. Vaikka itse käyttäisi säännöllisesti seksistä kieltäytymistä myös suoraan artikuloiden rangaistuksena tyytymättömyyden vuoksi miehen toimimattomuuteen naisen mielihalujen toteuttajana.

Seksuaalisesti hallinnoiva nainen näkee miehen uskollisuuden suorassa suhteessa miehen


3)
Kysymys 3: Voidaanko puhua käytännön valinnoista ja ihanteista eri asioina?

Jos nainen kokee olevansa ensisijaisesti henkinen olento, mutta ulvoo vaatekaappinsa edessä ennen uloslähtöä, voidaanko se nähdä vain naisen vaistotoiminnan pakollisena impulssina?

Onko naisen foobinen suhtautuminen oman viehätysvoimansa vertailtavuuteen väistämätön eikä siis naisen ihmiskuvan valinta? Minkä feministi haluaa nähdä naisessa vapaan tahdon alueeksi ja minkä "naisellisuutena"? Minusta nämä määrittelytasapainoilut kertovat jotakin hyvin oireellista länsimaisesta naisen omakuvasta, jossa vain naiselle sallitaan egoilu, jota ei saa missään nimessä verrata miehen egoiluun.

Narsismia ei saa kuvailla herkkyydeksi, ei, vaikka nainen olisi kyseessä.

Haastatteluvideo YLE fi

-wikipedia

-virallinen blogi kirjasta


Humoristisia kuvia teemasta