Moraalin kirkuvat vartijat

Ajattelin kirjoittaa toiseksi blogikirjoitukseksi profiilin suomalaisesta Porvariprinsessasta.

Tiukkojen moraali-ihanteiden elämänhallitsijasta.
Laatutietoisesta neidosta.
Joka tietää oman markkina-arvonsa.

Suurien tunteiden neidosta,
jonka intuitio on enemmän kuin johdonmukaisuus.

Enemmän kuin rationaalisuus.

Suurien tunteiden ja kovien arvojen haavoittuvasta prinsessasta. Jonka kontrollomattomat reaktiot ovat aina muiden syytä. Jonka kontrolloimattomat reaktiot johtuvat kontrollia pakenevista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä Onnellisen elämän käsikirjoitusta. Jonka nopeasti muuttuvat ajatukset ja tunteet eivät ole muutosta tai ailahtelua vaan luonnollista kehitystä.

Jonka ongelmat ovat muiden ongelmia.

Siitä myöhemmin ja useammassa kirjoituksessa, mutta paneutukaamme asiaan julkisen moraalin eriskummalliseen elämään kun julkimediassa tapahtui taas feministinen älynväläys. Johon täytynee ensisijassa tässä kommentoida, koska se liittyy tämän blogin kitkerään kipuiluun.

1

Helsingin Sanomat nosti taas rumaa moraalin giljotiinia moralistisen yhteiskuntanäkemyksensä pölkylle. Jollekin senssipalstalle oli nyt jätetty syötiksi alastoman naisen kuva ja hyvin rivakka kurs ailematon seuranhakuviesti.

Pyydys oli viritetty. Rumasti ajatteleville miehille.

Toimittajatar veti viiltävän johtopäätöksen. Miehet, monet miehet etsivät maksullista seuraa. Miehet kaipaavat luonnostaan maksullista naista. Miehet muokkaavat naisesta huoraa.

Miehet korruptoivat henkisen naisen kehoksi.

Se on miehen luonnossa.

HS testasi: Seksi-ilmoitus poiki 122 yhteydenottoa vuorokaudessa

Jaloa ihmistä etsimässä... ja jätetään alastoman silikoninaisen kuva senssipalvelun?
Mättääkö naistoimittajan logiikka vai moraali? Molemmat? Minä kutsuisin tätä Hesarin moraalikampanjaa neuroottiseksi vihan kohteiden listaamiseksi. Siis feminismiksi. Se on niin sallittua Suomessa.

Hyveellinen nainen tuntee tulleensa loukatuksi, kun miehiä kiinnostaa antelias huora.
Huorat ovat porvariprinsessojen mukaan miesten keksintö.

2

Ovatko ne
miesten keksintö?

Vai naisen keksintö?

linkki:
Kurtisaanien oletettu kurjuus - anarko-blogi


Parisuhteessa, parisuhteen sisäistä vaihtokauppaa, ehtoja ja kaupankäyntiä ei lasketa huoraamiseksi.

Jos mies käyttäytyy kivasti, parisuhde toimii kivuttomassti.
Ja mies kun ostaa uuden sohvan, hän saa antaumuksellista seksiä. Jos mies ei älyä vihjeitä eikä vastuutaan naisen hyvinvoinnin lisäämisestä, ei nainen voi antaa antaumuksellista seksiä.

On olemassa yksi ainoa ratkaisu porvarimoraalia ahdistavaan huorailmiöön. Se ei vain kelpaa Kokoomus-feministien mielestä Oikeaksi ratkaisuksi. Se ratkaisu olisi hyvinvointiyhteiskunta, hyvätuloisten ihmisten verottaminen alempituloisten hyväksi. Sillä nyt taas eriarvoistumisen myötä sihteeri-ilmiö nostaa päätään, jossa nuorilla naisilla ei ole mitään yhteiskunnallista näkemystä omasta arvostaan - muuta kuin senssipalstan arvomaailma ja miehe lompakko.

Hyvinvointi ei kiinnosta feministejä vaan kontrastit.
Ja naisen luontainen hyvyys.
Jonka varassa kaikki on.

Kysyn tässä yhteydessä niin kuin Henry Miller, mihin ihanteiden ja hyvän itsetunnon naiset tarvitsevat huulipunaa? Itseään kiihottaakseensa? Objektivisointi on niin naisten kaupankäyntiä kuin miesten reaktioitakin.

3

Ovatko vain miehet kiinnostuneita ilmiöstä nimeltä ostettavat ihmiset?

Kuinka Esineellistyvä ihminen määritellään?

Porvariprinsessat etsivät maksukykyistä seuraa. Luonnollisesti.
Sopivan paksulompakkoista miestä. Sopivan höveliä, tarpeeksi huonon omantunnon omaavaa miestä. Sisustushaluista ihanaa miestä.

Se ei ole huoraamista. Se on vain hintatietoisen neidin realismia.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt huoran käyttöä. En voisi kuvitellakaan saavanai nautintoa sellaisen neidin kanssa, joka kellistyy minkä tahansa psykopaatin patjaksi.

Voisiko naisissakin olla syy siihen, miksi mies etsii maksullisia naisia, joiden kanssa kuvio on selkeä.
Harvinaisen selkeä. Ilman tulkintaa. Ilman vuosien kamppailua naisen elintasonäkemyksistä ja ilman naisen sukulaisia.

Rakkaus on fantasia.

Mutta vielä suurempi fantasia porvariprinsessan mielessä on henkinen pääoma.

Fantasia, josta voi puhua.

Se jokin, joka tekee miehestä ihmisen.
Jota voi kehua kahvilassa.
Jota voi kehua sukulaisille.

Kuulostaa hyvältä.

Mutta.

Mutta jos mies ilmoittaa aineellisten arvojen yläpuolelle henkiset arvonsa kuten musiikin, runot, maalaukset, sarjakuvat, kirjoittamisen, taideprojektit, omakustanne-elokuvat, harrastajateatterin - niin naisen arvologiikka nakuttaa seinälle verenpunaisin kirjaimin: "Minä haluan realistisen miehen. Todellisuustajuisen miehen."

Jolla on moraalia.
Tavoitteita fyysisessä mailmassa.
Tavoitteita statusmaailmassa.

Siis rahaa. Siis ansaittua arvonantoa, statusta.
Luonnetta. Eli manipulointiin taipuvaa alemmuuden tunnetta.

Kätke nyt hyvä mies se sisäinen haihattelijasi jotta parisuhdettamme pidettäisiin kehittyvänä ja todistettavana.

Varma tulevaisuus.
Siis varma toimeentulo.

Porvariprinsessa puhuu yleensä kuitenkin tarkkaan henkisistä arvoista kaikkien muiden arvojen yläpuolella ihmisarvona. Silti porvariprinsessalla on ehtoja "henkisten" arvojen edelle.

Yllättäviä ehtoja mieheksi tunnistettavalle

Yleensä ne ovat:

-miehen fyysinen pituus (kriteerinä minimi 6 cm pidempi)
-miehen fyysinen vahvuus (jotta jokainen naispuolinen ymärtäisi että tämän miehen lähellä on turvallisempaa)
-miehen taipumus uhoon ja lupauksiin statuksen parantamiseen sosiaalisessa kilpailussa
-äijjävaikutelma naisen ystävättärien mittariasteikon "tarpeeksi äijä-macho"-alueella
-miehen sosiaalinen tietoisuus varallisuuden rauhoittavasta ja turvallisesta vaikutuksesta
-miehen taipuisa ymmärrys asettaa naisen tunn-elämä aina miehen tunne-elämän edelle

Ja sitten voimme palata henkisiin arvoihin. Porvariprinsessan mielestä henkisten arvojen tarkkailu on tärkeää - kunhan fyysisen maailman ehdot täytetään ensin.

Jammi jammi jammi, would you give me some honney.

PS.

Muuten.

"Foot of Africa".

Andre Wickström in liidaama sketsiohjelma Sverige dansar och ler Nelosella oli riipaisevan hauska - tullee DVD:näkin, Youtubessa on joitakin paloja. Älykkäintä viihdettä Skandinaviasta (olemmehan mekin skandinaaveja loppujen lopuksi, olemmehan, vaikka Mamma-Sverige sen kieltäisi ruotsin suomalaisten pummien nimeen).

Värkligen. Va fint ni bor.

40 vuotta ja 4 vuoden selibaatti

Leirin ulkopuolella suden ulvontaa.

Niin. En tiedä.
Mutta tunnen.

Ei. Ei.

"Unohda.
Toivo.
Kaipaa."

Tässä kaava suomalaisuudelle, jossa katsotaan vain eteenpäin
- ja taaksepäin katsominen leimataan petokseksi. Jos haluat hyväksyntää, etsi itsestäsi sellainen, jota muut voisivat ihailla helpotusta tuntien.
Mutta.

Tunnen. Todistan.
Huomaan.
Kaivan. Kirjoitan.
Ehkä kaipaan.

Ja sanon, vaikka en voi todistaa.

Todistan, vaikka voin kertoa vain rajatusta kokemuksesta.

Tässä blogissa ikuisesti nuori 40-v. mies voi pohtia depressiota, suomalaista naista ja henkisen väkivallan hyväksyttyjä muotoja, jota kutsutaan suomalaisuudeksi.

Myönnän.

Tämä on salanimen suojin turvattu blogi. Luimuillen, raapien ja maalaillen. Helpotuksen katveessa kovin estottomin kirjaimin isketty suora sarja ilman turhaa sensuuria. Vastenmielinen - häpeämätön - subjektiivinen.

Ilman katteetonta toivoa.

Sanan vapaudeksi.
Mielen turvaksi.
Todelliseksi toivoksi.

Olen viisastelija.

Kaikkia subjektiivisesti rehellisiä Suomessa kutsutaan viisastelijoiksi. Rehentelijöiksi. Häiriköiksi. Hipeiksi. Katkeriksi. Oman pesän likaajiksi. Paisuttelijoiksi. Syyttelijöiksi.

Minkälainen ihminen on sinusta luuseri?

Omakohtainen mielipide on yhä vieläkin röyhkeyttä tässä niin ahtaassa kulttuurissamme. Pelkoa aiheuttavaa. Vaivaannuttavaa. Torjuttavaa. Leirin ulkopuolella suden ulvontaa.

Vaaditaan jotakin objektiivista.

Yhteistä.
Yhdistävää.
Yhteisiä arvoja.
Naistenlehtiä.
Pörssikursseja.
Konsensusta.

Voiko kokemusta sanoa totuudeksi?

Minä sanoisin. Minulle elämäni on totuus.
Kokanainen vajaa elämäni. Ehdoton kokemukseni.
Sanani. Minuuteni. Kiistämätön kohtaloni.

Piristy, älä nyt parjaa. Älä pauhaa...

Häpeän voimalla ja sanan sivalluksella omaa surkeutta luimistellen ja suomalaisuutta potkien.


Sosiaalinen profiili nyky-Suomessa

edellyttää, että sinun on ilmaistava toivoa ja selkeyttä ilman epäilystä. Pystytettävä kulissi, joka hohtaa, kiiltää ja vakuuttaa voimalla. Jos annat tyhmyyksissäsi muille epävarmuuden aukkoja, olet vapaata riistaa. Olet ahdistava, epäilyttävä, pelottava ja hyväksyttävän pilkkasäälin kohde. Rohkeutta tuntuu olevan häpeilemätön kulissin ylläpitäminen, ei rehellisyys.

Ja suurin "häpeäni"? No aivan.

Otsikossahan se jo loistaa. Kuinka mies voi olla 4 vuotta selibaatissa ja kutsua itseään "mieheksi"?
Perusongelmani?

Miten mies voi kiintyä naisiin, luottaa luottamukseen ja ottaa naisen rakkauden todesta, vaikka on pohjimmiltaan realisti? Hampaita purren. Kaikkensa antaen. Naisen pelkoja, tunteita ja haavoja suojellen, auttaen - kunnes herkän naisen naamion takaa paljastuu häpäisijä, joka onkin ylpeä tuntiessaan voimansa miehen heikkoudessa - ja sen pelon naisen häpeämättömyyden takia.

Mies on näyttövastuussa naiselle.
Nainen on arvioijan asemassa. Milloin olette nähneet mediassa miehiä arvioimassa ja vitsailemassa miehistä samaan tyyliin kuin mitä naisille suodaan?

Mies nojautuu olettamuksiin, toiveisiin parisuhteen ihmeellisen eheyttävästä voimasta.

Ja niin mies haavoittuu vuosiksi oletetun ja ihaillun luottamuksen romahdettua. Kulissien kaaduttua.

Minäkin olen ihminen, vertaan itseäni muihin, ja onneksi siis näen myös muitakin heikkoja miehiä. Tuttavapiirissäni on haavoittunut mies, joka oli 9 vuotta selibaatissa (kunnes varattu nainen iski hänet kiihkeästi saadakseen "voimaa" halventaa exäksi valmisteltua aviomiestään ja luodakseen syyn erolle - ja niin sekoitti tuttavani puolikuolleeksi täriseväksi vieteriukoksi - joka onneksi nyt on toipumassa).

Mitä maailmankuvaa tuon blogissani esille?

Turha optimismi on mielestäni kaikkien saatanallisten ihmiskuvien ja ideologioiden voima.
Voiko todellisuutta tunnustaa vai vain aikeita? Mitä ihmisen täytyy tunnustaa ollakseen hyvä ihminen hyvin ihmisten ryhmässä?

Kokemuksieni summa

on ahdistava näkemys
kaksinaamaisesta kulttuuristamme.

Selviäjien kultti,
sodan ja voittamisen ylpeyttä
nyt Nokia-firman sisällä
jatkosotaa jatkava kansakunta.

Naiset
miesten roolissa
miehet naisille
naisten ehdoilla.

Kulttuuri, jossa tunteellisuus merkitsee yleensä emotionaalista despotismia, sitä, joka on pidäkkeettömämpi, röyhkeämpi, vertailukohta, napa - ja hellyys siis omistamisvimmaa. Jossa väkivaltaiset kohtaukset, aggressiot sanoin lapsia kohtaan ovat ainoita vilpittömään hellyyteen yllyttäviä impulsiivisia syitä katumuksen jälkeen. Jossa menneisyys pitää unohtaa ja kieltää siistin tulevaisuuden takia.

Feministinen despotismi.

Jatketaan.
Sitä ennen tietoisku:

Mies on herkempi naista.

"Älä puhu paskaa"

Onko mies herkempi ja johdonmukaisempi kuin suom nainen?

Tähän samaan johtopäätökseen olen kuitenkin tullut kuin myös eräs julkkisviisastelija ja naisten palvoja Jaakko Heinimäki - mutta hieman eri mieltein ja jatkojohtopäätöksin. En näe naisten emotionaalisen terrorin kestämisen olevan henkisesti kasvattavaa (kuten julkkis-naistenpalvojat). En ymmärrä sitä marttyyrisanastoa, jolla ylistetään lapsenomaista uljautta äitinaisen ja tai tomeran nartun hampaissa. Miestuttujeni kohtaloista olen nähnyt naisen häikäilemättömän tunneterrorin vaikutuksia. Kun toiminta perustellaan vain tunteilla ja tunneherkkyydellä, ei muita perusteita tarvita.

Henkinen väkivalta ei eroa mitenkään fyysisestä väkivallasta.

Naisen harjoittaman väkivallan "ymmärtäminen" ei kasvata miestä. Mies voi ostaa itselleen jatkoaikaa suurella sydämellä luovuttamalla naiselle erillisoikeuksia. Mies voi ottaa isän roolin - jota suurin osa naisista tarjoaa miehelleen; "Kestä minua ja anna minun tuoda vihani esille, kun en sitä oikealle isälleni uskaltanut esille tuoda".

Henkinen väkivalta on niin helppo
leimata ja redusoida onnettomaksi fiilikseksi.
"Onnettoman osapuolen" heikkoudeksi,
julmaksi anteeksipyynnöksi,
paineeksi,
äärimmäisten keinojen käytöksi.
Viimeiseksi turvaksi.

Heikon naisen paniikkireaktioksi.

Miehen toiminta taas
on aina harkittua.
Mielikuvissamme.
Vastuussamme.
Roolissamme.

Miehen ei pitäisi hätkähtää naisen henkisestä väkivallasta vaan ymmärtää naisen toivottomuus ja avuttomuus ja tarjota vain rakkautta onnettoman naisen tueksi. En kiellä missään nimessä nyrkkimiesten terroria kotonaan, kotiväkivaltaa. Mutta jostain syystä olen joutunut todistajaksi naisten mielivaltaiselle kulttuurille ikäisteni miesten kohdalla. Puhun siis siitä.

Parisuhde on korvannut uskonnon.

Autuuden ikonostaasina.
Koettelemusten V-Dolorosana.
Kohti antautumista.
Voimattomuutta.
Kohti erillisyyden hämärtymistä.

Se on arvo sinänsä monessa mediassa, parisuhde.
Korkein ja jaloin määre ihmiselle. Hyvä parisuhde on kuin elämän tarkoituksen löytäminen. Kun pystyt todistamaan muille hyvän parisuhteesi, saat olla ylpeä ja pollea. Vapaa ajojahdista ja epäilyistä. Jos todistat sinkkuelämän rauhan ja voiman, olet outo ja epäilyttävä. Häiriintynyt. Apua vailla.

Parisuhde.
Suhde. Pariutunut.
Onnistunut.
Sosiaalisesti integroitunut.
Elämän tarkoituksen ymmärtänyt.
Rakkauden toteutumisen ehdot sisäistänyt.

Parisuhde.
Pariton lukuyksikkö yhtenä lihana.
Ajallinen autuus ajattomuudessa.

Tämä on yksi oudoista pseudoarvoista, jota jankutetaan arvoksi sinänsä. Parisuhde kasvattaa. Monessa keskustelussa parisuhteen elvytyskikkailu on korotettu Pyhäksi Koettelemukseksi. Joka on kestettävä aina... naisten arvojen mukaisesti. Vaikka mitä paljastuis ihanan ja seksuaalisen naisen lumouksen takaa.

Voi kun ihminen tulisi naisen kuvan kaltaiseksi.

Feminismi on projekti, jossa naisen mahdollinen heikkousetu ja herkkyys (epävakaus) on korotettu ihmisyyden mitaksi. Tämä on yksi henkisen väkivallan instituutio. Tasa-arvokysymys on eri kysymys. Se on mielestäni ehdoton. Tasapäistäminen toisen ehdoilla ei taas ole tasa-arvokysymys.


Mutta eikö ole nyt noloa viskoa ulosteita näin nurkan takaa naisten ja muiden avuttomien luontokappaleiden päälle? Tiedättehän. Juorut määrittävät Suomessa enemmän kuin suora selkäranka. Mutta salanimi poistaa monta kiloa ja monta kilpeä angstisen ajattelijan harteilta. Ja lupaan olla rehellinen. Minä tunnen sen mitä minä kirjoitan. En aikonut kirjoittaa blogia nurkan takaa uusnimellä mutta ehkä tämä antaa happea rehellisyyteen. Blogikulttuurissa näyttää olevan lukijankin kannalta helpottavaa lukea salanimellä kirjoitettua blogia, ettei tarvitse arvioida oikealla nimellä kirjotetun tekstin todellisuusarvoa aivan samalla momentilla.

Olen haavoittunut mies, joka ei noudattanut kovan ja aina valmiin miehen kutsua vaan suojeli pikkulapsesta saakka oma herkkyyttään äidinkin henkistä ja fyysistä väkivaltaa kohtaan.

Näenkö kaikissa naisissa äitini? Hyvä kysymys.
Miksi erilaiset naiset eivät ihastu minuun, ne legendojen mukaan tasapainoiset naiset? Vielä parempi kysymys.

Suomalainen kulttuuri on häpeän kulttuuri. Häpeäkulttuuri.Surullinen ja raivoisa kulttuuri.

Suomi on pelon muuriin muurattu,
kuin Olavinlinnan muuriin
muurattu linnanherran vaimo.
Onnistu tai häviä.
vähintäänkin häpeä.
Viehätä tai haihdu.
Pelkoja ja rajoja täytyy kunnioittaa
rajattomasti.

Täytyy olla jotakin pysyvää.
Porvarillista. Jaloa, Jäykkää.
Jota ei saa kyseenalaistaa joutumatta halveksunnan kohteeksi.

Vahvojen naisten kulttuuri, jossa naisten tunteiden täytyy olla ratkaisu ja miehen tarpeeksi älykäs aistimaan ne. Ettei tule ongelmia. Ei saa esittää kysymyksiä. Vaistoa. Vetäydy. Vokottele.


Porvarillinen kulttuuri perustuu ajatukselle, että on arvoja, joita ei saa kyseenalaistaa.

Että on aina toivoa ja koskemattomia opinkappaleita. Että romantiikka on suurin ihme. Että äidit rakastavat luonnostaan lapsiaan. Että väkivaltaiset ihmiset omaksuvat väkivallan perheen ulkopuolelta. Pyhä jumalperhe, pyhät äitineitsyet, jotka tekevät kaikkensa lapsiensa hyväksi - eivätkä oman imagonsa takia.

Ahdas keskustelukulttuurimme on kaukana eurooppalaisesta keskustelun ja väittelyn taidosta. Suomalainen legenda suorasta suomalaisesta on pelkkä legenda. Mitään ei saisi sanoa ilman että osoittaa kuuluvansa johonkin ryhmään, jolla on oma julkinen, ennalta määritelty moraalinen proviilinsa.


Pohdin blogissa ehkä myös nykyisin yhteiskuntaa eniten muokkaavaa ilmiötä - eli persoonallisuushäiriötä.
Psykopatiaa. Narsisteja. Erään suomalaisen kokeneen psykiatrin ( joka helpotuksesta huokaillen on siirtymässä eläkkeelle) mukaan 60% suomalaisista on persoonallisuushäiriöisiä eli omaavat epävakaan persoonallisuuden. Ja siis taipumuksia sadistiseen ja vertailevaan elämänhallintaan. Varoittamattomiin aggressioihin. Viime vuosisadan nälkäkuolemat, kirkon syntikulttuuri, sisällissota ja sota murskasivat suomalaisia yksilöitä psykoottiseen elämänhallintaan. Hirvittävää. Kapeuttavaa. Ahdistavaa.

Psykopatian vähättely esim naistenlehdissä korostaa valheellistä näkökulmaa, että sadistisiin ratkaisuihin "sortuneet" ihmiset eivät voi teoilleen mitään ja että nämä teot ovat "yhtä vaikeita" ongelmia tekijälleen kuin niiden kohteille. Psykopaatti nauttii kuitenkin vallasta, toisen epävarmuudesta ja toisen kärsimyksestä.

Psykopaatin tempaukset ovat aina vallan lisäämistä. Vallan politiikkaa. Pelottelustrategiaa. Ongelmien siirtämistä muille. Traumojen toistamista - ja siis siirtämistä. Pelon vallan saavuttamista.

Naistenlehdissä luodaan omituisia visioita siitä, kuinka väkivaltainen häpäisy ja "epätoivoinen tunteiden ilmaisu" tuottaa hellyyden uusia mahdollisuuksia. Oh. Psykopaattien intimiteettikäsitys on kuitenkin täysin kiinni omasta vallasta ja toisen ihmisen pelosta. Psykopaatin anteeksipyyntö on usein miten uhkauksen muodossa. "Jotta tätä ei tapahtuisi uudestaan, tajuathan tarpeeni, mitä epäsuorasti ja jäsentymättömästi esitin".

Väkivaltaisia naisia on turha nähdä uhriuden valossa. Väkivalta ei ole ikinä "mahdollisuus" suhteen uudelle punnitsemiselle. Se rajaa aina suhdetta. Se luo aina valtasuhdetta väkivallan kautta. Henkinen väkivalta on vallanharjoittajan pakoa omista traumoistaan toisen avuttomuuden kokemuksen lavastamiseksi. Sadistista helpotusta toisen avuttomuudentunteiden valossa.

Ahdistusta ei ole vain yhtä sorttia.

Tämä on räikeä väärinkäsitys, jota naistenlehdet kylvävät vuolaasti rooliaan muokkaavalle ja hyväksyntää kiljuvalle lukijalle. Että se ahdistus olisi vain väärää elämänhallintaa, ongelmien esilletulemista ja "hallinnan tunteen/puutteen" selvittämättömyyttä. Joka vain pulpahtaa ja joka sitten kesytetään ja astellaan - vaikka toisen kustannuksella. Toista koetellen.

Ahdistusta on hyvin montaa erilaista laatua.
Yhden jaon teen suoraan;
On rehellistä ahdistusta ja epärehellistä ahdistusta.

On todellisuutta kohtaavaa ahdistusta

- ja todellisuutta pakenevaa ahdistusta.

Tätä jakoa et löydä suoraan psykiatrian oppikirjoista.

On rehellisen ihmisen ahdistusta, jossa ihminen näkee vaurionsa, rakkaudettomuuden ja laskelmoivuuden jo omasta lapsuudestaan. Jossa ei ole kelvannut lapsena vaan mahdollisuutena, joka toteuttaisia vanhempien unelmia.

Moni ahdistus ja väkivalta nousee sitten pakotetusta elämänhallinnasta, ihanteiden toteuttamisen pakosta.
Roolipelistä. Menestyksen, iloisuuden ja voiman roolin paineesta. Täydellisen parisuhteen ahdistus on yksi yleisimmistä pakoretkistä.

En sano, milloin kirjoitan seuraavaksi.
Vedän henkeä.
Vapisen.

Olen aina vapissut.

Koska olen aina sanonut mitä ajattelen.
Olen maksanut seuraamuksista.

Olen luonut omat rajani rajattoman naisen kanssa. Alkunaisen, "äidittären" kanssa. Narsistinen Äitini halusi lapsen, joka tottelee kaikessa ja on kiltti kaikessa. Poikalapsi, joka toteuttaisi suurimman äitien fantasian - neutripoika, joka hylkää miehuuden naisen äitiyden kunniaksi. Lapsen, jolla ei olisi persoonallisuutta, vain tyytyväinen mytty, joka inisee kiitollisuuttaan. Mutta nyt nimimerkin suojissa... vapahdus?

Blogi on käynnistetty.
Jatkuuko tämä tilitys ja hihitys?
Saa kommentoida. Ihmetellä. Kysyä. Kauhistella.
Halveksia. Vain jos kirjoitat omasta tuntemuksestasi.

****

Parisuhde, realismi ja Karkandula

Avainsanoja blogin aluksi

ja Google n iloksi

Löytäkää minut hei vaikka näillä sanoilla ... ja sitten tätä blogia lukemaan muista kirjoituksistani.

- blogikirjoitukset elämän tarkoitus filosofia erektio kysely arvokeskustelu sovinismi feminismi seksuaalisuus henkinen hyvinvointi psyykkinen pahoinvointi neuroottiset naiset depressio masennus. ohjeet masennuksesta toipumiseen suomalainen ahdistus miesten oikeudet lapsiin kohdistuva väkivalta perheväkivalta tukkapöllyt tukistaminen blogit toipuminen uhrit artikkelit seksuaaliset ontologiset ristiriidat tarpeet naisilla miehillä eri tarpeet näkökulma keskustelupalsta henkinen. väkivalta sosiologia päiväkirja psykologia oikeudenkäynti blogi artikkeli palsta kommentit blogeissa uskottomuus narsistinen painostus persoonallisuushäiriöä uskollisuus kiintymys avoin parisuhde avioliitto avoliitto neuroottinen elämänhallinta seksi lastensuojelu keskusliitto narsistien. kampanja EU Fi Suomi Skandinavia finnish lasten oikeudet riidat riitely kysymykset vastaukset. pohdinta etiikka uskonto historia pelkotila angsti angstinen punainen lanka inhimillinen tekijä turvakoti turvakodit. televisio keskusteluohjelma hoitajien raiskaus unohdus unitila lakko toivo irtisanoutumiset tehy viha toivo häpeä unohdus. dissosiaatio torjunta psykoanalyysi traumat Freud freudilainen unien tulkinta suku sukukirous neitsyys tuhopoltto tuhopolttajat aggressio regressio transsendenttinen eteerinen eino leino profiili vankila vankilakundit rakastuminen rakkaustarinat rakkaudettomuus sukukiroukset elämänkokemus kokemukset nettipäiväkirja avautuminen paljastukset lööpit lööppi iltapäivälehdet arkisto media fi com fin edu psy analyysi eksistentialismi eksistentiaalinen uusi deittailu deitti seurustelu helvetti pidättäytyminen vaikeudet suomalaiset finnish blogs klinikka vastaanotto keskustelupalsta palsta seksiongelmat arno kotro maskuliininen feminiininen romantiikka voitto voittomarginaali hypoteesi psykologinen asettelu vastakkainasettelu henkilökohtainen sukututkimus sukupuoliroolit menneisyys narcisist menneisyyden taakka miesprojekti lyömätön linja parisuhdeterapia terapia depersonalisaatio terapeutin etsintä terapeutit suomessa helsingissä kilvoittelu fundametalismi raamattu pyhä sana propaganda käännyttäminen epäily antioidipus net antioedipus psykodynaaminen ihmiskuva maailmankuva sukupuolien välinen sota intertekstuaalisuus intertekstuaalinen painajaiset trauma toivo kaipaus. elämää selibaatissa itsensä löytäminen herkkyyttä parisuhteessa elämässä emootio emotionaalinen sosiaalinen pakko tottumukset sosiaaliset tavat runokokoelma aforismeja ihmissuhdeongelmat ongelmat ihmissuhteet pelkotilat fobiat fobia kypsä tunneköyhä deprivaatio sielun kumppani sielunkumppani unelmamies unelmanainen todellisuuspakoinen. masokismi sadismi sadistinen avioliitto avoliitto hyvä liitto hyvän parisuhteen edellytykset arvot nihilismi patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys yhteiskuntarauha suku sukupolvien taakka sukupolvet tottumukset ahdistukset painajaiset unet unelmointi komedia tragedia rage drama sinä elävä andersson roy vuorovaikutus kirkon avioliittoneuvonta parisuhdeneuvonta. komiikka anne me naiset naistenlehdet naistenlehdissä iltasanomat iltalehti suomi24 facebook myspace g piste Gpiste qpiste geepiste plaza homepage avotakka gloria cosmo cosmopolitan testaa seksikyyttesi viehätysvoimasi parisuhdepalsta parisuhdekysymykset kriisineuvonta miesnäkökulma naisnäkökulma patriarkaalinen patriarkaatti matriarkaatti emotinaalinen insesti emotional incest manipuloiva aviopuoliso puoliso nuoripari kriisi kysymys etsintä.