" Joskus sitä vaan kohtaa sellaisen ihmisen, että seksuaalikemiat sopivat täydellisesti yhteen heti ensi hetkestä lähtien. Niin loistavasti ettei sellaista olisi voinut unissaankaan kuvitella.
(tässä otteita nuoren naisen blogista, joka on ihastuttavan rehellinen mutta ällistyttävän paljastava)
- Kuitenkin:
" Viihdyn tyttökavereideni kanssa ja antoisimmat mieskokemukseni ovat nykyään ne keskusteluhetket homotuttuni kanssa.
Saattaisin mennä vaikka naimisiin homon kanssa; tarjoaisin hänelle kulissit ja saisin itselleni kumppanin joka ei vaatisi minulta mitään seksuaalisuuteen liittyvää.
" Viihdyn tyttökavereideni kanssa ja antoisimmat mieskokemukseni ovat nykyään ne keskusteluhetket homotuttuni kanssa.
Saattaisin mennä vaikka naimisiin homon kanssa; tarjoaisin hänelle kulissit ja saisin itselleni kumppanin joka ei vaatisi minulta mitään seksuaalisuuteen liittyvää.
Nimittäin tasan ainoa joka saa minussa aikaan seksuaalisia tuntemuksia, on se viimeinen ihminen maan päällä, jolta niitä palveluksia enää haluan... On vähän paskempi juttu.
Hessus Maria.
Aivan kuin seksuaalisuus olisi heidän identiteetistään erillinen entiteetti?
Aivan kuin huikein orgasmi olisi järjettömyydessä ja toisen tuntemattomuudessa? Tästähän feministit ovat raivoten miehiä syyttäneet?
Näiden nuorten naisten kaava miehistä tuntuu animaalisen yksioikoiselta: miehet, jotka herättävät vihaa ja ärsytystä, kiihottavat kun taas miehet, jotka osoittavat kontaktia, pitkämielisyyttä ja tasa-vertaisuutta, saavat heissä aikaan (seksuaalisesti) vastenmielisyyden puistatuksia.
Jokin, jota ei valita ja joka ohjaa. Sexual overdrive.
Täydellistä karjaa psykopaateille. Eikö?
Jokainen saa ihastua kehen tahtoo mutta ymmärtävätkö tunteisiinsa vetoavat ihmiset oman ihmiskuvansa olevan ilman tahdonvapautta? Että halu syntyy heillä ilman haluamista?
Ja vielä toisen tytön kommentti tuossa blogissa:
Yvioon kirjoitti...
Tämä viimeisin, jota tapailin oli just sellainen, että meidän läheisyys- ja seksikemiat sointuivat saumattomasti yhteen. Tuota puolta on vieläkin ikävä ja ei tee mieli uutta miestä tavatakaan. En sitten tiedä, milloinka olen valmis ja päässyt yli. Kävin kanssa katsomassa Sinkkuelämää -leffan ja tykkäsin tosi paljon.
neiti b. kirjoitti...
Kiitos Yvioon. Ehkä sitä tosiaan monesti kaipaakin enemmän niitä fyysisiä juttuja kuin ihmistä sinällään. Ainakin tässä tapauksessa!
Mielenkiintoisimpia ihmisolentoja tässä maailmassa ovat sitten ne tuikeat feministit, jotka ovat jo menettäneet fyysisen hurmaavuutensa terävimmän kukoistuksen ja ovat nuorempana olleet näiden esimerkkinaisten kaltaisia seksuaalisuutensa armoilla olevia libidometsästäjiä. Kunnes ovat löytäneet valon, miesvihan ilman orgastista kaipausta.
Hessus Maria.
Aivan kuin seksuaalisuus olisi heidän identiteetistään erillinen entiteetti?
Aivan kuin huikein orgasmi olisi järjettömyydessä ja toisen tuntemattomuudessa? Tästähän feministit ovat raivoten miehiä syyttäneet?
Näiden nuorten naisten kaava miehistä tuntuu animaalisen yksioikoiselta: miehet, jotka herättävät vihaa ja ärsytystä, kiihottavat kun taas miehet, jotka osoittavat kontaktia, pitkämielisyyttä ja tasa-vertaisuutta, saavat heissä aikaan (seksuaalisesti) vastenmielisyyden puistatuksia.
Jokin, jota ei valita ja joka ohjaa. Sexual overdrive.
Täydellistä karjaa psykopaateille. Eikö?
Jokainen saa ihastua kehen tahtoo mutta ymmärtävätkö tunteisiinsa vetoavat ihmiset oman ihmiskuvansa olevan ilman tahdonvapautta? Että halu syntyy heillä ilman haluamista?
" Sellaisen jälkeen on hemmetin vaikeaa tyytyä enää siihen normaaliin halun tunteeseen ja normaaliin miehen ja naisen väliseen kemiaan. Kaikki suhteet ennen sitä ja sen jälkeen tuntuvat ihan helvetin laimeilta.
Vie suloisesti valinnan mahdollisuudet kun antautuu sen vietäväksi. Suurin tunne, johon liittyy vastuuttomuuden kokemus. Luovuttamista.
Tahdottomuuden orgasmi.
Tämä tyttöjen blogiavautumien avaa myös mielenkiintoisia kysymyksia romantiikasta.
Heidän romantiikastaan ja romantikasta ylipäänsä naisten haaveena. Itse olen pitänyt romantiikkaa lähinnä yliseksuaalisuuden yhtenä ilmiönä ja huumeidenkäytön kaltaisena pakoratkaisuna. Romantiikka ei koskaan edistä ihmisten tutustumista toisiinsa, lisää vain toisen sietämistä hekuman ajanjaksona ja ylireagoivan tunteen ylläpitämisessä. Tiedän, että monet feministit myös ovat kritisoineet romanttisia asetelmia sukupuoliroolien ja diskurssien kautta. Kunnia heille siitä.
Please, voisiko joku kiltti mukava feministi tulkita omasta elämänhallintakontekstistaan, kuinka kiimaiset ja aggressiivisen seksuaaliset nuoret naiset on luettava feministisen naiseuden ja ihmiskuvan mukaisesti? Onko tämä siis sittenkin, sittenkin vain miesten istuttama fantasma, jota nuoret naiset toteuttavat?
Vai onko ihmisen biologia ärjympi olento kuin mitä feministit opettavat? Jopa myös naisilla?
Itse uskon hyvin yksinkertaiseen kaavioon näiden nuorten naisten toiminnan taustalla.
Heidän pitäisi vihata piittaamatonta, omistushaluista tai väkivaltaista isäänsä/äitiänsä mutta eivät uskalla. Haluavat säilyttää lapsenuskonsa omaa isäkuvaansa kohtaan ja siksi heidän mieskuvansa on yliseksuaalinen, he kiihottuvat mitä emotionaalisesti häiriintyneimmistä miehistä, jotka herättävät voimakkaan kaipauksen saavuttamattomaan "isään".
Tahdottomuuden orgasmi.
Tämä tyttöjen blogiavautumien avaa myös mielenkiintoisia kysymyksia romantiikasta.
Heidän romantiikastaan ja romantikasta ylipäänsä naisten haaveena. Itse olen pitänyt romantiikkaa lähinnä yliseksuaalisuuden yhtenä ilmiönä ja huumeidenkäytön kaltaisena pakoratkaisuna. Romantiikka ei koskaan edistä ihmisten tutustumista toisiinsa, lisää vain toisen sietämistä hekuman ajanjaksona ja ylireagoivan tunteen ylläpitämisessä. Tiedän, että monet feministit myös ovat kritisoineet romanttisia asetelmia sukupuoliroolien ja diskurssien kautta. Kunnia heille siitä.
Please, voisiko joku kiltti mukava feministi tulkita omasta elämänhallintakontekstistaan, kuinka kiimaiset ja aggressiivisen seksuaaliset nuoret naiset on luettava feministisen naiseuden ja ihmiskuvan mukaisesti? Onko tämä siis sittenkin, sittenkin vain miesten istuttama fantasma, jota nuoret naiset toteuttavat?
Vai onko ihmisen biologia ärjympi olento kuin mitä feministit opettavat? Jopa myös naisilla?
Itse uskon hyvin yksinkertaiseen kaavioon näiden nuorten naisten toiminnan taustalla.
Heidän pitäisi vihata piittaamatonta, omistushaluista tai väkivaltaista isäänsä/äitiänsä mutta eivät uskalla. Haluavat säilyttää lapsenuskonsa omaa isäkuvaansa kohtaan ja siksi heidän mieskuvansa on yliseksuaalinen, he kiihottuvat mitä emotionaalisesti häiriintyneimmistä miehistä, jotka herättävät voimakkaan kaipauksen saavuttamattomaan "isään".
Ja vielä toisen tytön kommentti tuossa blogissa:
Tämä viimeisin, jota tapailin oli just sellainen, että meidän läheisyys- ja seksikemiat sointuivat saumattomasti yhteen. Tuota puolta on vieläkin ikävä ja ei tee mieli uutta miestä tavatakaan. En sitten tiedä, milloinka olen valmis ja päässyt yli. Kävin kanssa katsomassa Sinkkuelämää -leffan ja tykkäsin tosi paljon.
neiti b. kirjoitti...
Kiitos Yvioon. Ehkä sitä tosiaan monesti kaipaakin enemmän niitä fyysisiä juttuja kuin ihmistä sinällään. Ainakin tässä tapauksessa!
Mielenkiintoisimpia ihmisolentoja tässä maailmassa ovat sitten ne tuikeat feministit, jotka ovat jo menettäneet fyysisen hurmaavuutensa terävimmän kukoistuksen ja ovat nuorempana olleet näiden esimerkkinaisten kaltaisia seksuaalisuutensa armoilla olevia libidometsästäjiä. Kunnes ovat löytäneet valon, miesvihan ilman orgastista kaipausta.
FOLLOW YOUR FEELINGS, LUKE
