Seksuaalisuus aseena

Mikään näkemäni kauhuelokuva ei ole saavuttanut lähellekään niitä kokemuksia, joita olen joutunut kokemaan naisen tunnemaailman "muutoksien" seuraksena. Väkivaltaviihde on kevyttä kamaa verrattuna parisuhdeväkivaltaan. Emotionaaliseen väkivaltaan.

Väkivaltaviihde huolettaa HS-raatia

En usko, että väkivaltaviihde tekee kenestäkään väkivaltaista. Väkivalta nousee lapsuudenkodista ja sen emotionaalisesta väkivallasta tai kylmyydestä.

Mitä voi sanoa naisesta, joka puhuu ja toistamiseen painottaa tunteiden, vastuun, uskollisuuden, romanttisuuden ja rakkauden merkitystä - ja sitten äkkiä hylkää tai häpäisee miehen, koska "siltä vain nyt tuntui".

Jos vaikkapa on joutunut kohtaamaan miehen ensimmäisen kyyneleen ja kokee sen uhkana naisen roolille, naisen tunnemaailmalle?
"Et ollutkaan sitä mitä kuvittelin".
Eikä syvempiä perusteluita välttämättä saa kysymälläkään.

Ja nimenomaan se rankin tapa, nainen menee sänkyyn vieläpä miehen ystävän kanssa.
"En tuntenut että rakastat minua tarpeeksi. Sinä et ymmärtänyt minua ja tässä on tulos."

Ja ratkaisuna on miehen häpäisy? Ja kaupanpäälle syyllistäminen?
Mitä ihmiskuvaa tämä toiminta edellyttää?

Naisellisia Tunteita korostava feministinen kulttuuri on egoistinen kulttuuri, siinä missä sovinistinenkin kulttuuri.

Emotionaalisen egoismin omakuva on karu.

Naisen tyytyväisyys voi olla hänelle parisuhteen koko kuva naisen emootioita feminisisesti erittelevässä maailmankuvassa. Miehen tehtävänä on tyytyväisyyden osoittaminen naisen tyytyväisyyden takaamiseksi. Naisen tyytymättömyyden tarkkailu on kaikkea oleellista ohjaava. Kaiken mittana on naisen narsistinen "hyvinvointi". Mikään ei ylitä siinä naisen emootioita, ei varsinkaan miehen emoootiot.

Naisen "itseilmaisuna" saa sitten olla vaikkapa uskollisen miehen häpäisy julkisesti omassa sosiaalisessa mikrokosmoksessa, sisäpiirissä. Jotta mies tuntisi siten häpäistynä naisen emotionaalisen epävarmuuden. Tunteiden ohjaamana toiminut nainen ei ole vastuussa teoistaan vaan on toiminut passiivisesti "tunteidensa viemänä" - ja selityksissä vastuussa on mies, joka ei "aktiivisesti" huomannut vihjeitä ja puuttuvia tyytyväisyyden merkkejä.

Tuntemani miehet, jotka ovat seksuaalisesti pettäneet naistaan, ovat tehneet sen salassa ja pitäneet/yrittäneet pitää sitä salassa. Heille pettäminen on ollut puuttuvan onnen ja kosketuksen hapuilua tai onnettomien tunteiden peittämisyritysten purkautuminen ystäväpiirin ulkopuolella seksuaalisena seikkailuna. Yllättävän hellyyden ja halun uudelleen kohtaamista.

Mutta lähes kaikki tuntemani naiset, jotka ovat pettäneet, ovat tehneet sen sosiaalisena sodankäyntioperaationa, jossa pettämisen motivaationa on miehen julkinen häpäisy. Ei seksuaalinen onni tai uuden ihmisen kohtaaminen.

Ovatko nämä pettämistavat erilaisia?

Ovat, syvästi erilaisia.

Minun on vaikea kuvitella ihmien mieltä, joka nauttii ja ylpeilee toisen häpäisemisestä. Varsinkaan itselleen tärkeän ihmisen häpäisemisestä. Mutta selvästikin se on monen ihmisen omakuvan kiinteä osa, itsetyytyväisyys omasta kyvystään häpäistä. Käyttää seksuaalisuuttaan välineenä oman epävarmuuden kieltämiseksi tai sen projisoimiseksi, toisen tekeminen epävarmaksi.

Siinä ei ole kysymys tasa-arvosta tai arvostuksen hakemisesta vaan sadistisesta itsetunnosta. Toisen heikoksi saattamisesta. Kai heidät on lapsena häpäisty niin perusteellisesti, että he näkevät se osana aikuisen nihilististä itsehallintaa ja omissa mielikuvissaan pelaavat jotakin kauhun tasapainoa elämän kuohunnassa.

Joillekin seksuaalisuus on pelotevoimaa.
Kamppailua.
Pakottavaa oireilua ja impulsiivista häröilyä.

Minulle seksuaalisuus on vain kykyä läheisyyteen.
Olen sen verran luuseri mieheksi.