Black Bitch - ethän hylkää äitiäs

Musta jää-elokuva pirteä yritys draamaelokuvaksi.

Mutta yritykseksi jää. Taudinkuva, ei muuta.

Sen sijaan suomalaisen emänartun kuva siinä peilaantuu kohtuullisen kivasti. Mamma handlar.

En siis taaskaan tarkoita, että se olisi yleistettävä suomalaisen naisen kuva vaan vain niiden onnettomien sielujen, joille manipulaatio on elämää ja elämä manipulaatiota. Vaikka elokuva kuvaa "rakkaussuhdetta" ja omistamissuhdetta niin ensisijaisesti se kuvaa äiti-poika-suhdetta. Mitä ei edes varmaankaan elokuvan kirjoittaja-ohjaaja ole itse tajunnut.


Saksan elokuvajuhlilla elokuvaa kohtaan tunnettiin uteliaisuutta mutta luojan kiitos, eurooppalaisittain sanottiin myös suoria mielipiteitä:

Tanskalaisen Fyens Stiftstidende -päivälehden Anna Laulund piti myös näkemästään. ”Näyttelijät olivat hyviä ja hahmojen väliset suhteet todella hienosti rakennettuja. Juoni oli epäuskottava.”

Ranskalaisen Tendances-lehden toimittaja Olivier Bachelard oli pettynyt: ”Todella huono elokuva. Aivan liian monimutkainen käsikirjoitus, joka levisi joka suuntaan. Käsikirjoitus ei vakuuttanut minua lainkaan. Naispääosat olivat hienot. Rakastajattaren roolissa ollut nuori nainen oli hieno yllätys.”

Samoilla linjoilla oli toimittaja Jörg Schindler saksalaisesta Frankfurten Rundschau -sanomalehdestä. ”Olin yllättynyt että tämä oli kilpasarjassa. Käsikirjoitus oli lopussa väkisin väännetty. Pidin kyllä elokuvan tunnelmasta ja sen väreistä, ja naisnäyttelijöistä. Mutta tarina oli surkea, anteeksi vain.” *HS

Mutta kyllä nartusta huumaannuttiinkin:

Sen sijaan saksalainen SWR-kanavan televisiotoimittajan Bodo Klinkin pää oli lähes seonnut Outi Mäenpäästä. ”Hyvä Jumala, hän oli aivan uskomattoman viehättävä! Pidin tarinasta vaikka välillä siinä oli hiukan tarpeettomiakin käänteitä. Kaiken kaikkiaan elokuva oli vaikuttava.” *HS

Hyvä elokuva olisi jotain sellaista, jossa ei kuvata vain yhtä tunnetilaa. Tämä on taas niitä suomalaisia elokuvia, johon puserretaan vain yhtä tunnetilaa. Perkele, tuleeko selväks että tätä me ny ajatellaan käsistä tehressä?

Vaikka elokuvaan oli pakotettu kirkuen käänteitä niin prosessia ei ollut. Ei.

Katsojalle ei varmasti jätetä tilaa millekään tulkinnalle.
Tarinankerronta on kovin alkeellista tässä "viinan voimalla pettämään"-kulttuurissa. Elokuvamme ovat 30-vuotta jäljessä eurooppalaisesta elokuvakerronnasta. Surullista.

Oleellista/oireellista on huomata, että "vahva naiseus" oli kiihottanut/kiinnostanut niitä, jotka olivat kehuneet elokuvaa.

Mutta elokuva on ihan jees peruskurssi psykoottiseen rakkauteen, niille, jotka eivät ole sellaiseen ennen törmänneet. Niille onnekkaille, jotka voivat unohtaa elokuvan varsin nopeasti elokuvatetterilta pois kävellessä. Mitään ehkä ymmärtämättä, te autuaat.