1.3.08

Naisten seksuaalinen valta ja harha

Tämä on kova pala. Naisen herkkää erilaisuutta korostaville.

"Naisten seksuaalinen valta" -kirja, Henry Laasanen:

... tutkija Anna Rotkirch on sitä mieltä, että Laasasen teos on maltillinen ja sen teoreettinen kritiikki kohdistuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Kirjan väitteet ovat hänen mukaansa olleet evoluutiobiologian tiedossa jo pitkään. "Nisäkkäillä naaras on seksisuhteissa valikoivampi sukupuoli, ja koska naaraiden kesken on osittain samat valintakriteerit, tästä seuraa, että tietyt urokset saavat paljon naaraita ja jotkut jäävät ilman."

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajan Heikki Hiilamon mukaan on käsittämätöntä, että "jotkut tutkijoiksi itseään kutsuvat feministit väittävät yhä julkisesti sukupuolen olevan puhtaasti sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista pohjaa". "Tällainen harhaisuus voi estää tai vesittää myös keskustelun seksuaalisesta vallasta", Hiilamo sanoo.

Muusikko Tommi Liimatan mukaan tosiasiat eivät riipu mielipiteistä. "Että järjestettyäkin maailmaa pyörittää pillu, on tosiasia. Tämän toteamiseen ei pitäisi tarvita tutkijaa.

" - Hesari


Miehen asema ja miehen tasa-arvo-ongelma on feministien mielestä mieletön aihe edes kysymyksenä. Tämä uusi kirja pureutuu mm. suomalaiseen "tasa-arvotutkimukseen", jonka premissinä on "alistettu nainen". Naisen vallankäyttö ei saa tutkimusrahoitusta, koska se tutkimus voidaan tulkita hyökkäyksenä naisia kohtaan. Siispä naisen vallankäyttöä ja hyötyajattelua ei ole. On vain rakkautta kaipaava käytännönläheinen, pragmaattinen nainen, elämän perusvoima.

Palkkakysymys on tietysti reaalinen, patriarkaalinen alistussystemi - mutta voi myös kysyä, että jos henkilö, vaikkapa mies tekee jossakin duunissa tehokkaammin ja motivoituneemmin töitä kuin nainen niin onko epäoikeudenmukaista maksaa enemmän? Peruspalkan lisäksi. Mutta tietysti yhtä tehokkaille naisille yhtä paljon palkkaa, tietysti. Ehdottomasti.


Asennetaistelussa nojaudutaan hegemonioihin, itsestäänselvyyksiin. Esimerkiksi valtakunnan valtapolitiikassa "välttämättömyyden" hegemonia on suosittu tapa oikeuttaa vallankayttö ja epätasa-arvo.
Feministinen valtahegemonia nojautuu taas ns kasvatusvelvoitteeseen.

Mies nähdään feministisessä diskurssissa kasvatuskohteena.

Avuttomana.
Harhautuneena.
Vajaana.

Aivan samoin tavoin kuin sovinistit ovat nähneet ja määritelleet naisen.

Naisen täytyy kasvattaa miestä (naisen tarpeiden mukaan) ja mies voi siten parhaiten "kasvaa" ihmisenä yksinkertaisesti tottelemalla naista. Ymmärtämällä naisen tarpeiden ensisijaisuuden. Kompromissien turhuuden. Miehen kypsyys on siis tässä mitattavissa naisen mielenrauhalla. Naista myötaileva mies saa palkkioksi harmonian ja naisen tyytyväisyyden.

Naisen valta on piilotettua valtaa.

Painostusta.
Vihjailua.
Valitusta.
Ahdistusta.

Johon ratkaisuna on naisen valta miehen valintoihin. Nainen esikuvana ja ihmisen arvostelijaksi oikeutettuna.

Tyytymättömyyttä, kunnes nainen otetaan huomioon ja naisen valinnat toteutuvat ilman kompromissejä.


Onko piiloteltu
ja epäsuora vallankäyttö inhimillisempää kuin suora, toteava ja ilmaiseva tahdonilmaus?

Itseään toteuttava nainen. Vapautta olla lupauksista ja sopimuksista vapaa, "intuitiivinen" nainen. Jonka muuttuvia tunteita on kunnioitettava ilman tasa-arvon pohdintaa. Nainen luonnonvoimana, jonka ainutlaatuinen tunteiden syvyys ei anna aihetta kompromisseihin tai tasa-arvoon. Koska mies ei ole tunneihminen, on tunneihmisen otettava vastuu miehestä.


Jos nainen valitsee hyvätuloisen miehen varsin tietoisesti eikä halua mennä töihin, onko hän alistettu?

Altistettu ainakin lapsena "hyvän miehen" tavoiteajatteluun äidin toiveiden kautta.


Jos nainen valitsee miehen joka puhuu rahasta, työstä ja tavaroista, niin kuvitteleeko hän löytävänsä miehen ytimestä herkän ihmisen, joka kaipaa pehmeitä arvoja?

Jos nainen ei kiihotu köyhästä miehestä, mitä se kertoo naisesta ja naisen evoluutiosta?


Voiko asiasta edes keskustella?

Oheisessa YLE Areena:n haastattelussa naishaastattelija tarttuu tyypilliseen feministisen hegemonian mukaiseen ohjailevaan diskurssiin, jossa hän viittaa miehen biologiseen viettitoimintaan, ja ohittaa haastateltavan tuoman teeman vaikka haastateltava on juuri puhunut nimenomaan naisen viettipohjaisesta toiminnasta. Eli feministinen keskstelija kääntää yhtäkkiä teeman asetelman kuin se olisi ollut alkuperäinen teema ja niin ikään kiistää/torjuu edes keskustelunaiheena naisten viettipohjaisen selektiivisyyden miesten suhteen.

Feministinen hegemonia näkee naisen älykkäänä, henkisenä ja vapaana parinvalitsijana, eikä halua nähdä lukemattomia sosiologisia tutkimuksia, joissa useimmat naiset tarrautuvat mieluiten miehen lompakkoon ja statukseen kuin luonteenpiirteisiin valitessaan itselleen pitkäkestoista partneria.

Suomalaiset naiset eivät uskalla tunnustaa elävänsä maailman tasavertaisimmassa maassa, sillä jos he sen tunnustaisivat, he menettäisivät tyytymättömyyden valtansa.

2)
Ymmärtävätkö feministit miestä, joka käyttää naisen keinoja?
Vai onko se pahin pyhäinhäväistys mitä mies voi tehdä?

Jos mies kieltäytyy seksistä ja ilmoittaa sen olevan rangaistus naiselle, voi moni nainen juosta suoraan baariin vieraan miehen syliin, jotta voisi osoittaa olevansa seksuaalisesti korkeajännitteinen, vaarallinen ja uhkaava. Vaikka itse käyttäisi säännöllisesti seksistä kieltäytymistä myös suoraan artikuloiden rangaistuksena tyytymättömyyden vuoksi miehen toimimattomuuteen naisen mielihalujen toteuttajana.

Seksuaalisesti hallinnoiva nainen näkee miehen uskollisuuden suorassa suhteessa miehen


3)
Kysymys 3: Voidaanko puhua käytännön valinnoista ja ihanteista eri asioina?

Jos nainen kokee olevansa ensisijaisesti henkinen olento, mutta ulvoo vaatekaappinsa edessä ennen uloslähtöä, voidaanko se nähdä vain naisen vaistotoiminnan pakollisena impulssina?

Onko naisen foobinen suhtautuminen oman viehätysvoimansa vertailtavuuteen väistämätön eikä siis naisen ihmiskuvan valinta? Minkä feministi haluaa nähdä naisessa vapaan tahdon alueeksi ja minkä "naisellisuutena"? Minusta nämä määrittelytasapainoilut kertovat jotakin hyvin oireellista länsimaisesta naisen omakuvasta, jossa vain naiselle sallitaan egoilu, jota ei saa missään nimessä verrata miehen egoiluun.

Narsismia ei saa kuvailla herkkyydeksi, ei, vaikka nainen olisi kyseessä.





1 comment:

Anonymous said...

Kylla, luultavasti niin se on