Orgastinen viha

Tästä minä todella kipeästi kaipaisin jonkun selväjärkisen humanistifeministin tulkinnan, mistä tämä sangen yleinen  tyttöjen tahdottoman viettiseksuaalisuuden, "antautumisen" kokemus ja ihanuus nousee:

 

  

 " Joskus sitä vaan kohtaa sellaisen ihmisen, että seksuaalikemiat sopivat täydellisesti yhteen heti ensi hetkestä lähtien. Niin loistavasti ettei sellaista olisi voinut unissaankaan kuvitella.

(tässä otteita nuoren naisen blogista, joka on ihastuttavan rehellinen mutta ällistyttävän paljastava)

- Kuitenkin:

" Viihdyn tyttökavereideni kanssa ja antoisimmat mieskokemukseni ovat nykyään ne keskusteluhetket homotuttuni kanssa.

Saattaisin mennä vaikka naimisiin homon kanssa; tarjoaisin hänelle kulissit ja saisin itselleni kumppanin joka ei vaatisi minulta mitään seksuaalisuuteen liittyvää. 

Nimittäin tasan ainoa joka saa minussa aikaan seksuaalisia tuntemuksia, on se viimeinen ihminen maan päällä, jolta niitä palveluksia enää haluan... On vähän paskempi juttu.

http://kkunnossa.blogspot.com/2008/06/vilkas-oli-viikko.html

Hessus Maria. 
Aivan kuin seksuaalisuus olisi heidän identiteetistään erillinen entiteetti? 

Aivan kuin huikein orgasmi olisi järjettömyydessä ja toisen tuntemattomuudessa? Tästähän feministit ovat raivoten miehiä syyttäneet? 

Näiden nuorten naisten kaava miehistä tuntuu animaalisen yksioikoiselta: miehet, jotka herättävät vihaa ja ärsytystä, kiihottavat kun taas miehet, jotka osoittavat kontaktia, pitkämielisyyttä ja tasa-vertaisuutta, saavat heissä aikaan (seksuaalisesti) vastenmielisyyden puistatuksia.

Jokin, jota ei valita ja joka ohjaa. Sexual overdrive.

Täydellistä karjaa psykopaateille. Eikö?

Jokainen saa ihastua kehen tahtoo mutta ymmärtävätkö tunteisiinsa vetoavat ihmiset oman ihmiskuvansa olevan ilman tahdonvapautta? Että halu syntyy heillä ilman haluamista?

" Sellaisen jälkeen on hemmetin vaikeaa tyytyä enää siihen normaaliin halun tunteeseen ja normaaliin miehen ja naisen väliseen kemiaan. Kaikki suhteet ennen sitä ja sen jälkeen tuntuvat ihan helvetin laimeilta.

Vie suloisesti valinnan mahdollisuudet kun antautuu sen vietäväksi. Suurin tunne, johon liittyy vastuuttomuuden kokemus. Luovuttamista.

Tahdottomuuden orgasmi. 


Tämä tyttöjen blogiavautumien avaa myös mielenkiintoisia kysymyksia romantiikasta.  

Heidän romantiikastaan ja romantikasta ylipäänsä naisten haaveena. Itse olen pitänyt romantiikkaa lähinnä yliseksuaalisuuden yhtenä ilmiönä ja huumeidenkäytön kaltaisena pakoratkaisuna. Romantiikka ei koskaan edistä ihmisten tutustumista toisiinsa, lisää vain toisen sietämistä hekuman ajanjaksona ja ylireagoivan tunteen ylläpitämisessä. Tiedän, että monet feministit myös ovat kritisoineet romanttisia asetelmia sukupuoliroolien ja diskurssien kautta. Kunnia heille siitä. 

Please, voisiko joku kiltti mukava feministi tulkita omasta elämänhallintakontekstistaan, kuinka kiimaiset ja aggressiivisen seksuaaliset nuoret naiset on luettava feministisen naiseuden ja  ihmiskuvan mukaisesti? Onko tämä siis sittenkin, sittenkin vain miesten istuttama fantasma, jota nuoret naiset toteuttavat? 

Vai onko ihmisen biologia ärjympi olento kuin mitä feministit opettavat?  Jopa myös naisilla?

Itse uskon hyvin yksinkertaiseen kaavioon näiden nuorten naisten toiminnan taustalla.

Heidän pitäisi vihata piittaamatonta, omistushaluista tai väkivaltaista isäänsä/äitiänsä mutta eivät uskalla. Haluavat säilyttää lapsenuskonsa omaa isäkuvaansa kohtaan ja siksi heidän mieskuvansa on yliseksuaalinen, he kiihottuvat mitä emotionaalisesti häiriintyneimmistä miehistä, jotka herättävät voimakkaan kaipauksen saavuttamattomaan "isään".

Ja vielä toisen tytön kommentti tuossa blogissa:

Yvioon kirjoitti...
Tämä viimeisin, jota tapailin oli just sellainen, että meidän läheisyys- ja seksikemiat sointuivat saumattomasti yhteen. Tuota puolta on vieläkin ikävä ja ei tee mieli uutta miestä tavatakaan. En sitten tiedä, milloinka olen valmis ja päässyt yli. Kävin kanssa katsomassa Sinkkuelämää -leffan ja tykkäsin tosi paljon. 

neiti b. kirjoitti...
Kiitos Yvioon. Ehkä sitä tosiaan monesti kaipaakin enemmän niitä fyysisiä juttuja kuin ihmistä sinällään. Ainakin tässä tapauksessa!

Mielenkiintoisimpia ihmisolentoja tässä maailmassa ovat sitten ne tuikeat feministit, jotka ovat jo menettäneet fyysisen hurmaavuutensa terävimmän kukoistuksen ja ovat nuorempana olleet näiden esimerkkinaisten kaltaisia seksuaalisuutensa armoilla olevia libidometsästäjiä. Kunnes ovat löytäneet valon, miesvihan ilman orgastista kaipausta.

FOLLOW YOUR FEELINGS, LUKE

Feministi Moilasen kaipaama vastavoima

Seksuaalipoliittista kuohuntaa. 

Tulvantaa.

Mielenkiintoista. 

18.6.08 Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla ylpeä feministi, "TULVAn" päätoimittaja Anne Moilanen julistaa, että miesten ei kannata odottaa ja valittaa vaan perustaa ylpeän feministien esimerkin mukainen järjestö. 

Aikaisemmassa Tulva-lehden numerossa 2 08 toisaalta kirkuen julistetaan viholliseksi "miesaktivismi". 

Jumalávita, koeta Anne nyt päättää mitä oikein tahdot! 

Tahdotko vain hyvän vihollisen ja tappelun, joka antaisi järjestöllenne/lehdellenne olemassaolon oikeutuksen? Eikö oikein löydy vielä hyvää vihollista, joka repisi tukkaa ja raapisi ihoa kunnon kissakamppailussa? 

Anne tunnustautuu toki rehellisesti vain naisten asian ja arvojen ajajaksi. 

Ei tasa-arvon ajajaksi. Tasa-arvo ei tunnu tarpeelliselta TULVAn sivuilla. 

Hän tunnustaa HS-kirjoituksessaan nyt miesten ongelmat ja odottaa järjestäytymistä. Toista organisaatiota oman organisaationsa vastapainoksi. 

Aivan kuin keskustelua ei voisi käydä poliittisten junttaryhmäjulistajien ohi. Kuin 60-luvun malliin keskustelua täytyy ohjata poliittisten ryhmien ja hierarkisen johtamisen  kautta. 

Lapsellista touhottamista ja aneemista järjestöpolitiikanja barrikadien romanttista kaipuuta. 

Kyllä Anne tietää, että hänenkaltaisensa ideologinen julistus järjestötoiminnasta tietää jäsenien/toimituksen mielipiteiden painostavaa ohjaamista ja yhteisten ideologisten diskurssien junnaamista, oikeaoppisuuden vannottamista kelpaaville jäsenille - ja kelpaamattomien selkeää ulossulkemista puhtaan opin tieltä.  

Tulvalle on toki tärkeää nousta kärkkään ideologiseksi ja julkiseksi järjestöksi, jotta apurahat ja järjestölehtirahat liikkuisivat vikkelään. Raha puhuu ja organisaatio paukkuu järjestömaassa, kun järjestö ei ole riippumaton.  Mielipiteitä täytyy olla mutta julistautuminen keskustelun keskipisteeksi ja oikeuksien markkinapaikaksi on noloa. 

Annen ja Tulvan diskurssissa miehet ovat vastuullisia naisille ja naiset ovat vastuullisia naisille kriittisyydessään miehiä kohtaan. Mitä vikaa näkökulmassa? 

Naisten kriittisyys on osoitus feministisessä diskurssissa naisten itsenäisyydessä - mutta miesten itsenäisyyttä ja kriittisyyttä ei saa ihannoida vaan vihata. Naisten kriittisyys naisia kohtaan olisi jotakin aivan liian julkeaa. Petturuutta. 

Paljon Tulvan tukijoukoissa kuulutettu ns "akateeminen" naistutkimus ei ole lähelläkään akateemista, itsekriittistä ja avaraa tiedettä.  Äärimmäistä eturyhmälobbausta, ideologisen sokeaa, ylimielistä ja yksipuolista. 

Kotron kirjoitus HS Sunnuntaidebatissa:

( -  joka sai siis Annen vetämään takaisin suoran julkean taisteluhuutonsa miesklikkejä vastaan

 ja kaipaamaan lisää miesten järjestäytymistä ) 

 " ... Tämä ei ole naisilta pois. Silti monet kolumnistit ja jotkut 

näkyvät kasvatustieteilijät ovat leimanneet esimerkiksi huolen 

poikien kouluvaikeuksista pelkäksi naisvastaiseksi ruikuttamiseksi

Epäjohdonmukaista on myös, jos naisten vähäinen edustus 

johtajistossa selitetään yhteiskunnallisesti, mutta miesten huono-

osaisuudesta puhuttaessa hypätään jonkinlaiseen uusliberalistiseen 

tulkintaan ja katsotaan sen johtuvan vain omista valinnoista. 

Eikö molempien ilmiöiden taustalta löydy myös yhteiskunnallisia 

mekanismeja, joita pitää tutkia ja purkaa?"

Vihreä Lanka:

Miesaktivistien mustamaalaus

Pasi Malmi | 19.05.2008 13:34
Tiedoksi:

Tulva-lehden artikkeli tehtiin siten, että minua haastateltiin 90 minuutin ajan puhelimitse. Taktiikkana oli esittää provosoivia ja älyttömiä väitteitä, joita Tulvan toimittaja oletti minun kannattavan. Vastasin lähes kaikkiin väittämiin siten, että "Asia ei ole näin. Kyse on pikemminkin siitä, että..."

Kaikki minun suuhuni laitetut "teesit" ovat siis liioiteltuja ja vääristeltyjä olkinukkeja. Osissa vääristely oli niin räikeää, ettei Tulvan toimitus saanut haastattelustani yhtään suoraa sitaattia, joka olisi edes etäisesti viitannut olkinukkeväitteisiin.

Kyseessä oli siis puhdas henkilöön kohdistuva mustamaalaamiskampanja. Aika surullista, kun sentään on kyseessä palkittu "laatulehti" Tulva.

HTL Pasi Malmi

.

Väkivallan osoite ja leima

Tässä kommenttini Janinan blogikirjoitukseen - Kunnat ehkäisemään lähisuhdeväkivaltaa

Janina - "Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma eikä sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen onnistu ilman eritystoimia. Tasa-arvokasvatusta täytyy suunnata erityisesti pojille ja nuorille miehille. "

Kaikki tuntemani väkivaltaiset miehet ovat olleet nimenomaan äitinsä väkivallan kohteena.

Eli itse näkisin naisväkivaltaa harrastavat miehet miehinä, jotka ovat sokealla kostoretkellä.

Vastahan oli tutkimus jonka mukaan äidit lyövät lapsiaan enemmän kuin isät.

http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=4&news_id=138

- Naiset myös näpäyttävät lastaan sormille miehiä useammin (naiset 33%, miehet 27%). Erot miesten ja naisten käyttäytymisen välillä ovat tilastollisesti merkitseviä.

Perheväkivallasta vastaavat viranomaiset on tarpeellista olla nimittämättä nimenomaan naisten virkamiehiksi vaan kaikkien perheväkivaltaakohtaavien virkamiehiksi.

Luento poliisipäivillä

Tasa-arvoa. 

Please.

New cat on the blog - 100 naista ja huijaus

Ah.

Mies joka jakaa iskuelämänsä legendan tavoin blogissaan "100 NAISTA".

Yksi juttu.

Tuo ei ole tyypillinen mies.

Paitsi feministien innostuneessa referenssipuheessa tuosta blogista. Todisteaineistoa feministeille.

Tyypillinen suomalainen mies haluaa yhteyden naiseen.
Tyypillinen mies haluaa olla ylpeä naisestaan. Eikä kaadoistaan.
Tyypillinen suomalainen mies haluaa naisen olevan ylpeä miehestään.

Tuo blogi on sitten todellakin tyyppiesimerkki persoonallisuushäiriöisen kyvyttömyysfobiasta. Vain miehet, joilla on kyvykkyydestään tai sen menettämisestä fobia, laskee ja julistaa autuasta saldoaan lakanataivaassaan.

Naisen elämän tärkeimpiä tehtäviä on ymmärtää että on olemassa neljänlaista miestyyppiä:

1. Aika normaalit
2. Arat eli ujot (jotka häiriintynyt äiti on yrittänyt sitoa itseensä)
3. Neuroottiset miehet, jotka vaikkapa puhuvat feminismistä suu vaahdossa ja kiitosta kaivaten
4. Persoonallisuushäiriöiset psykot, joille seksi on ainoa tunteenomainen havainto naisen erilaisuudesta ja hyödyllisyydestä

Persoonallisuushäiriöisiä on n. 20% miehistä. Juuri he osaavat olla estottoman hurmaavia ja osoittaa naisille siirappista mielenkiintoa.

Naiset. Herätkää.

Älkää sitten kostako muille miehille virhearviointianne ja traumaanne, sitä hurmaavan ja murskaavan psykon tekoja. Ja jos menette sänkyyn miehen kanssa yhdeltä seisomalta, niin muistakaa, että olette vain pumpattavan machovajakin kanssa ähkimässä.

Teppo M:män M-blogia voi sääliä osoitteessa:

http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista/

Maltti miehille

Romantiikka ei elä epäilystä.

Ei ainakaan kiihkeiden naisten mielestä. 

Lähes kolmannes naisista päätyy ensimmäisillä nettitreffeillä sänkyyn 

- Yhdysvaltalainen Online Dating Magazine raportoi, että 30 prosenttia naisista päätyy sänkyyn ensimmäisillä netissä sovituilla treffeillä. Lisäksi osa muista vastanneista oli etsinyt treffeiltä seksikokemuksia. Tiedot perustuvat viime vuonna tehtyihin National Sexuality Research Centerin julkaisemiin ja Paige M. Padgettin tuottamiin selvityksiin. Saman selvityksen mukaan 77 prosenttia seksiin päätyneistä naisista ei käyttänyt minkäänlaista ehkäisyä aktin aikana. Myöskään kolme neljästä seksiin päätyneestä naisesta ei koskaan ole keskustellut sukupuolitaudeista tai AIDS:sta.

http://www.verkkouutiset.fi

Onko tämä kiihko merkki toivosta vai epätoivosta?

Tämä on minusta suuri kysymys. 

Voiko naisella (omasta mielestään) olla suurempaa lahjaa miehelle kuin ylimaallinen kiihottuminen suhteen alkumetreillä? Miksi miehen olisi koettava nopea rytmin- ja suunnanvaihdos lahjana?

Ajatelkaapa maltillista miestä, joka haluaa tutustua naiseen.

Mies tapaa mukavan naisen ja ajattelee, tähä, tähän naiseen haluan kyllä tutustua.
Nainen ehdottaakin ensimmäisen tapaamisen lopuksi, että tulisiko mies hänen luokseen vielä lasilliselle?

Mies sanoo kainosti ei kiitos.
Nainen hätkähtää ja kääntyy loukkaantuneena kannoillaan.
Ja deletoi miehen senssiemailiosoitteen pois tietokoneeltaan.

Sillä eihän mies voi pahemmin loukata antautuvaa naista kuin torjumalla yllättävän seksuaalisen kiihottumisen?

Olen kuullut valitettavia tarinoita miehistä, jotka ovat aikoneet tutustua naiseen ajan kanssa mutta nainen on dumpannut miehen koska mies ei ole kokenut olevansa valmis  suhteen yllättävään seksuaalisoitumiseen. 

Nainen ei ole mikään barometri, jota miehen olisi vain seurattava. Mies on yhtä herkkä kuin nainenkin. 

Vaistonvarainen naisten kulttuuri

Palaan taas ihmetysteni suurimpaan aiheeseen.

Miksi moraalista tarinaa kutova nainen sanoo toista kun tekee toista?


Miksi nainen pysyy parisuhteessa epäemotionaalisen rotan kanssa vaikka kertoo ihailevansa vaikkapa ihania ja herkkiä humanistimiehiä?

Ja jota tämä omistushaluinen rotta ja omaisuudestaan sekä edustuksellisista tyttöystävistään ylpeilevä niljake ei siis ole.

Naisten kulttuurissa vihjataan yhä enemmän intuition ja vaiston tärkeyteen. Kuinka nainen tulee eheäksi vain kuuntelemalla itseään.

Ja kuinka tärkeintä sittenkin useimmalle naiselle on se kavereiden hyväksyntä. Että miehellä on helposti todistetavaa maallista gloriaa, elämää helpottavaa massia.

Pitäisin tätä puhetta naisten intuitiosta yhtä kauhistuttavaksi hölynpölyksi kuin Feng Shuitakin.

Se on "peitekäsite" jollekin paljon synkemmälle, mikä ohjaa eniten naisen käyttäytymistä. Tällä käsitteellä peitetään voimakkaimpia motivaatioita, joilla naiset ylläpitävät parisuhteitaan. Paljastan tuon todellisen motivaattorin tämän kirjoituksen lopussa mutta sitä ei ole vaikea arvata. Arvaatko?

Vääristyneen itsetunnon omaava nainen kokee itsensä arvovarantona, arvoyksikkönä yleisten naisten arvottamistapojen kautta ja määrittelee itsensä vain muiden ihmisten kautta.


TAPAUS A

Kutsutaan tätä naista vaikkapa Ruususeksi.

Dramaattisen itsensämäärittelyn miehen kautta arvaattekin jo nimestä. Ruususella on imagoa, älyä ja ehkä ulkonäköä, jota ihaillaan.

Ruususen on rakennettava ja suojeltava omaa imagoaan kontrollissa pysyvänä naisena.
Ruususen parisuhde täytyy siis olla myös ihailun kohde.

Vaisto ja varsinkin romanttinen vaisto on naisten suuria mysteereitä - Ruusunen julistaa mielellään olevansa täysin vaistojensa varassa, intuitiivisen romanttinen.

Ja tämä intuitiivnen romanttisuus on jotakin tärkeintä ja ihailtavinta naisessa naisen kavereille, jotka eivät puhu statustietoisuuden merkittävyydestä, vaikka heidän elämänarvonsa ja itsetuntonsa on täysin statusaseman varassa. Tässä statuskeskeisessä naisten heimossa, jossa Ruusunen osaa ottaa oman paikkansa, parisuhteen varma jatkuminen on ihailtavaa, aikuismaista ja naisen vaistojen todellinen testi miesmaun ja elämänhallinnan suhteen yleisön edessä.

Ruusunen haluaa osoittaa muille ihmisille, että hänen vaistonsa on erehtymätön miesvalinnan suhteen ja että hän on naisellisen vaiston virtuoosimainen toteuttaja. Parhaimmillaan esikuva naisesta, joka osaa valita miehen. Epäinhimillesellä varmuudella.

Parisuhteen lopettaminen roiskauttausi vakavan tahran kulisseihin ja naisen imagoon. Siis naisen itsetuntoon. Ruususella ei ole varaa erehdyksiin oman maineensa takia, joten naisen on peiteltävä erehdyksensä.

Jos nainen on mennyt julkiseen parisuhteeseen miehen kanssa ja hehkuttanut sitä ystävilleen sulosanoin niin naisen itsetunnolle tärkeintä on nyt kulissin ylläpitäminen.

Rakkaus on Ruususelle toissijaista tai Ruusunen onnistuu vakuuttumaan itse itsensä, että hänen rakkautensa ja kulissin suoja muuttaa miehen ihannemieheksi. Silloin joskus.

Nainen, tapaus Ruusunen, antautuu näin mentaaliselle machovajakille, jota ei ikinä olisi valinnut itselleen, jos olisi huomannut miehen persoonallisuuden tärkeimmät piirteet ennen parisuhteen hehkuttavaa julkistamista.

Pettymyksen ja erehdyksen tunnustaminen jälkeenpäin olisi omien vaistojensa toimimattomuuden tunnustamista. Epäonnistumista naisena. Nainen voi jopa suggestiivisesti uskoa omiin valheisiinsa rakkauden voimasta, vaikka kysymys onkin pelastautumista ystävättärien juoruilta ja pilkallisilta hymyiltä. Valheellisesta roolista täydellisenä naisena.

Se Ruususesta.


TAPAUS B

Machovajakki B, Mies joka muistuttaa ynseydessään, kylmyydessään, nihilismissään ja epämääräisyydessään naisen isää.

Nainen on koko ikänsä halunnut miellyttää isäänsä.
Nainen haluaa miellyttää epäluotettavaa miestä.
Koska uskoo rakkauden muuttavaan voimaan. Tai sitten ei.
Nainen muuttuu itse koleeriseksi ja epäsensitiiviseksi machovajakin seurassa.


TAPAUS C

Nainen on aina halunnut järkyttää ylemmyyden tuntoisia äitiään tai isäänsä.
Nainen löytää epämiellyttävän visva-Villen.
Nainen nauttii onnettomuudestaan, kovismaineestaan, kestävyydestään ja ystaviensäkin järkytyksestä.

***

Tämä on surullista.
Luokittelenko naisia?
Kyllä, nämä ovat surullisia tapauksia, joita olen joutunut seuraamaan.

Mutta ei harvinaista.

En kuvaile tässä mitään erityistapauksia vaan varsin yleisiä ilmiöitä.

Miettikääpä tuttavianne - tai itseänne. Kuinka moni on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vastaa ihanteita, julkilausuttuja "henkisiä" kriteereitä ja toiveita ihanneihmisestä?

Kuinka tämä on mahdollista?

Ihmisten primäärit eli ensisijaiset arvot ovat jotain aivan muuta kuin ne, joista ihminen haluaa puhua tai ilmaista muille ihmisille. Sosiaalinen pyrkyryys ja sosiaalinen teatteri tuntuu olevan no 1 elämänarvo monelle ihmiselle.

Ruususet hylkäävät mieluummin henkiset ihanteet täyttävät miehet, jos vain saavat sosiaalisesti ihailtavan miehen, jonka arvo on ulkonäössä, menestyksessä tai lompakossa.


Nainen.

Älä ole Ruusunen.
Älä halua olla ihailtava.
Älä halua olla äitisi kiitoksen tai kauhun arvoinen.
Älä ole pelkuri.

Naisten seksuaalinen valta ja harha

Tämä on kova pala. Naisen herkkää erilaisuutta korostaville.

"Naisten seksuaalinen valta" -kirja, Henry Laasanen:

... tutkija Anna Rotkirch on sitä mieltä, että Laasasen teos on maltillinen ja sen teoreettinen kritiikki kohdistuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Kirjan väitteet ovat hänen mukaansa olleet evoluutiobiologian tiedossa jo pitkään. "Nisäkkäillä naaras on seksisuhteissa valikoivampi sukupuoli, ja koska naaraiden kesken on osittain samat valintakriteerit, tästä seuraa, että tietyt urokset saavat paljon naaraita ja jotkut jäävät ilman."

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajan Heikki Hiilamon mukaan on käsittämätöntä, että "jotkut tutkijoiksi itseään kutsuvat feministit väittävät yhä julkisesti sukupuolen olevan puhtaasti sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista pohjaa". "Tällainen harhaisuus voi estää tai vesittää myös keskustelun seksuaalisesta vallasta", Hiilamo sanoo.

Muusikko Tommi Liimatan mukaan tosiasiat eivät riipu mielipiteistä. "Että järjestettyäkin maailmaa pyörittää pillu, on tosiasia. Tämän toteamiseen ei pitäisi tarvita tutkijaa.

" - Hesari

Miehen asema ja miehen tasa-arvo-ongelma on feministien mielestä mieletön aihe edes kysymyksenä. Tämä uusi kirja pureutuu mm. suomalaiseen "tasa-arvotutkimukseen", jonka premissinä on "alistettu nainen". Naisen vallankäyttö ei saa tutkimusrahoitusta, koska se tutkimus voidaan tulkita hyökkäyksenä naisia kohtaan. Siispä naisen vallankäyttöä ja hyötyajattelua ei ole. On vain rakkautta kaipaava käytännönläheinen, pragmaattinen nainen, elämän perusvoima.

Palkkakysymys on tietysti reaalinen, patriarkaalinen alistussystemi - mutta voi myös kysyä, että jos henkilö, vaikkapa mies tekee jossakin duunissa tehokkaammin ja motivoituneemmin töitä kuin nainen niin onko epäoikeudenmukaista maksaa enemmän? Peruspalkan lisäksi. Mutta tietysti yhtä tehokkaille naisille yhtä paljon palkkaa, tietysti. Ehdottomasti.


Asennetaistelussa nojaudutaan hegemonioihin, itsestäänselvyyksiin. Esimerkiksi valtakunnan valtapolitiikassa "välttämättömyyden" hegemonia on suosittu tapa oikeuttaa vallankayttö ja epätasa-arvo.
Feministinen valtahegemonia nojautuu taas ns kasvatusvelvoitteeseen.

Mies nähdään feministisessä diskurssissa kasvatuskohteena.

Avuttomana.
Harhautuneena.
Vajaana.

Aivan samoin tavoin kuin sovinistit ovat nähneet ja määritelleet naisen.

Naisen täytyy kasvattaa miestä (naisen tarpeiden mukaan) ja mies voi siten parhaiten "kasvaa" ihmisenä yksinkertaisesti tottelemalla naista. Ymmärtämällä naisen tarpeiden ensisijaisuuden. Kompromissien turhuuden. Miehen kypsyys on siis tässä mitattavissa naisen mielenrauhalla. Naista myötaileva mies saa palkkioksi harmonian ja naisen tyytyväisyyden.

Naisen valta on piilotettua valtaa.

Painostusta.
Vihjailua.
Valitusta.
Ahdistusta.

Johon ratkaisuna on naisen valta miehen valintoihin. Nainen esikuvana ja ihmisen arvostelijaksi oikeutettuna.

Tyytymättömyyttä, kunnes nainen otetaan huomioon ja naisen valinnat toteutuvat ilman kompromissejä.


Onko piiloteltu ja epäsuora vallankäyttö inhimillisempää kuin suora, toteava ja ilmaiseva tahdonilmaus?

Itseään toteuttava nainen. Vapautta olla lupauksista ja sopimuksista vapaa, "intuitiivinen" nainen. Jonka muuttuvia tunteita on kunnioitettava ilman tasa-arvon pohdintaa. Nainen luonnonvoimana, jonka ainutlaatuinen tunteiden syvyys ei anna aihetta kompromisseihin tai tasa-arvoon. Koska mies ei ole tunneihminen, on tunneihmisen otettava vastuu miehestä.


Jos nainen valitsee hyvätuloisen miehen varsin tietoisesti eikä halua mennä töihin, onko hän alistettu?

Altistettu ainakin lapsena "hyvän miehen" tavoiteajatteluun äidin toiveiden kautta.


Jos nainen valitsee miehen joka puhuu rahasta, työstä ja tavaroista, niin kuvitteleeko hän löytävänsä miehen ytimestä herkän ihmisen, joka kaipaa pehmeitä arvoja?

Jos nainen ei kiihotu köyhästä miehestä, mitä se kertoo naisesta ja naisen evoluutiosta?


Voiko asiasta edes keskustella?

Oheisessa YLE Areena:n haastattelussa naishaastattelija tarttuu tyypilliseen feministisen hegemonian mukaiseen ohjailevaan diskurssiin, jossa hän viittaa miehen biologiseen viettitoimintaan, ja ohittaa haastateltavan tuoman teeman vaikka haastateltava on juuri puhunut nimenomaan naisen viettipohjaisesta toiminnasta. Eli feministinen keskstelija kääntää yhtäkkiä teeman asetelman kuin se olisi ollut alkuperäinen teema ja niin ikään kiistää/torjuu edes keskustelunaiheena naisten viettipohjaisen selektiivisyyden miesten suhteen.

Feministinen hegemonia näkee naisen älykkäänä, henkisenä ja vapaana parinvalitsijana, eikä halua nähdä lukemattomia sosiologisia tutkimuksia, joissa useimmat naiset tarrautuvat mieluiten miehen lompakkoon ja statukseen kuin luonteenpiirteisiin valitessaan itselleen pitkäkestoista partneria.

Suomalaiset naiset eivät uskalla tunnustaa elävänsä maailman tasavertaisimmassa maassa, sillä jos he sen tunnustaisivat, he menettäisivät tyytymättömyyden valtansa.

2)
Ymmärtävätkö feministit miestä, joka käyttää naisen keinoja?
Vai onko se pahin pyhäinhäväistys mitä mies voi tehdä?

Jos mies kieltäytyy seksistä ja ilmoittaa sen olevan rangaistus naiselle, voi moni nainen juosta suoraan baariin vieraan miehen syliin, jotta voisi osoittaa olevansa seksuaalisesti korkeajännitteinen, vaarallinen ja uhkaava. Vaikka itse käyttäisi säännöllisesti seksistä kieltäytymistä myös suoraan artikuloiden rangaistuksena tyytymättömyyden vuoksi miehen toimimattomuuteen naisen mielihalujen toteuttajana.

Seksuaalisesti hallinnoiva nainen näkee miehen uskollisuuden suorassa suhteessa miehen


3)
Kysymys 3: Voidaanko puhua käytännön valinnoista ja ihanteista eri asioina?

Jos nainen kokee olevansa ensisijaisesti henkinen olento, mutta ulvoo vaatekaappinsa edessä ennen uloslähtöä, voidaanko se nähdä vain naisen vaistotoiminnan pakollisena impulssina?

Onko naisen foobinen suhtautuminen oman viehätysvoimansa vertailtavuuteen väistämätön eikä siis naisen ihmiskuvan valinta? Minkä feministi haluaa nähdä naisessa vapaan tahdon alueeksi ja minkä "naisellisuutena"? Minusta nämä määrittelytasapainoilut kertovat jotakin hyvin oireellista länsimaisesta naisen omakuvasta, jossa vain naiselle sallitaan egoilu, jota ei saa missään nimessä verrata miehen egoiluun.

Narsismia ei saa kuvailla herkkyydeksi, ei, vaikka nainen olisi kyseessä.

Haastatteluvideo YLE fi

-wikipedia

-virallinen blogi kirjasta


Humoristisia kuvia teemasta