Väkivallan osoite ja leima

Tässä kommenttini Janinan blogikirjoitukseen - Kunnat ehkäisemään lähisuhdeväkivaltaa

Janina - "Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma eikä sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen onnistu ilman eritystoimia. Tasa-arvokasvatusta täytyy suunnata erityisesti pojille ja nuorille miehille. "

Kaikki tuntemani väkivaltaiset miehet ovat olleet nimenomaan äitinsä väkivallan kohteena.

Eli itse näkisin naisväkivaltaa harrastavat miehet miehinä, jotka ovat sokealla kostoretkellä.

Vastahan oli tutkimus jonka mukaan äidit lyövät lapsiaan enemmän kuin isät.

http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=4&news_id=138

- Naiset myös näpäyttävät lastaan sormille miehiä useammin (naiset 33%, miehet 27%). Erot miesten ja naisten käyttäytymisen välillä ovat tilastollisesti merkitseviä.

Perheväkivallasta vastaavat viranomaiset on tarpeellista olla nimittämättä nimenomaan naisten virkamiehiksi vaan kaikkien perheväkivaltaakohtaavien virkamiehiksi.

Luento poliisipäivillä

Tasa-arvoa. 

Please.

Black Bitch - ethän hylkää äitiäs

Musta jää-elokuva pirteä yritys draamaelokuvaksi.

Mutta yritykseksi jää. Taudinkuva, ei muuta.

Sen sijaan suomalaisen emänartun kuva siinä peilaantuu kohtuullisen kivasti. Mamma handlar.

En siis taaskaan tarkoita, että se olisi yleistettävä suomalaisen naisen kuva vaan vain niiden onnettomien sielujen, joille manipulaatio on elämää ja elämä manipulaatiota. Vaikka elokuva kuvaa "rakkaussuhdetta" ja omistamissuhdetta niin ensisijaisesti se kuvaa äiti-poika-suhdetta. Mitä ei edes varmaankaan elokuvan kirjoittaja-ohjaaja ole itse tajunnut.


Saksan elokuvajuhlilla elokuvaa kohtaan tunnettiin uteliaisuutta mutta luojan kiitos, eurooppalaisittain sanottiin myös suoria mielipiteitä:

Tanskalaisen Fyens Stiftstidende -päivälehden Anna Laulund piti myös näkemästään. ”Näyttelijät olivat hyviä ja hahmojen väliset suhteet todella hienosti rakennettuja. Juoni oli epäuskottava.”

Ranskalaisen Tendances-lehden toimittaja Olivier Bachelard oli pettynyt: ”Todella huono elokuva. Aivan liian monimutkainen käsikirjoitus, joka levisi joka suuntaan. Käsikirjoitus ei vakuuttanut minua lainkaan. Naispääosat olivat hienot. Rakastajattaren roolissa ollut nuori nainen oli hieno yllätys.”

Samoilla linjoilla oli toimittaja Jörg Schindler saksalaisesta Frankfurten Rundschau -sanomalehdestä. ”Olin yllättynyt että tämä oli kilpasarjassa. Käsikirjoitus oli lopussa väkisin väännetty. Pidin kyllä elokuvan tunnelmasta ja sen väreistä, ja naisnäyttelijöistä. Mutta tarina oli surkea, anteeksi vain.” *HS

Mutta kyllä nartusta huumaannuttiinkin:

Sen sijaan saksalainen SWR-kanavan televisiotoimittajan Bodo Klinkin pää oli lähes seonnut Outi Mäenpäästä. ”Hyvä Jumala, hän oli aivan uskomattoman viehättävä! Pidin tarinasta vaikka välillä siinä oli hiukan tarpeettomiakin käänteitä. Kaiken kaikkiaan elokuva oli vaikuttava.” *HS

Hyvä elokuva olisi jotain sellaista, jossa ei kuvata vain yhtä tunnetilaa. Tämä on taas niitä suomalaisia elokuvia, johon puserretaan vain yhtä tunnetilaa. Perkele, tuleeko selväks että tätä me ny ajatellaan käsistä tehressä?

Vaikka elokuvaan oli pakotettu kirkuen käänteitä niin prosessia ei ollut. Ei.

Katsojalle ei varmasti jätetä tilaa millekään tulkinnalle.
Tarinankerronta on kovin alkeellista tässä "viinan voimalla pettämään"-kulttuurissa. Elokuvamme ovat 30-vuotta jäljessä eurooppalaisesta elokuvakerronnasta. Surullista.

Oleellista/oireellista on huomata, että "vahva naiseus" oli kiihottanut/kiinnostanut niitä, jotka olivat kehuneet elokuvaa.

Mutta elokuva on ihan jees peruskurssi psykoottiseen rakkauteen, niille, jotka eivät ole sellaiseen ennen törmänneet. Niille onnekkaille, jotka voivat unohtaa elokuvan varsin nopeasti elokuvatetterilta pois kävellessä. Mitään ehkä ymmärtämättä, te autuaat.

Suhteen pelastaminen

Mikä pelastaisi parisuhteen, joka on onnistuttu markkinoimaan kavereille, toimittajille ja sukulaisille ihannesuhteena?

Hankitaan lapsia.

- Jen haluaa epätoivoisesti lapsia. Hän sanoo toistuvasti toivovansa, että olisi hankkinut lapsia Bradin kanssa ja kuinka asiat olisivat saattaneet mennä toisin, jos hän olisi niitä saanut, OK!-lehdelle kommentoitiin.

Näyttelijä Jennifer Anistonin kerrotaan olevan edelleen katkera Angelina Jolielle avioliittonsa särkemisestä. Aniston erosi miehestään Brad Pittistä vuonna 2005. - Erosta on jo kolme vuotta, mutta hän ei ole vielä päässyt asian yli. Se on traagista, eräs Anistonin ystävä kertoi OK!-lehdelle. MTV3 viihdeuutiset

Ei voi olla totta.

Vai onko kysymys ihannenaisesta, joka ei voi tunteilleen mitään?

Tämä ihmiskuva on äärimmäisen vääristynyt ja perverssi.
Nainen, joka uskoo muuttavansa miehen rakkauden ja perheihanteiden kautta. Silti naistenlehtein journalistiikka käy korkeaprofiilista pyhää sotaa parisuhteen pelastamisen vuoksi.

Kuinka lapset muuttavat kaiken.
Kuinka heidän täytyy muuttaa kaiken.

Ja sitten kasvatuksen kulmakiveksi tulee "välttämätön" väkivalta ja nainen kommentoi toimittajalle kiljumisen lapsia kohtaan olevan "terapeuttista". Koska lapsille on suotu rooli hyvän mielen tuojina ja suhteen pelastajina. Ja jos lapset eivät tuo hyvää mieltä, on tuli vapaa. Mama helvetistä on syntynyt.

Naistenlehtien ankara panostus tosiperheen pelastavasta mallista perustuu harhalle, jonka mukaan mies on sidottava - muuten ei hyvää parisuhdetta saada.

Samalla uskonnollisella parisuhdepaatoksella ohitetaan se tärkein eli miehen olemuksen tärkeimmät kriteerit naiselle.

Ovatko miehen lihakset kriteereinä hyvälle miehelle?
Bedroom eyes?
Onko miehen kuolaava, painostava, hellittämätön lähentely, "piiritys", hyvä peruste parisuhteelle?

Onko lompakon paksuus kiva kriteeri?
Onko ihastumisen ihmeellinen nopeus hyvä kriteeri?
Onko miehen maine mainio kriteeri?
Onko naisen halu muuttaa miestään kriteerien kriteeri?

Naistenlehtien mukaan on.

Monien naisten mukaan ovat. Hyviä seikkoja briljeerata suhteesta mukamas humoristisesti kavereilleen.


Romanttiset mielikuvat ovat ne elementit joita haastateltavilta naisilta pumpataan esille lukijoiden ihasteltaviksi.

Esikuvallisuus on myös outo ja korostettu kriteeri naistenlehtien ihannenaisen esittlykonventioissa. Kuinka paljon nainen on kärsinyt (väärän miesvalintansa takia), sitä enemmän Gloriaa suitsutetaan naiselle.

Uhrautuvuus miehen kanssa on ihailtavaa, oli sitten kyseessä väärä mies tai ei. Kunhan Rakkaus on suuri.

Kunhan suhde on etusijalla.
Kuin suhde olisi jotakin muuta kuin abstraktio.
Kuin sen tekohengittämisen taito olisi naisen taidoista suurin.

Naisen valintakriteerejä ei vahingossakaan kyseenalaisteta.
Naisen tahtoa ei korosteta. Vaan kykyä sitoutua tunteisiin, vaikka tunteita ei pystyttäisi perustelemaan. Psykopaattimies kelpaa päätoimittajalle ja lapsia kynnet pitkällä odottavalle naisen äidillekin kunhan naisella vain on tahtoa luoda parisuhdekulissia kliseisin ja esteettisin perustein. Että parisuhdetta tarkkailevat kriitikot olisivat tyytyväisiä. Jotta naisen emotionaalisuus olis jumalallista ja kaiken muuttavaa.