Kymmenen asiaa, joita ei kannata sanoa poikaystävälle

Ehkä ihmiskunnalla on toivoa:

"Kymmenen asiaa, joita ei kannata sanoa poikaystävälle"

Mielenkiintoista.

Vielä yli viisi vuotta sitten naistenpalstat keskittyivät naisen kontrollin kontrolloimattomaan lisäämiseen sekä miehen taipumisen ja miehen ymmärtäväisyyden ja venymisen korostamiseen. Oikeanlainen ymmärrys miehiä kohtaan on salakavalasti alkanut hiipiä rajoittamattoman feministisen voiman ja itsetunnon pumppaamisen keskelle.

Jotakin arkipäivän viisautta voi lukea nykyisin naisille suunnatuista palstoista.

Hienoa Helmi ja MTV3.

Katsotaans.

1. "Exäni teki täsmälleen samalla tavalla..."

Oma selitykseni naisen ex-ripulille:

Naisille on 30 vuotta runtattu naistenlehtien jutuissa sitä, kuinka miehen kanssa kaikki asiat on jaettava puhumalla. Ja että mies on oiva terapian korvike. Ou mai.

Naiset, ymmärtäkää nyt tärkein totuus ksinkertaisimmasta asiasta.

Älkää puhuko exästänne sanaakaan poikaystävällenne, koskaan, milloinkaan, niin voitte jopa onnistua uuden ihmissuhteen luomisessa. Älkää raahatko myrkkyjätelastia uuteen suhteeseen!

2. "Ystäväni on raskaana, ethän kerro kenellekään?"

Miehet pitävät salaisuuksia, naiset eivät. Jos tarvitset edes yhden ihmisen, joka pitää salaisuuden, se voi todellakin olla poikaystäväsi. Mutta hän ei halua kuulla "salaisuuksia" sinun ystävättäristäsi - "salaisuuksia", jonka kaikki tietävät.

3. "Sitten kun olemme naimisissa ja meillä on lapsia…"

Lapset ovat vain rasite suhteelle. Lapset eivät kehitä suhdetta vaan todella testaavat. Rasitustestausta.

Teidän lapsikuumeisten on parasta luoda tukeva perusta rakkaudelle ennen lasten hankkimista. Kokemuksia. Läheisyyttä. Ilman 30-vuotissuunnitelmaa. Ensin tämä hetki ja kiintyminen, sitten hurja projekti, kun vaihdetaan perhevaihde päälle.

Miehen luotettavuuden saa paremmin selville ymmärryksellä ja arjen kokemuksilla kuin suunnitelmien hiillostamisella.

Et voi haluta asioita mihen puolesta. Jos mies kokee lapset vastenmielisinä eikä kiinnostu tutavienne lapsista, vaihda miestä, älä valitse painostamisen helvettiä ja sitten itke yksinhuoltajaäitinä yksin keittiössä.

Älä kuvittele muuttavasi miestäsi. Suurempaa viisautta en tällä blogilla voi olla toistamatta.

4. "Onko hän mielestäsi kaunis?"

Ei, ei, ei. Ette halua rehellistä miestä lähellenne, koska naiset eivät halua totuutta miesten impulsseista ja vaistonvaraisesta kokemisesta. Miehille seksi ja seksikkäät naiset ovat OK aina. Parisuhde on saari ja se ei pysy saarena, jos ette pidä miestenne fokusta itsessänne ilman syyllistämistä. Syyllistäminen ja miehisen impulssivaiston dissaaminen on typerintä, mitä nainen voi tehdä.

Impulssit ja uskollisuus ovat eri asia.

Jos mies pettää, vaihda miestä.

Älä tee miehestä isääsi.

5. "Olen ok" (kun et ole)

Vittuilu ei ole ihmissuhteen voimavara.

6. "Pieraisin juuri"

Ihan vapaasti. Jos mies saa myös kehua ruumintoiminnoillaan.

7. "Kokeilen kaikkea kerran"

Oho. Kuulitko rohkeaudenpuuskasi jälkeen oven käyvän kun rehellinen mies häipyi sinun reagointisi jälkeen - tai itse hävyit anaaliseksifantasian kuullessasi.

Älä kysy, jos haluat pitää porvarilliset mielikuvat siististä seksistä. Älä kysy, sillä kysyvä saa vastauksia.

8. "Oletko aivan varma, että kaikki on hyvin?"

Ei aina voi olla hyvin.

Jos nainen saa mökötää, saa mieskin. Mökötys on ihmisikeus, Ya know. Vireystilan muuttuminen on luonnollista. Jatkuva tsemppaaminen on merkki neurooseista.

9. "Inhoan reisiäni"

Ja haluat miehesi inhomaaan sinua. Takuuvarma seuraamus.

10. "Inhoan äitiäisi"

Ja annat miehellesi luvan avata patonsa sinun sukulaisistasi? Siitä vaan.

Seurustelu on tasa-arvoista toimintaa. Naisilla ei ole oikeutta puhua asioista, jotka hän kieltää mieheltä. Seurustelu on pilvistä ja hormonipilvestä laskeutumista. Elämää.

Seurustelu tarvitsee suoja-alueen. Rehellisyys aseena on aina vain ase.

Nuorempi mies osaa palvoa

Lauantain Hesarissa oli feminististä voimakirjoitusta.

Nefertiti 50+ mielestä nuori mies osaa palvoa seksuaalisesti kypsynyttä naista. Se on hyvä se.

Elämysnainen ei kirjoituksessa jaksa enää äijiä. Hän näkee äijät ja nuoret kollit Väsymys vs Seksuaalinen Mukavuudenhaluisuus -kysymyksenasetteluna. Nuoren miehen kyvykkyys on alkuvoimaa, jota kokenut nainen todella kaipaa. Mukavuudenhaluisuus voittaa, naisen ei tarvitse tsempata vnhaa äijää ja himokas nuori mies on unelmien täyttymys (kunhan nainen on ikäistään nuoremman näköinen, kuten kirjoittaja itseään mainostaa).

Entäs Menestys vs Viehätys? Siina 50+ nainen on oikeassa, että vanhat miehet saavat potenssinsa rahalla. Moni nainen tyytyy rahan lumovoimaan. Jokaisen on tehtävä valinta. Eihän 50+ nainen ole tähän mennessä rahoittanut elämäänsä väsähtäneen miehen siivellä? Siitä hän ei kerro.

Myös hänen puheensa vanhempien miesten alentuneesta itsetunnosta on myos totta, minkä hän todistaa itse oikeaksi ja perustelluksi.

Seksuaalisuus merkitsee monelle miehelle aivan liian turhan paljon itsetunnon takeena. Ai miksi? No, tässä meillä on esimerkki naisesta, joka vaatii 50-v miehiltä 30-v staminaa. Aika paljon vaadittu. Kyllä siinä vanhempi mies vähemmästäkin masentuu ja turvautuu lompakkoon.

Kuinka julmaa voi 50+ naisten inho olla ikäisiaan miehia kohtaan? Vai muodikasta vastenmielisyyttä?

Onko viihdeohjelmien ja naistenlehtien pilkka erektiolääkkeitä, mm viagraa, kohtaan mennyt läpi niin että luonnollisen erektion palvotaan ainoana oikeana seksinä? En ole kokeillut Viagraa mutta miksi se ei kelpaisi seksuaalielämän mausteeksi? Ei pilleri vie seksin aitoutta mihinkään. Viagra ja harjoitus sekä 50+ naisen aktiivisempi rooli seksiaktissa voisi olla huomattavaa edistystä seksielämään samanikäisten kanssa. Eikä ole mitenkään totta etteiko riittaisi kiimaisia 50-miehiä. Niitähän riittää. Mutta ei pakolla. Jos nuorempia mihiä riittää. ja hyväksyy sen, että vanhemmat miehet jahtaavat myös nuorempia naisia.

Viisaus ei näytä kiihottavan pätkääkään "viisasta naista", joka siis tituleeraa itseään viisaana mutta ei välitä siitä miehen hyvänä kriteerinä ikään katsomatta. Viisaus näyttää hänellä liittyvän vain siihen, että mies älyää palvoa 50+ naisia. Se on viisautta se. Seksiä sitten riittää.
Vain nuoruus on siis seksuaalisen naisen voimavara miehessä. Sovinistista feminismiä. Mikäs siinä. Hyvä että on rehellinen. Kun olisi omalla nimellään edes tuttavapiirissään, niin sitä parempi.

Taas on tässäkin kirjoituksessa huomioitava feministinen painotus ja vääristymäi. Mutta kun esiintyy itse sankarina, joka etsii palvovaa nuorta miestä, on naisten naisten sankari.Saisiko mies mielipidekirjoitusta Hesarissa läpi aivan samoilla sanoilla, mutta sukupuolimääritelmät vain toisin päin? Kuinka vanhemman miehen olisi mukavaa etsiä palvovaa nuorta naista? Kuinka vanhemmat naiset eivät väsyneinä tai tavaraa rakastavina voi mitenkään kiihottaa aktiivista vanhempaa miestä?

Ei saisi semmoinen kirjoitus Hesarin hyväksyntää rohkeana mielipidekirjoituksena. Ei. Se olisi härskiä, jos vanha mies saisi elinvoimaa nuorista naisista.

Fyysiset tekijät, kuten kasvot tai paino ovat tärkeitä ensivaikutelmia naisille feministin mukaan

IltaSanomista päivää:

"Nainen arvostaa miehessä epäitsekkyyttä.

Tällaisen miehen nainen oikeasti haluaa"

IS

"- Fyysiset tekijät, kuten kasvot tai paino ovat tärkeitä ensivaikutelmia, mutta loppujen persoonallisuus on se mikä merkitsee, toteaa Westministerin yliopiston tohtori ja ihmissuhdeasiantuntija Viren Swami."

Eli kuulen tuossa Swamin hyväksynnän, että primaari valintapremissi saa olla ulkonäkö ja sitten nainen saa kaupan päälle tarkastaa lisäksi, onko mies uhrautuva. Pinnalliset kriteerit ovat ensisijaisena karsintavaiheena/elämänvaiheena siis hyväksyttäviä, jos nainen sen jälkeen testailee miestä "muillakin arvoilla".

Saako myös mieskin sitten arvioida naista ja toimia näin aivan samoilla perusteilla feministien mielestä?

?

Tässä sitten vielä etevä feministinen kulminaatio:

"Jos nainen on hyvin epäitsekäs, mies saattaa pelätä tämän olevan kiinnostunut enemmän muista asioista kuin itsestään, Swami toteaa."

Eli kaikille on feministisessä unelmassa parasta, jos mies on uhrautuvampi. Kuin nainen.

Mitä ihmettä? Mies saattaa pelätä, jos nainen on inhimillinen ja humaani?

Tämäkö on todella sitä kuuluisaa patriarkaalisen yhteiskunnan purkamista? Tämähän asenne on patriarkaalisen yhteiskunnan jälleenrakennusta, miehen kunnia - ja status-ajattelua, jossa nainen ei ole tasavertainen elämänkumppani vaan saavutettu palkinto miehen uhrautuvuuden seurauksena.


Mikä on ihannemies?

Nörtti? Tuumija? Naisia ujosti avostava?

Päättäväinen, "Persoonallinen", "Räiskyvä", "Sosiaalisesti Rohkea"?
Patriarkaalinen hahmo?

Onko macho patriarkaalinen hahmo? On. Ja siitä on monta makeaa versiota.

Tietysti naisten maku on koko ajan muuttunut kriittisemmäksi esim ulkonäön suhteen, nuorten ainakin.

Ja hei c´moon, +46-v naiset oli ihan kuumana Matti "Uuniperuna" Vanhaseen 5 vuotta sitten, muistatteko?

Enää ei vain sosiaalinen yhteisön kunnioittama siittäjä kelpaa ihan noi vaan - vaikka ennen piiat lakosivat isäntien alle voivottelemaan syvämmen tykytystä.

Ulkonäkö ja sellainen feikki ja filmaattinen juppiurheilijasympaattisuus tai "oman studion pyörittäjä" muusikkokarisma saa nyt nuoremmat naisen pudottamaan housunsa vilauksessa - mutta ei ne riikinkukkona tepastelevat miestyypit machoiluna ja ylimielisyytenä eroa mitenkään patriarkka Kekkosest ja Lipposest.

On feministisesti muotia julkisesti ihailla ja rapsuttaa nörttejä, mutta se on ihan eri asia kuin mennä miehen kanssa sänkyyn baarista. Ihan eri asia.

Kun miehellä on miehekkäät mutta nuorekkaat piirteet ja toisia miehiä uhitteleva asenne, moni akateeminenkin nainen katsoo ohi miehen käyttäytymistä ja käyttäytyy kuin pikkutyttö tunteiden myrskyssä.

"Se on pohjimmiltaan herkkä mies, se vaan pelkää näyttää tunteitaan"

Urheilijakarisma saa vapaasti esineellistää naisia ja olla "kohtelias" monille "uteliaille" ja kiimaisille naisille. Seurustelukumppaniksi itseään luuleva nainen vain "ymmärtää" tämän modernin patriarkka miehen koettelemuksia muiden narttujen vokottelun alla.

Jos nainen ottaa kauniin pettäjän sänkyynsä, niin naisille tulee lähes aina sinnikäs lumovaihde päälle.

He eivät voi tunnustaa virhettään vaan heidän täytyy todistaa intiimiksi päässyt tunteensa "todelliseksi" ottamalla mies projektiksi, osoittaa "rakkautensa" aidoksi ja näyttää "taitonsa" muuttamalla mies humanistiksi - mutta humanisti ei näille naisille kuitenkaan kelpaa valmiina pakkauksena.

Lumosokeus?

Mitä se on?

Naisilla on outo lumosokeus, joka muuttaa heidän eettistä arviointiaan. Kaunis, komia tai taiteellisesti menestynyt mies saa armoa ilman moraliteetteja, tavallinen möhkäleröntti taas ei.

Se on hyvin omituinen mutta ällistyttävän laaja ilmiö.

Tavallisille miehille kun feministisesti "tietoinen" nainen saa osoitettua omaa feminististä itsetuntoaan ja erittelykykyään, niin biologisesti vetoaville ihannemiehille voi vain osoittaa oman seksuaalisuutensa tehokkuutta ja luonteensa kestävyttä, jotta "rakkaus" osoittautuisi oikeaksi - oli mies minkälainen mulkku tahansa.

Naiset naamioivat oman biologisen kiihottuneisuutensa romanttis-eettisen tehtävän alle: koska minä rakastuin, minä voin muuttaa rakkauteni kohteen, tällä on jokin surempi merkitys. Minä rakastan tätä machomulkkua, voi miten söötti.

Vaikka ikivanhana koodina on vain alistuva ihastuminen alfauroksen ylimieliseen valtataisteluimagoon.

Naiset sallivat kaikenlaista hyväksikäyttöä, kunhan vain saavat siitä seksuaalisia kicksjä. Ja statusta. Sosiaalista asemaa Espoossa. Tätä feministit eivät hyväksy naisten luomaksi todellisuudeksi. Mies on vastuussa, jos nainen nussii vittuilevaa pettäjää?

Naiset ylläpitävät machokäyttäytymistä, naiset kannustavat machokäyttäytymiseen seksuaalibiologisten vaistojensa mukaisesti. Muuten se ei kannattaisi machoille. Jos naiset eivät kaatuisi machon sängylle, ei machoja olisi.

Evoluution kirousta?

Naisten ahneutta? Pelko, että oma mies on heikompi kuin mielikuva tylystä isästä? What ever.

Mikään ei ole irvokkaampi kokemus kuin kuulla yliopiston kahvilassa pöydällisen feministinaisia naureskelevan kuinka miehet ovat munattomia. Siis mitä vittua? Feminismiä?

Jos mies on ruma tai epävarma, mutta samanlainen asenteiltaan ja naiskuvaltaan kuin urheilullisen ihana juppiuros niin kyllä naisten tuomiota ja vihaa satelee sellaisen tavallisen miehen päälle. Feministinen inferno käynnistyy valikoitujen b-sarjan miesten kohdalla.

Tunnen monta tapausta, jossa nainen ei ole reagoinut lainkaan patriarkaalisen hahmon törkeyteen mutta sosiaalisesti alemmalla tasolla olevien miesten paljon lievempi mielenkiinto naista kohtaan tuo sitten hirveän raivon esille. Jotain mielen psykologiaa kyllä mutta vastuu suhteettoman erilaisesta kohtelusta on aikuisilla naisilla.

Satavarmasti.

Did feminism f--- up our love lives?

"We want to be feminists in every other aspect of our lives except for our relationships. So I don't blame men for being confused. "

impossible standards

"Tietäkää siis, että mehun keittäminen on mitä kapinallisin teko"

Romanttinen elokuva Dear John Haikein terveisin

Elokuva Dear John, Lasse Halströmin - Haikein terveisin

Parasta viihdettä naisille.

Itsepetosta.

Paras viihde on parasta pakoa todellisuudesta.

Epäseksuaalinen romanttisuus. Romanttinen epäseksuaalisuus. Jalo nainen uneksii puhtaasta rakkaudesta ilman seksuaalista pyrkimystä.

Parhainta itsepetosta laajassa mittakaavassa. Tuotteistettua romantiikkaa naisten hämäriä imagotarpeita pumpaten ja naisten motiiveja maskeeraten.

Mihin naiset kaipaavat tämänkaltaista romanttista roskaa? Miksi naiset pakenevat romanttisiin mielikuviin ns hiljaisista miehistä, jotka eivät piiritä ja liehittele kuola valuen vastakkaista sukupuolta?

Mutta miehet, jotka "yllättäen" passiivisuudessaan viehättävät romanttisessa tarinassa naisia? Avuton, apua tarvitseva mies. Aseksuaalinen mies, puhdas mies.

Ei tosielämässä. Tai hyvin, hyvin harvoin. Tai lyhyen aikaa. Viihteksi naiselle.

Miksi tämä elokuva ei ole todellisuutta? Miksi tämä on samalla haluttu naisten omakuva, parasta viihdettä naisille?

Naisten omakuvan kantavuudelle on jotenkin niin tärkeää luoda romanttista propagandaa ja ihanneunelmaa naisesta, joka ei odota miehen piirittävän laskelmoivasti ja edellytä kehuvan valloituksiaan muille miehille uhoavasti.

Miltä naisten suurinta fantasiaa varten tämä elokuva on tehty?

Että naisen rakkaus muuttaa miehen.

Uh.

Miksi tälläistä fantasiaa tarvitaan? Koska naiset valitsevat miehiä, joita täytyisi muuttaa ja joita he haluavat sitten muuttaa... tai kuvittelevat kymmeniä vuosia muuttavansa, vaikka eivät muuta lainkaan, vain painostavat.

Tympeä todellisuus naisten omasta biologisesta laskelmoivuudesta, naisten keskinäisestä kilpalaulannasta ja oudoista todellisista valintakriteereistä on peitettävä romanttisella kuorrutuksella.

Useimpien naisten primääri valintakriteeri eli raha tai miehen statusasema aiheuttaa usein tilanteen, jossa nainen voi vain kuvitella ja kehua muuttavansa miehen, jota ei ole valittu alunperin lainkaan henkisten arvojen mukaan.

Naiset voisivat päättää valitsevansa miehen, jota eivät halua muuttaa. Kuinka moni nainen tekee näin?

Tämä elokuva palvelee suloista itsepetosta, pakoa naisten pohjattoman arvoivasta, laskelmoivasta ja luokittelevasta luonteenpiirteestä. Vittumaisen krantut naiset unelmoiva olevansa "pohjimmiltaan" herkkien miesten laskelmoimattomia ihailijoita, mutta menevät sänkyyn mahtailevien ja kukkoilevien kyynärpäätaktikoiden alle aikayksikön.

Koska naiset eivät halua tunnustaa seksuaalisuutensa olevan 90 prosenttisesti biologista ja sosiaalista aseman vahvistamista. Taloudellinen päätös johtavana periaatteena lasten hankintaan tarkoitetussa parisuhteessa. Raha ei ole romanttista koska nainen on käytännöllinen pragmaatikko. Käytännöllinen ei ole romanttista, oman isän kopion hankkiminen mieheksi tosielämässä ei ole romanttista, romanttista on uhrautuva nainen, joka ei ajattele alapäällään vaan herkkyydellään.

Koska naisen kiihottumisen täytyy olla naisen mielikuvissa henkinen tapahtuma, jotta nainen tuntisi olevansa herkkä nainen romanttisissa ja feministisissä mielikuvissa.

Koska nainen on henkinen olento, nainenhan ei meikkaa biologisista syistä ja pestäkseen sisaret laudalta. Ei. Vain luodakseen lisää kauneutta maailmaan.

Get real, woman.

Nainen joka kaipaa feminiinistä miestä? No ehkä hetken opiskeluajan ideologisessa kukkeudessa, kun vanhempia täytyy ärsyttää kybällä tai unohtaa jokin masokistisen hämärä suhde. Silloin voi olla käyttöä feminiinisesti vaatimattomalla miehellä. Hetken, kiitolliseksi muistoksi naisen galleriaan.

Naiset eivät halua myöntää kiihottuvansa piirittävistä, statuksellaan uhoavan laskelmoivista, pullistelevista, ja päämäärätietoisen liehittelevistä miehistä, jotka mittailevat naisen strategisia mittoja. Koska naiset eivät myönnä painostavansa taiteilevia miehiä hankkimaan lisää tuohta keinolla millä hyvänsä.

Koska naiset haluavat ehdottomasti saada taloudellisesti hyötyä omasta eroottisesta antautumisestaan ja panostuksestaan. Vai? Eihän missään tapauksessa. Naiset toimivat vain vaistojensa perusteella...

Hei. Ottakaapa sitten vaan autisti mieheksi älkääkä menkö katsomaan sellaista elokuvateatteriin.

Romantiikkaa? Itsepetosta. Oopiumia kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.

Voiko olla täydellisempää elokuvaa luomaan harhakuvaa naisesta henkisempänä olentona.

Okei, vau mikä filmin idea, lihaksikas autisti, yeah, ah, kuin sellaisia olisi tosi elämässä. Ah. Tosi naisen valinta.

Dear John. Vaatimaton valloittaja.

Unelmien mies, joka pysyy vain unelmissa.

***

Lausahdus tosielämästä:

"Olisin valinnut erilaisen ja herkän miehen jos..."

Just. Naiset kuitenkin valitsevat kuitenkin juuri niitä miehiä joita valitsevat, joita tarvitsevat ja juuri niillä ehdoilla, joita miehet tarjoavat parempaan elämää, statuksen nostoon vaikkapa vain muiden naisten silmissä. Lohduttava lompakko tai kadehdittava adonis. Henkisiä arvoja.

http://yle.fi/uutiset/viihde/2010/02/ruotsalaisohjaajan_pienen_budjetin_draama

***

Unelmien toteuttajat tilauksesta

"Miksi nainen epäonnistuu sängyssä?" http://www.verkkoklinikka.fi/ajassa/ Naisten unelma ajatuksia lukevasta miehestä on aina ällistyttänyt minua. 

Tyydytyksen ammattilaisesta, joka tarkkailee naista, jotta osaa käyttää naista. Naiset (eivät siis kaikki mutta aika laajalti) kaipaavat siis laskelmoivia miehiä, jotka seksissäkin tietävät mistä narusta vetää ja saada nainen nauttimaan tehokkaasti ja kiitollisesti - mutta naiset eivät ymmärrä, että jos pääkriteeri miehelle on laskelmoiva olento, on samalla suuri todennäköisyys sille, että ei saa samalla rehellistä, itseensä tyytyväistä ja naiselle antautuvaa miestä, joka miettii muutakin elämässään kuin seksillä pyörivää suhdetta tai machovarmaa itseihailua naisen valloittamisen suhteen.  

Naisten mieskuva on (yleensä) hurjan vaativa.

Yhtä vaativa kuin heidän omakuvansa.

Kuinka monen naisen itsetunto on kiinni miehen erektion kestossa?

Kuinka moni nainen ei halua vuorottelevaa tyydytystä niin että vuorotellen keskitytään toisen nautintoon ja että miehellekin tulisi tarjota luksusaikaa ja hidasta kiihotusta miehen ehdoilla? Ei naisen tyydytys ole automaattisesti miehen tyydytys. Hyvä mies ajattelee myös itseään - laskelmoimatta. 

Naisesta saa seksinuken esittämällä naiselle omistautunutta - mutta ns omistautuneet miehet ovat usein monelle naiselle omistautuneit miehiä, joita juonittelu ja mahdollisimman tehokas naisten juilaaminen kiihottaa. Jos mies toimii naisen unelmana kuin marionetti, mies on kaikkea muuta kuin unelmamies. Laskelmoiva mies on mitä ihanin huolellisen laskelmoinnin takia - unelmien seksiä unelmiaan rajoittamattoman miehen kanssa?

Parisuhde ei ole toiveiden toteuttamista toisella vaan toiseen tottumista ja omien vajavaisuuksien tunnustamista. Omien vajavaisuuksien kieltäminen näyttäytyy usein juuri mielettömänä vaativuutena toisen ihmisen suhteen.

Monet naiset käsittävät persoonallisuuden mitaksi toiveiden ja vaatimusten suuren määrän. "Olen vaativa nainen ja siksi niin ihana." Niinkö se elämä todella menee?

Seksuaalinen ihminen ei merkitse samaa kuin varma ja kaikkea haluava. Vähään tyytyvä mies voi olla äärimmäisen seksuaalinen ja herkkä. Psykopaatit rakastavat seksuaalisia pakkomielteitä ja "kokeilua", jatkuvaa tyytymättömyyttä tavalliseen perusseksiin.

Juhannus tulee ja kaatuu päälle. Monelle ihmiselle hyvin stressaava vaihe kesästä. Minullekin. Halutaanko minua. Olenko tarpeeksi seksinälkäinen. Olenko unelma. Olenko tarpeeksi etäinen ja vimmainen naisten unelmaksi.

Tasapainoisen naisen ihanat demonit ja depressiivisen miehen mahdollisuudet

No niin,  allekirjoittanut, ikinuori ja heiluva parta on viime kirjoituksen jälkeen tapaillut naisia.  Eivät ne naiset aivan mahdottomia ole. Tai... ehkä ovatkin. Mukavia mutta mahdottomia. 

Neil Hardwickin tapaan olen varovaisesti tätä naisulottuvuutta hahmotellut aikaisemmin ja omakuvaa luotaillut. 

 "Hardwick pelkää, että luopuminen jostain tärkeästä saattaa laukaista masennuksen uudestaan. Siksi hän välttääkin asioita, joista saattaisi joutua luopumaan. Tällaisia ovat esimerkiksi intiimisuhteet." 

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/894997?hardwick_neil

Voi meitä. Voi voitettuja miehiä. Voi arkoja miehiä.  

Turhankin varovaisesti olen minäkin ottanut. Epäonnen kokemukset ja naisten selkeät petokset värittävät helposti omakuvaa toivottomuutena. 
Mutta on vain niin, elämässä on niin, että jos on saanut muulinpotkuja naisilta, niin ei todellakaan voi uskoa helposti tähän naisten luomaan ihannekuvaan elämää synnyttävästä naisesta ihanan elämän ehtona. Mitä maailma olisi ilman naisia - jotka arvioivat miehen miehuutta ja kelpaavuutta. 

Kaikki miehet eivät usko naista onnellisen elämän ehdoksi. Vaikka ovatkin hyviä ihmisiä ja miehiä. 
Hyväksi kumppaniksi ja elämän rikastukseksi kyllä naista kaivataan ja etsitään, ehkä, mutta ei oikein enää uskota sitä romanttisten mielikuvien vuoristoa, feminiinisen ulottuvuuden Shangri Lata, jonne miehen pitäisi eksyä. Josta elämän tarkoituksen pitäisi löytyä. Elämän tarkoitus täytyy löytää ilman naista, muuten mies on vain häntäheikki, joka sitten haluaa vaihtaa vaimon tarpeen tullessa ja vain tarpeita kuunnellessa vaikkapa elastiseen Virpi Kuituseen. 

Mutta miehen menneisyys eksyttää, jokaisen ihmisen menneisyys eksyttää, en sitä kiellä yhtään. Nyt se kovin kysymys, kovin on kova koukku: 
Niin, miksi mies hakeutuu äitinsä kaltaisia naisia kohti?

Miksi mies pelkää erilaisia, loistavia ja tasapainoisia naisia? Jotain muuta, kuin äitinsä kaltaista? 

Aivan kuten lapsena vaurioitettu mies tuntee, mies tuntee aikuisenakin olevansa kelpaamaton sitten elämänsä naiselle, sille tuntemattomalle ja erilaiselle naiskuvalla. 

Lapsena äidille, aikuisena ihannenaiselle. Tasapainoiset naiset ovat liian suuri unelma. Sitä joutuu sanattomaksi heidän kanssaan. Tunteista nousee suuri riittämättömyden tunne, jonka äiti on onnistunut takomaan takaraivoon. 

Mitä ihanimmilla ja tasapainoisimmilla naisillakin on joskus pimeä puoli.

Kun on tässä taas varovaisena miehenä naisia tarkkaillut ja jonkin verran yrittänyt sitä kiinnostunutta kontaktia ottanut, niin varovainen mies herättää helposti tasapainoisissa naisissa halveksuntaa. 

Sitä vastoin alfauroksen elkein esiintyvä mies, joka ei kaihda valheita ja itsetehostusta, hyvinkin vetoaa tasapainoiseen naiseen ja antaa voimakkaimmat impulssit pyhimysnaisen roolille. Nainen, joka julistaa arvomaailmakseen rehellisyyden ja inhimillisyyden, näyttää kiihottuvan mitä epärehellisimmistä riikinkukoista. Nainen näkee lupauksen mitä täydellisimmästä (muutos)projektista, jonka tämä pöyhkeilijä naiselle suo itsessään. 
Tämäkin on todella hyvä syy tuntea lamaannuttavaa masennusta kohtuullisen tasapainoisten naisten seurassa. Mikä on tämä naisten kriteeri, "onko miehellä munaa"? Jos miehellä on munaa, niin miksi nainen haluaa kesyttää miehen eikä katso valmiiksi kesyjä ja elämänviistaita miehiä. 

Miksi niin moni nainen haluaa olla ongelmamiehensä muokkaaja ja parisuhteen säihkyvä humanisti, mutta arka humanistimies ei heitä valmiina kiinnosta? 

Ehkä monet naisetkin ohjautuvat juuri äitinsä mukaan. 

Kuten äiti on ollut isän pystyssäpitäjä ja muokkaaja, täytyy naisen itse aikuisenakin olla projektityöntekijä suhteessa mieheen. Ja jos suhde ei ole projekti, ei suhde naista sitten kiinnosta pätkääkään. Liian valmis ja itseään pohtiva mies on turnoff tasapainoiselle naiselle. Liian seksuaalisesti vakaa ei osaa osoittaa tarpeeksi epätoivoist romanssia naiselle - projektiksi. 

Ja luojan tähden. Taas, taas kun on tullut oltua naisten kanssa kontekstissa niin... luojan tähden. 

Naiset. 

Miksi, miksi te vertaatte  miesehdokasta exäänne? 

Miettikää. 
Miksi te haluatte uuden miehen kanssa puhua exästänne? Luojan tähden. Mikä on tämä kauhun akseli, jolle te haluatte vetää uuden miehen liukastelemaan, tuntematon maisema, jolle haluatta raikkaan miehen uppoamaan? 

Miksi pitää sekoittaa entistä elämää uuden elämän tunnusteluun tieten tahtoen verbaalisesti? 

Mitä helvettiä te raahaatte perässänne, paiskaatte pöydälle uuden ihmisen eteen ja mitä helvettiä te haluatte uuden miehen kokevan teidän menneisyydestänne? 

Miehet eivät ole naisten terapeutteja, ei, ei, vaikka Cosmopolitanissa niin teille luvataan. Ei. Ei. Ei. Joko uskoitte? Ei. Järjen nimeen. Sydämen nimeen. Logiikan nimeen. Uuden suhteen periaatteen nimeen. Ei. 

Uusi suhde on uusi suhde. 

Naiset.
Ei uuden miehen tarvitse tutustua teidän perusteettomiin ja kauhistuttaviin miesvalintoihinne, nöyryytyksen hetkiinne, joista ette paenneet, valitsemienne miesten inhottaviin temppuihin -kokemaanne ahdistukseen ja siis kokemaan hämmennystä teidän itseinhostanne, pakkomielteistänne, alistumisistanne idiooteille. 

Uusi mies ei ole ansainnut altistumista näille käsittämättömille tarinoille menneisyydestänne, josta haluatte eroon mutta jota raahaatte kouristuksenomaisesti mukananne marttyyrilegendoina - jota tietty outo kiihottuneisuus selvästi  kuitenkin niin yhä värittää, koska heistä pakkomielteisesti puhutte. 

Päästäkää isäkuvastanne irti, palvottavasta isäjumalasta, me miehet yritämme päästää äitikuvastamme. OK? 

Jokainen ihminen on vaurioitunut, mutta ei se tarkoita, että uutta suhdetta pitää vaurioittaa altistamalla sitä  menneisyydelle, jotta nykyhetki olisi jotenkin linjassa menneisyyden kanssa. Elämän jakaminen ei tarkoita pahan olon jakamista. Menneet hämmennykset eivät ole hyväksi uudelle kivalle suhteelle, selkokielellä ilmaistuna. Mitä hyvää seuraa menneen sonnan sekoittamiselle uuteen suhteeseen?  Uskomaton tosiasia. Uusi mies ei halua jakaa teidän vihaanne teidän exiänne kohtaan koska mies ei halua tuntea mitään tunteita naisen exiä kohtaan. 

Luottamus parisuhteessa ei tarkoita toisen likaamista oman menneisyyden mutakuopista. Jos halutatte määrittää tulevaisuuden vain menneisyydestä ja herättää miehessä omaa inhoanne menneisyydestä, niin siitä vain sitten, jos tulevaisuus pelottaa uudenlaisen miestyypin kanssa. 

Älkää puhuko rehellisyydestä, jos vain haluatte siirtää omaa käsittelemätöntä ahdistustanne miehille hämmennykseksi. Jokainen ihminen on vastuussa omista valinnoistaan, jopa naiset, joten uutta tuttavuutta on turha yrittää saada rikoskumppaniksi oman menneisyyden epätoivoisuudesta. 

Tässä yksi juttu aika äärimmäisen aroista miehistä, jotka kokevat seksuaalisuuden liian aggressiivisena ominaisuutena - luultavasti vastareaktio isiensä machokäyttäytymiseen: 

" Typically, "herbivore men" are in their 20s and 30s, and believe that friendship without sex can exist between men and women, Fukasawa said."

http://edition.cnn.com/2009/WORLD/asiapcf/06/05/japan.herbivore.men/index.html

52-vuotiaat unelmanallet

"Romantiikan nälkäisen kannattaa panostaa vanhemman miehen metsästykseen, sillä tutkimuksen mukaan mies on romanttisimmillaan vasta täytettyään 53."

http://www.iltasanomat.fi/naiset/suhteet.asp?id=1604784

Romanttisimmillaan?

Aivan, jos epätoivoisin mies on naisesta romanttisin.

Ja niin kai se on. Kelpaako itseensä tyytyväinen mies naiselle, loppujen lopuksi? Onko tyytyväisyys romanttisen rakkauden pahin uhka? Onko itseään etsivä mies naisen pahin uhka? Onko itsensä kadottamista pelkäävä mies naisen unelma. Naiseen takertuja, naisen ylistäjä. Takaisin äidin tykö, takaisin elämän antajan tykö, kaiken tyydyttävän naisen palvoja.

Tyytyväisellä ei ole tarpeita. Voiko tyytyväinen rakastaa kaipaavasti? Ymmärtävästi? Toisen erillisyyttä kunnioittavasti? Itsensä tutkija ei taida etsiä toisesta ihmisestä vastausta itselleen eikä nähdä itseään toisen ihmisen kautta, romanttisilla ehdoila?

"En voi elää ilman sinua"

Romanttisen rakkauden kuvaillaan olevan pakahduttavaa. Täyttymyksen kaipuuta. Romanttisen jännitteen kuvaillaan syntyvän puuttuvan palan kohtaamisesta. Eikö?

Voiko romanttinen rakkaus olla kohtaavaa, jos kuoleman pelko ajaa pakokauhun korvikkeeksi ja poistajaksi romanttisen kaipauksen.

"Sinä olet minun viimeinen mahdollisuuteni."

Romanttista.

Onko romanttisen jännitteen takana oman rajallisuutensa kieltäminen? Rajattoman rakkauden übervisio? Sokeus toisen rajallisuuden näkemiselle? Julistaa toisen pelastajaksi, ainutlaatuiseksi. Ainoaksi. Kaiken kirkastajaksi.

Syntyykö romanttinen rakkaus siitä toivosta, että saa rakkauden toiselta? Paradoksaalinen rakkaus. Rakkaudettomuuttaan pelkäävä ja pakeneva kokee saavansa rakkauden toiselta ihmiseltä ja siksi kykenee rakastamaan tai kokemaan rakkauden tunteita. Pelkää hylkäämistä ja siksi tarrautuu pelastajaansa, jonka romanttiseksi pelastajaksi tarjoutuu ollakseen pelastettava.

Romanttinen paradoksi. Voimaton saa voimansa kaipauksesta ja pusertaa itsestään sen, mitä kaipaa. Ja toivoo saavansa sen, mitä on kaivannut. Kyvykkyyden, kun pelkää kyvyttömyyttä ja heittäytyy romanttisen avuttomaksi, vaativaksi, kerjääväksi. Julistaa romanttisen kohteensa pelastajaksi, korvaamattomaksi. Kuoleman voittajaksi.

Toivo on löytynyt. Romantiikka kukkii ja voimaton saa voiman. Ikuinen rakkaus. Ajan voittaja. Tämän hetken pyyhkijä.

Muinainen ajattelija kuvaili helvettiä:
"Siellä palaa irti kaikki kaipaus, se osa ihmisestä, se osa elämästä, mistä et ole valmis luopumaan. Ei kidutukseksi vaan vapautukseksi. Kaikki kiinnikkeet ja muistot ihmisistä palavat pois. Ei rangistukseksi vaan sielun vapautukseksi."

Jos pelkäät kuolemaa ja pidät kiinni elämästä kaikin keinoin, tuntuu siltä kuin demonit uhkaisivat riistää elämäsi. Jos haluat elämältäsi kaiken. Pökerryttävän halun haluta ja tulla halutuksi. Kun pelkäät kuolemaan ja otat elämän kilveksi.

Rentoudu.
Näetkö itsesi.
Vai kieltäydytkö näkemästä itsesi siinä huumassa.
Pelkäätkö kuolemaa? Pelkäätkö, ettei sinua kukaan palvo?
Palvotko toisen palvontaa? Ja siksi koet ahdistavaa palvonnan tarvetta. Haluat olla toisen palvonnan kaipuun, halun täyttymys. "Olenhan sinulle korvaamaton".
Ja takerrut toiseen ihmiseen kuin pelastuslauttaan. Haluat pelastuksen toisen ihmisen kautta. Haluat toisen ihmisen elämän oman elämäsi takeeksi.

Onko.
Onko avuttomuuden tunteesta todellisen rakkauden takaajaksi?

Hilarious

Tämä nuoren naisen blogikirjoitus on hi-larious:

... Sillä samaisella sunnuntaireissulla Amsterdamissa myös mieheni innostui sovittelemaan vaatteita. Hänen kassistaan löytyi lopulta harmaa trenssi, joka näkyy kuvassa. Tässä mies poseeraa eilisen asussaan film noir -tyyliin: 

Kaikille onkin varmaan jo käynyt selväksi, että oma miesihanteeni on tyyliltään aika clean-cut. Olen aina tykännyt miehistä, jotka pukeutuvat suhteellisen konservatiivisesti, mutta välillä osaavat vähän hullutellakin vaatteillaan. Rock- tai vaikkapa hopparityyliset miehet eivät vetoa minuun ollenkaan. 

Miehen pitää näyttää Mieheltä!

(Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pukisin poikaystäväni oman makuni mukaan, sellainen suhde ei toimisi loppupeleissä ollenkaan. )

 

Joo,  varmasti ei ole vaatetuksella enää väliä kun  pukeutumistyylillä on. 

 

Dionysos ja pygmipornotähti

Zuuri pornotähti Ron Jeremy kävi Suomessa.
Mukavin pornomiljonääri maan päällä. Ja älykäs. Harvinainen lajissaan. Pornobisnes on aika härskiä touhua ja joviaalin tasapainoinen heebo on outo ilmestys. 
Varsinkin ruumiinmuotonsa suhteen ammattikunnassaan. 

Miten niin Cosmon mieskuvan vastainen nautiskelija voi olla sihteerinaistenkin päiväuni-idoli pornokuluttajien ja julkkisten maailmassa? 

Kävikös kukaan siellä Amoksen taidemuseossa katsomassa Pompeijin Mars-jumalan papin talon näyttelyä keväällä?
Siellä oli vastaus Ron Jeremyn menestyksestä.
Ja olemuksesta.

Talo oli täynnä Bacchuksen, viinin-jumalan patsasversioita, joiden esikuvana oli ilmiselvästi Ronin esi-isä, sama pyylevän jumalallinen nautiskelija.

Siis alunperin hilpeän irstas Dionysos-bilekuningas, -viinin ja hedelmällisyyden arkkihahmo oli hyvin suuri jumaluus kreikkalaisille, jotka eivät diganneet valtion jäykästä jumalagalleriasta, sen vittumaisesta Zeuksesta ja valtion sponsoroimien jumalien ainaisesta kateudesta - joka oli Dionysokselle tuntematon ilmiö.

Pornotähti Ron Jeremy IS:n kuultavana 4.9.2008 17:05 - Ron Jeremy on yksi maailman kuuluisimpia pornotähtiä ja IS jututti häntä Helsingissä.

Keskustelu aiheesta - ihmissuhteet.blogspot.com/ 

 

Kiihottumisongelmat ja naisen valtakuvitelmat

Onko kysymys terveysongelmasta?

Onko kysymys tylsistymisestä?

Onko kysymys miesten taidottomuudesta?

Vai naisten asenteista ja mielikuvista? 

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/101161.shtml

Nuorilla naisilla kiihottumisongelmia

Kontulan tutkimus ei löydä miesten erektio-ongelmista merkittäviä muutoksia, mutta Osmo Kontula hämmästelee nuorten naisten kiihottumisongelmien yleistymistä.

Naisten seksuaalisen kiihottumisen merkkinä on tutkimuksessa käytetty sitä, kuinka riittävästi hän on kostunut yhdyntää varten. Nuorista naisista melkein joka viidennellä oli melko usein ongelmia saada emätin kostumaan. "Kiihottumisen ongelmat olivat yleistyneet vauhdilla, sillä nuorten naisten vastausten perusteella usein toistuvat emättimen kostumisen ongelmat olivat kaksinkertaistuneet", Kontula sanoo. Hän kiistää, että kyse olisi tilastoharhasta. Tutkimukseen vastaajista yli 400 kuului nuorten naisten ryhmään. 

Naiset tekevät aloitteen huomattavasti miehiä harvemmin.

Itse koen naisten ongelmallisen suhtautumisen seksuaaliseen antautumiseen ja kiihottumiseen asenneongelmana. 

Nuoret naiset ovat oppineet lehdistä ja ennen kaikkea omalta äidiltään, että seksuaalisuuden ensimmäinen merkitys on valta. Pidättyvyys, hyveellisyys, vallan avain? Vanha seksuaalimoralismi on nyt sekoittunut naistenlehtien eteeriseen eroottisuuteen, jossa latauksen tärkein jännite on etäisyys ja välinpitämättömyys. 

Ihannenainen haluaa vain olla haluttu. 

Ja niin tämä irtipäästävä antautuminen ja se suuri orgasmi assosioituu monelle naiselle vallasta luopumiseen. Surullista. Kun vieressä makaa tyydytetty mies, moni nainen kokee, että miehen halu on haihtunut ja nainen ei voi kokea silloin itseään tärkeäksi. 

Kuinka enää voi "kokea" olevansa "vallassa", jos osoittaa miehelle myös tyydyttyvänsä itse seksuaalisesti - eikä tarvitse osoittaa tyytymättömyyden motivoimia vaatimuksia? 

Koko tämä blogini oikeastaan käsittelee tätä modernia mysteeriä, naisen hannaavaa arvomaailmaa, jossa seksi on välineena naisen statusaseman punnertamiseen yhteiskunnassa ja parisuhteessa. 

Kysymys on myös sairaasta eurooppalaisesta antiseksuaalisesta kulttuuriperinnöstämme, jossa kirkko on sanellut aktiivisen seksin seksuaalisuuden saastaiseksi ja kirkon puhtaita oppeja vastustavaksi elämänalueeksi.

 

Äiti-tytär-kulttuurissa on myös outoja jännitteitä. 

Hyvinkin varhain äiti voi viestiä tytölleen että tytön kiinnostus poikia kohtaan on äitiä loukkaavaa, tuhmaa, ilkeää, tyhmää, vaarallista, (äitiä) uhkaavaa - kiellettyä. Jotkut naiset saavat tästä kasvatuksesta yliseksuaalisen kierteen elämälleen mutta useimmat taas äärimmäisen neutraalin ja kontrollifriikin neuroosin seksuaalisuudesta. Jotta feminismin voisi otta vakavasti, sen olisi yhtä ankaralla katseella tarkasteltava äiti-tytär-suhdetta kuin miehen aiheuttamia ongelmia naisen unelmien toteutumattomuudessa. 

Ties kuinka monen naisen kanssa olen keskustellut äiti-kysymyksestä ja naiset voivat hyvin avoimesti kertoa äidin herättämästä vihasta mutta jota he eivät missään nimessä uskalla sanoa äidille suoraan.  

Monen äidin tärkein perintö tyttärelle on ollut ylpeä tyytymättömyys aviomieheensa, tyttären isään. 

Helsingin Sanomat video ja artikkeli

Seppo Rothin blogimerkintä:

-Eikö suomalainen nainen enää halua seksiä?

...

... täydennän vielä tätä kirjoitusta, tämä lausahdus nopeana ensireaktiona tuoreeltaan Osmon  uutisointiin. 

 

Saint Agatha

Seksiä, väkivaltaa, seksiä - Käsky-elokuva

Mitä saa aikaan kaavalla: väkivaltaa, seksiä, väkivaltaa, seksiä?

Käsky-elokuvan.

Tämä elokuva on yhtä köyhä emotionaalinen tirkistelyruljanssi ja ankea amislaisen maailmankuvaan perustuva vulgaaridraama kuin edellisetkin Aku Louhimies-elokuvat. 

On toki koetettu tavoitella julman menneisyyden kaikuja ja historian kulisseja, mutta aika perverssillä mielikuvituksella. Luojan kiitos päähenkilöpari (ainakin Pihla Viitala) on jotenkuten uskottava tuskassaan ja sotapaineen autismissaan mutta kaikki muu näyttelijätyö mättää rankasti. 

Entäs tarinan uskottavuus. 

Miten tarina voi olla dramafilmiksi uskottava ja koskettava kun juoni on totisesti toteutettu pornoelokuvan standardijuoni?  

Kun suomalaiset sotivat toisiaan vastaan veri roiskuen, ei siellä valkoisten vapaaehtoisjoukoissa psykoottisen sotahulluuden alla todellakaan löytynyt tippaakaan romanssia punatyttöjä kohtaan. Tämä elokuva on merkki yhä siitä, että sisällissodan ongelmia ei voida käsitellä suoraan vaan että esimerkiks erotisoimalla yritetään aiheesta tehdä jännä ja jopa kiihottava kokemus niin pervoille kuin muille sotaviihteen himokuluttajille. 

Mutta ehkä joku sivistymätön perjantai-illan viihdekiihotusta etsivä kadotettu sielu voi sittenkin saada tietämättömyyteensä jotakin tästä elokuvasta, jonkinlaisen mielikuvan sodan ideologisista kauhuista - ellei ole liian kiihottunut ajattelemaan historiallisesti. 

Joskus suomalaisen elokuvan arvostelu on turhaa koska sitä puolustetaan suomalaisena elokuvana. Suomalaisuus on kuin perustelu kritiikin kieltämiselle. Suomalaisen taiteen umpimielinen puoustaminen on vieläkin kulttuuriteko, jopa valtamedian kriitikoille, tai siis oikeastaan nimenomaan heille.  Täytyy olla sitä siunattua solidaarisuutta elokuvateollisuutta kohtaan ilman taiteellisia arvoja, ilman niin raskasta ja masentavaa kritiikkiä. 

Mutta tämäkin elokuva on tuhdisti suomalainen yleisön kosiskelussaan ja sen keinot halpoja suomalaisuuden mielikuvien hyväksikäyttökikkoja. 

Vaikean historiallisen tilanteen "harvinainen"  kuvaaminen sinänsä ei ole peruste elokuvan buffaamiselle, kuten lehdistö nyt niin mielellään tekee kaupallisen toiminnan tukena. Pitänee vilkaista Leena Landerin alkuperäisteosta. Tai ehkä en olekaan motivoitunut tämän jälkeen. 

Käsky on kaunis mutta ontto elokuva Helsingin Sanomat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Käsky

Helsingin sanomat

ILTASANOMAT

 

Hormonien harhauttava hajuhurma

Tutkimus: Ehkäisypillerit saavat valitsemaan väärän kumppanin

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus

 

Tämä on testattu juttu.

Entinen tyttökaverini todellakin muuttui Jekyllistä Hydeksi kun tiputti e-pilleroiset veks ruokavaliostaan. Hän oli pillereiden aikana huumaantunut tuoksustani mutta ekstaattinen hajuaisti muuttui pillereiden loputtua suihkuntarpeen huomautteluksi.  

Aikuisen ihmisen yksi rankimpia oivalluksia on se, että parisuhdeihastus on pitkälle kemiaa.

Kun kuuntelette naisten kertomuksia ja vakuutteluja uudesta suuresta rakkaudesta niin tärkein ja hihkuttavin ominaisuus naisille tuntuu olevan rakkaustunteen nopeus. Oli ihastus  tuntematon tai ei. 

Sama pikaisuuden todistetaakka tuntuu myös olevan kun muistellaan silloin joskus alkanutta pitkää parisuhdetta. Alkoihan se nopeasti, alkoihan se kiihkeästi, olihan siinä suurempia voimia. Siitä nopeuden humahduksesta oikein kilpaillaan siskojen saunailloissa. Kuinka parissa päivässä jostakin hunajatuoksuisesta uroosta on tullut elämän tärkein ihminen. 

Romantiikka on humala. Suloinen sokeus. Unelman hattarakudelma, toiveiden varassa toiveita heijastaen.

Rakkaus on sitten aivan toinen juttu kuin huuma. Mutta ymmärtävätkö romantiikannälkäiset ja ystävätytöille ihmeellistä tunnetta kiihkeästi todisteleva muuta kuin hormonien kutsua? 

Mitä Anna-Leena Härkonen ei kestä

Uusimmassa EEVA-lehdessä on jotakin syvästi järkyttävää.
Anna-Leena Härkönen antaa haastattelun.

Kaava on aluksi tuttu.
Anna-Leena Härkönen kertoo vanhoista kirjoistaan.
Anna-Leena Härkönen kertoo uudesta kirjastaan.
Anna-Leena Härkönen kertoo miehistä.
Ehkä kertoo jopa vanhoista miehistään.

Ja totuuden miesluonteesta ja kestävän miehen profiilista.


Anna-Leena Härkösen mielestä hän itse masentui järkyttävästi kun joutui kokemaan miehen seksuaalista haluttomuutta.

Hänen mielestään miehet taas kestävät paljon paremmin naisen torjuvaa käytöstä ja seksin puutetta parisuhtessa.

Hän naisena tietää kestävänsä huonommin kuin mies.

Miten?

Mies kestää naisen kieltäytymisen ja pihtaamisen paremmin Anna-Leena Härkösen maailmassa, koska miehet joutuvat kokemaan tottuneesti elämässään paljon enemmän torjuntaa, ehkäpä nimenomaan naisen suomaa pihtaamista ja harrastamaan yleensä koko elämänsä ajan säännöllisesti ja tottuneesti vonkausta.

Mies on siis niin tottunut "väistämättä" naisen herrkkyyteen ja mielialaan liittyvään seksin annosteluun ja siksi se ei ei satu mieheen ollenkaan niin paljon kuin naiseen, joka on tottunut pihtaamaan mutta ei kokemaan pihtaamista.

Nainen on paljon herkempi.

Word.

Lukekaa itse Eeva-lehdestä, jos luulette että liioittelen Anna-Leena Härkösen naisten herkkyyttä puolustavaa mieskuvaa.

Un be lie vab le.

Vahva nainen ja miehen ihannenainen

Iltalehden tekemän kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia naisista ja noin 35 prosenttia miehistä on teeskennellyt orgasmia sängyssä.

Iltalehden toisessa kyselyssä tällä hetkellä 72 prossaa ei pidä vahvaa naista uhkana.

Mukavaa.

Asiallista.

Tasa-arvoista.

Yleisesti hyväksyttyä. 

Mutta mikä on totuus miesten keskuudessa?

Entäs Kuinka naiset tulkitsevat oman vahvuutensa?

Keskitytään ensin vahvuuden käsitteeseen naisten kulttuurissa. 

Mitä vitaalin moderni "Vahva nainen" edellyttää esimerkiksi mieheltään? Mitä on vitaali naiseus naisten menestysdiskurssissa?

 Onko nainen todella vapaa premisseistä vai onko kuitenkin yhä vielä voimassa luolamiesaikakauden ehdot vaikkapa mm. pidemmälle miehelle, että vahvan naisen on ehdottomasti saatava itselleen väh 10 cm pidempi mies, jotta mies olisi todiste naisen vahvuudesta ja kyvykkyydestä saada "edustava" (muita naisia tyydyttävä) mies? Tämä pituuskysymys voi vaikuttaa hyvin vähäpätöiseltä yskityiskohdalta mutta jos se on niin suuri ehto että nainen on valmis suoralta kädeltä hylkäämään unelmamiehiä, lyhyempiä ehdokkaita tämän typerän arkaaisen ehdollistumisen ja biologisen vietin takia. 

"Vahvaksi naiseksi" ihailtu nainen on myös monesti ylpeä siitä, kuinka hyvin hän hallitsee miestään eli kuinka moni päätös tehdään sitten loppujen lopuksi naisen mieltymysten mukaan. Onko uudella Vahvalla naisella loppujen lopuksi tarpeeksi henkistä vahvuutta hyväksyä kompromissejä vai onko Vahvan naisen moderni projekti kompromissejä halveksiva? Onko Tämä Vahvan naisen projekti vain matkielmaprojekti miehuuden keinoista ja statuspelleilystä? 

Onko tottelevainen mies Vahvan naisen projektin sivutuote? Ainakin vitseissä ja naisten toisilleen kertomien naurattavien juttujen aihe. 

Minua on useassa parisuhteessa kiinnostanut ilmiö, jossa nainen haluaa julkiseen parisuhteeseen miehen, joka on ensin hyvin itsenäinen ja riippumaton, ns vaikea catch. Kiistämättömän miehekäs. Kuitenkin nainen omistaa sitten elämänsä tämän miehen muuttamiseen ja koko naisen itsetunto on kiinni siinä, kunka joka kuukausi hänen on onnistuttava sitomaan lisää miehen valintoja omien valintojensa mukaiseksi. Kuningatarkompleksi.

Kuitenkaan tällaisia vahvoja naisia ei sitten vapailla markkinoilla ollessaan vahingossakaan värähdättänyt ja kiinnostanut mies, joka olisi valmiiksi sopuisa ja naisen tahtoa kunniottava. 

On sisäistä vahvuutta ja ulkoista vahvuutta. Puhun tässä Vahvan naisen kieroon menneessä projektissa ulkoisesta vahvuudesta eli nainen hakee omaa ulkoisen vallan statukselle sokeasti yhä enemmän todisteita, itselleen ja varsinkin muille. 

Entäs tämä kysymys miesten asenteesta vahvaan naiseen?

Harva mies sanoo toiselle miehelle kaipaavansa vahvaa naista. Miehiä yleensä kiihottaa piipittävä ja turvaa etsivä nainen, joka etsii suojaa vahvan miehen kainalosta kaiken maailman haaskalintuja (muita miehiä) vastaan. Ja mies saa tuntea olevansa sankari, naisen ainoa lohtu ja turva. 

Mutta totta on, että monet miehet antautuvat veltosti vahvan naisen osuessa tielle kun perheprojekti on vakavasti harkinnan alaisena. Useimman miehen unelma on sittenkin saada uusi äiti, joka sanoo, milloin syödään ja mitä syödään. 

Se, mitä ihmiset ihastelevat julkisesti omaa sukuopuolta edustaville ystäville, on jotain aivan muuta kuin mitä he kaipaavat. 

Vahvat naiset tuskin haluavat tietää olevansa äitifantasian täydellistymiä - vaikka lopulta ovatkin sitä kontrollihimonsa kautta. 

On hassua, kuinka monelle ihmiselle kontrolli on käytännön synonymi rakkaudelle. 

Hän tottelee minua, hän taitaa rakastaa minua. 

Hän sanelee minulle kaiken ilman väärinkäsityksen mahdollisutta, hän taitaa todella rakastaa minua.

Hyvin harva ihminen pääsee taantuvan parisuhteen todellisuudesta,  lapsuuden näyttämöltä pois  todelliseen kahden yksilön parisuhteeseen. 

Orgastinen viha

Tästä minä todella kipeästi kaipaisin jonkun selväjärkisen humanistifeministin tulkinnan, mistä tämä sangen yleinen  tyttöjen tahdottoman viettiseksuaalisuuden, "antautumisen" kokemus ja ihanuus nousee:

 

  

 " Joskus sitä vaan kohtaa sellaisen ihmisen, että seksuaalikemiat sopivat täydellisesti yhteen heti ensi hetkestä lähtien. Niin loistavasti ettei sellaista olisi voinut unissaankaan kuvitella.

(tässä otteita nuoren naisen blogista, joka on ihastuttavan rehellinen mutta ällistyttävän paljastava)

- Kuitenkin:

" Viihdyn tyttökavereideni kanssa ja antoisimmat mieskokemukseni ovat nykyään ne keskusteluhetket homotuttuni kanssa.

Saattaisin mennä vaikka naimisiin homon kanssa; tarjoaisin hänelle kulissit ja saisin itselleni kumppanin joka ei vaatisi minulta mitään seksuaalisuuteen liittyvää. 

Nimittäin tasan ainoa joka saa minussa aikaan seksuaalisia tuntemuksia, on se viimeinen ihminen maan päällä, jolta niitä palveluksia enää haluan... On vähän paskempi juttu.

http://kkunnossa.blogspot.com/2008/06/vilkas-oli-viikko.html

Hessus Maria. 
Aivan kuin seksuaalisuus olisi heidän identiteetistään erillinen entiteetti? 

Aivan kuin huikein orgasmi olisi järjettömyydessä ja toisen tuntemattomuudessa? Tästähän feministit ovat raivoten miehiä syyttäneet? 

Näiden nuorten naisten kaava miehistä tuntuu animaalisen yksioikoiselta: miehet, jotka herättävät vihaa ja ärsytystä, kiihottavat kun taas miehet, jotka osoittavat kontaktia, pitkämielisyyttä ja tasa-vertaisuutta, saavat heissä aikaan (seksuaalisesti) vastenmielisyyden puistatuksia.

Jokin, jota ei valita ja joka ohjaa. Sexual overdrive.

Täydellistä karjaa psykopaateille. Eikö?

Jokainen saa ihastua kehen tahtoo mutta ymmärtävätkö tunteisiinsa vetoavat ihmiset oman ihmiskuvansa olevan ilman tahdonvapautta? Että halu syntyy heillä ilman haluamista?

" Sellaisen jälkeen on hemmetin vaikeaa tyytyä enää siihen normaaliin halun tunteeseen ja normaaliin miehen ja naisen väliseen kemiaan. Kaikki suhteet ennen sitä ja sen jälkeen tuntuvat ihan helvetin laimeilta.

Vie suloisesti valinnan mahdollisuudet kun antautuu sen vietäväksi. Suurin tunne, johon liittyy vastuuttomuuden kokemus. Luovuttamista.

Tahdottomuuden orgasmi. 


Tämä tyttöjen blogiavautumien avaa myös mielenkiintoisia kysymyksia romantiikasta.  

Heidän romantiikastaan ja romantikasta ylipäänsä naisten haaveena. Itse olen pitänyt romantiikkaa lähinnä yliseksuaalisuuden yhtenä ilmiönä ja huumeidenkäytön kaltaisena pakoratkaisuna. Romantiikka ei koskaan edistä ihmisten tutustumista toisiinsa, lisää vain toisen sietämistä hekuman ajanjaksona ja ylireagoivan tunteen ylläpitämisessä. Tiedän, että monet feministit myös ovat kritisoineet romanttisia asetelmia sukupuoliroolien ja diskurssien kautta. Kunnia heille siitä. 

Please, voisiko joku kiltti mukava feministi tulkita omasta elämänhallintakontekstistaan, kuinka kiimaiset ja aggressiivisen seksuaaliset nuoret naiset on luettava feministisen naiseuden ja  ihmiskuvan mukaisesti? Onko tämä siis sittenkin, sittenkin vain miesten istuttama fantasma, jota nuoret naiset toteuttavat? 

Vai onko ihmisen biologia ärjympi olento kuin mitä feministit opettavat?  Jopa myös naisilla?

Itse uskon hyvin yksinkertaiseen kaavioon näiden nuorten naisten toiminnan taustalla.

Heidän pitäisi vihata piittaamatonta, omistushaluista tai väkivaltaista isäänsä/äitiänsä mutta eivät uskalla. Haluavat säilyttää lapsenuskonsa omaa isäkuvaansa kohtaan ja siksi heidän mieskuvansa on yliseksuaalinen, he kiihottuvat mitä emotionaalisesti häiriintyneimmistä miehistä, jotka herättävät voimakkaan kaipauksen saavuttamattomaan "isään".

Ja vielä toisen tytön kommentti tuossa blogissa:

Yvioon kirjoitti...
Tämä viimeisin, jota tapailin oli just sellainen, että meidän läheisyys- ja seksikemiat sointuivat saumattomasti yhteen. Tuota puolta on vieläkin ikävä ja ei tee mieli uutta miestä tavatakaan. En sitten tiedä, milloinka olen valmis ja päässyt yli. Kävin kanssa katsomassa Sinkkuelämää -leffan ja tykkäsin tosi paljon. 

neiti b. kirjoitti...
Kiitos Yvioon. Ehkä sitä tosiaan monesti kaipaakin enemmän niitä fyysisiä juttuja kuin ihmistä sinällään. Ainakin tässä tapauksessa!

Mielenkiintoisimpia ihmisolentoja tässä maailmassa ovat sitten ne tuikeat feministit, jotka ovat jo menettäneet fyysisen hurmaavuutensa terävimmän kukoistuksen ja ovat nuorempana olleet näiden esimerkkinaisten kaltaisia seksuaalisuutensa armoilla olevia libidometsästäjiä. Kunnes ovat löytäneet valon, miesvihan ilman orgastista kaipausta.

FOLLOW YOUR FEELINGS, LUKE

Feministi Moilasen kaipaama vastavoima

Seksuaalipoliittista kuohuntaa. 

Tulvantaa.

Mielenkiintoista. 

18.6.08 Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla ylpeä feministi, "TULVAn" päätoimittaja Anne Moilanen julistaa, että miesten ei kannata odottaa ja valittaa vaan perustaa ylpeän feministien esimerkin mukainen järjestö. 

Aikaisemmassa Tulva-lehden numerossa 2 08 toisaalta kirkuen julistetaan viholliseksi "miesaktivismi". 

Jumalávita, koeta Anne nyt päättää mitä oikein tahdot! 

Tahdotko vain hyvän vihollisen ja tappelun, joka antaisi järjestöllenne/lehdellenne olemassaolon oikeutuksen? Eikö oikein löydy vielä hyvää vihollista, joka repisi tukkaa ja raapisi ihoa kunnon kissakamppailussa? 

Anne tunnustautuu toki rehellisesti vain naisten asian ja arvojen ajajaksi. 

Ei tasa-arvon ajajaksi. Tasa-arvo ei tunnu tarpeelliselta TULVAn sivuilla. 

Hän tunnustaa HS-kirjoituksessaan nyt miesten ongelmat ja odottaa järjestäytymistä. Toista organisaatiota oman organisaationsa vastapainoksi. 

Aivan kuin keskustelua ei voisi käydä poliittisten junttaryhmäjulistajien ohi. Kuin 60-luvun malliin keskustelua täytyy ohjata poliittisten ryhmien ja hierarkisen johtamisen  kautta. 

Lapsellista touhottamista ja aneemista järjestöpolitiikanja barrikadien romanttista kaipuuta. 

Kyllä Anne tietää, että hänenkaltaisensa ideologinen julistus järjestötoiminnasta tietää jäsenien/toimituksen mielipiteiden painostavaa ohjaamista ja yhteisten ideologisten diskurssien junnaamista, oikeaoppisuuden vannottamista kelpaaville jäsenille - ja kelpaamattomien selkeää ulossulkemista puhtaan opin tieltä.  

Tulvalle on toki tärkeää nousta kärkkään ideologiseksi ja julkiseksi järjestöksi, jotta apurahat ja järjestölehtirahat liikkuisivat vikkelään. Raha puhuu ja organisaatio paukkuu järjestömaassa, kun järjestö ei ole riippumaton.  Mielipiteitä täytyy olla mutta julistautuminen keskustelun keskipisteeksi ja oikeuksien markkinapaikaksi on noloa. 

Annen ja Tulvan diskurssissa miehet ovat vastuullisia naisille ja naiset ovat vastuullisia naisille kriittisyydessään miehiä kohtaan. Mitä vikaa näkökulmassa? 

Naisten kriittisyys on osoitus feministisessä diskurssissa naisten itsenäisyydessä - mutta miesten itsenäisyyttä ja kriittisyyttä ei saa ihannoida vaan vihata. Naisten kriittisyys naisia kohtaan olisi jotakin aivan liian julkeaa. Petturuutta. 

Paljon Tulvan tukijoukoissa kuulutettu ns "akateeminen" naistutkimus ei ole lähelläkään akateemista, itsekriittistä ja avaraa tiedettä.  Äärimmäistä eturyhmälobbausta, ideologisen sokeaa, ylimielistä ja yksipuolista. 

Kotron kirjoitus HS Sunnuntaidebatissa:

( -  joka sai siis Annen vetämään takaisin suoran julkean taisteluhuutonsa miesklikkejä vastaan

 ja kaipaamaan lisää miesten järjestäytymistä ) 

 " ... Tämä ei ole naisilta pois. Silti monet kolumnistit ja jotkut 

näkyvät kasvatustieteilijät ovat leimanneet esimerkiksi huolen 

poikien kouluvaikeuksista pelkäksi naisvastaiseksi ruikuttamiseksi

Epäjohdonmukaista on myös, jos naisten vähäinen edustus 

johtajistossa selitetään yhteiskunnallisesti, mutta miesten huono-

osaisuudesta puhuttaessa hypätään jonkinlaiseen uusliberalistiseen 

tulkintaan ja katsotaan sen johtuvan vain omista valinnoista. 

Eikö molempien ilmiöiden taustalta löydy myös yhteiskunnallisia 

mekanismeja, joita pitää tutkia ja purkaa?"

Vihreä Lanka:

Miesaktivistien mustamaalaus

Pasi Malmi | 19.05.2008 13:34
Tiedoksi:

Tulva-lehden artikkeli tehtiin siten, että minua haastateltiin 90 minuutin ajan puhelimitse. Taktiikkana oli esittää provosoivia ja älyttömiä väitteitä, joita Tulvan toimittaja oletti minun kannattavan. Vastasin lähes kaikkiin väittämiin siten, että "Asia ei ole näin. Kyse on pikemminkin siitä, että..."

Kaikki minun suuhuni laitetut "teesit" ovat siis liioiteltuja ja vääristeltyjä olkinukkeja. Osissa vääristely oli niin räikeää, ettei Tulvan toimitus saanut haastattelustani yhtään suoraa sitaattia, joka olisi edes etäisesti viitannut olkinukkeväitteisiin.

Kyseessä oli siis puhdas henkilöön kohdistuva mustamaalaamiskampanja. Aika surullista, kun sentään on kyseessä palkittu "laatulehti" Tulva.

HTL Pasi Malmi

.

Väkivallan osoite ja leima

Tässä kommenttini Janinan blogikirjoitukseen - Kunnat ehkäisemään lähisuhdeväkivaltaa

Janina - "Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma eikä sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen onnistu ilman eritystoimia. Tasa-arvokasvatusta täytyy suunnata erityisesti pojille ja nuorille miehille. "

Kaikki tuntemani väkivaltaiset miehet ovat olleet nimenomaan äitinsä väkivallan kohteena.

Eli itse näkisin naisväkivaltaa harrastavat miehet miehinä, jotka ovat sokealla kostoretkellä.

Vastahan oli tutkimus jonka mukaan äidit lyövät lapsiaan enemmän kuin isät.

http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=4&news_id=138

- Naiset myös näpäyttävät lastaan sormille miehiä useammin (naiset 33%, miehet 27%). Erot miesten ja naisten käyttäytymisen välillä ovat tilastollisesti merkitseviä.

Perheväkivallasta vastaavat viranomaiset on tarpeellista olla nimittämättä nimenomaan naisten virkamiehiksi vaan kaikkien perheväkivaltaakohtaavien virkamiehiksi.

Luento poliisipäivillä

Tasa-arvoa. 

Please.

New cat on the blog - 100 naista ja huijaus

Ah.

Mies joka jakaa iskuelämänsä legendan tavoin blogissaan "100 NAISTA".

Yksi juttu.

Tuo ei ole tyypillinen mies.

Paitsi feministien innostuneessa referenssipuheessa tuosta blogista. Todisteaineistoa feministeille.

Tyypillinen suomalainen mies haluaa yhteyden naiseen.
Tyypillinen mies haluaa olla ylpeä naisestaan. Eikä kaadoistaan.
Tyypillinen suomalainen mies haluaa naisen olevan ylpeä miehestään.

Tuo blogi on sitten todellakin tyyppiesimerkki persoonallisuushäiriöisen kyvyttömyysfobiasta. Vain miehet, joilla on kyvykkyydestään tai sen menettämisestä fobia, laskee ja julistaa autuasta saldoaan lakanataivaassaan.

Naisen elämän tärkeimpiä tehtäviä on ymmärtää että on olemassa neljänlaista miestyyppiä:

1. Aika normaalit
2. Arat eli ujot (jotka häiriintynyt äiti on yrittänyt sitoa itseensä)
3. Neuroottiset miehet, jotka vaikkapa puhuvat feminismistä suu vaahdossa ja kiitosta kaivaten
4. Persoonallisuushäiriöiset psykot, joille seksi on ainoa tunteenomainen havainto naisen erilaisuudesta ja hyödyllisyydestä

Persoonallisuushäiriöisiä on n. 20% miehistä. Juuri he osaavat olla estottoman hurmaavia ja osoittaa naisille siirappista mielenkiintoa.

Naiset. Herätkää.

Älkää sitten kostako muille miehille virhearviointianne ja traumaanne, sitä hurmaavan ja murskaavan psykon tekoja. Ja jos menette sänkyyn miehen kanssa yhdeltä seisomalta, niin muistakaa, että olette vain pumpattavan machovajakin kanssa ähkimässä.

Teppo M:män M-blogia voi sääliä osoitteessa:

http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista/

Maltti miehille

Romantiikka ei elä epäilystä.

Ei ainakaan kiihkeiden naisten mielestä. 

Lähes kolmannes naisista päätyy ensimmäisillä nettitreffeillä sänkyyn 

- Yhdysvaltalainen Online Dating Magazine raportoi, että 30 prosenttia naisista päätyy sänkyyn ensimmäisillä netissä sovituilla treffeillä. Lisäksi osa muista vastanneista oli etsinyt treffeiltä seksikokemuksia. Tiedot perustuvat viime vuonna tehtyihin National Sexuality Research Centerin julkaisemiin ja Paige M. Padgettin tuottamiin selvityksiin. Saman selvityksen mukaan 77 prosenttia seksiin päätyneistä naisista ei käyttänyt minkäänlaista ehkäisyä aktin aikana. Myöskään kolme neljästä seksiin päätyneestä naisesta ei koskaan ole keskustellut sukupuolitaudeista tai AIDS:sta.

http://www.verkkouutiset.fi

Onko tämä kiihko merkki toivosta vai epätoivosta?

Tämä on minusta suuri kysymys. 

Voiko naisella (omasta mielestään) olla suurempaa lahjaa miehelle kuin ylimaallinen kiihottuminen suhteen alkumetreillä? Miksi miehen olisi koettava nopea rytmin- ja suunnanvaihdos lahjana?

Ajatelkaapa maltillista miestä, joka haluaa tutustua naiseen.

Mies tapaa mukavan naisen ja ajattelee, tähä, tähän naiseen haluan kyllä tutustua.
Nainen ehdottaakin ensimmäisen tapaamisen lopuksi, että tulisiko mies hänen luokseen vielä lasilliselle?

Mies sanoo kainosti ei kiitos.
Nainen hätkähtää ja kääntyy loukkaantuneena kannoillaan.
Ja deletoi miehen senssiemailiosoitteen pois tietokoneeltaan.

Sillä eihän mies voi pahemmin loukata antautuvaa naista kuin torjumalla yllättävän seksuaalisen kiihottumisen?

Olen kuullut valitettavia tarinoita miehistä, jotka ovat aikoneet tutustua naiseen ajan kanssa mutta nainen on dumpannut miehen koska mies ei ole kokenut olevansa valmis  suhteen yllättävään seksuaalisoitumiseen. 

Nainen ei ole mikään barometri, jota miehen olisi vain seurattava. Mies on yhtä herkkä kuin nainenkin. 

Vaistonvarainen naisten kulttuuri

Palaan taas ihmetysteni suurimpaan aiheeseen.

Miksi moraalista tarinaa kutova nainen sanoo toista kun tekee toista?


Miksi nainen pysyy parisuhteessa epäemotionaalisen rotan kanssa vaikka kertoo ihailevansa vaikkapa ihania ja herkkiä humanistimiehiä?

Ja jota tämä omistushaluinen rotta ja omaisuudestaan sekä edustuksellisista tyttöystävistään ylpeilevä niljake ei siis ole.

Naisten kulttuurissa vihjataan yhä enemmän intuition ja vaiston tärkeyteen. Kuinka nainen tulee eheäksi vain kuuntelemalla itseään.

Ja kuinka tärkeintä sittenkin useimmalle naiselle on se kavereiden hyväksyntä. Että miehellä on helposti todistetavaa maallista gloriaa, elämää helpottavaa massia.

Pitäisin tätä puhetta naisten intuitiosta yhtä kauhistuttavaksi hölynpölyksi kuin Feng Shuitakin.

Se on "peitekäsite" jollekin paljon synkemmälle, mikä ohjaa eniten naisen käyttäytymistä. Tällä käsitteellä peitetään voimakkaimpia motivaatioita, joilla naiset ylläpitävät parisuhteitaan. Paljastan tuon todellisen motivaattorin tämän kirjoituksen lopussa mutta sitä ei ole vaikea arvata. Arvaatko?

Vääristyneen itsetunnon omaava nainen kokee itsensä arvovarantona, arvoyksikkönä yleisten naisten arvottamistapojen kautta ja määrittelee itsensä vain muiden ihmisten kautta.


TAPAUS A

Kutsutaan tätä naista vaikkapa Ruususeksi.

Dramaattisen itsensämäärittelyn miehen kautta arvaattekin jo nimestä. Ruususella on imagoa, älyä ja ehkä ulkonäköä, jota ihaillaan.

Ruususen on rakennettava ja suojeltava omaa imagoaan kontrollissa pysyvänä naisena.
Ruususen parisuhde täytyy siis olla myös ihailun kohde.

Vaisto ja varsinkin romanttinen vaisto on naisten suuria mysteereitä - Ruusunen julistaa mielellään olevansa täysin vaistojensa varassa, intuitiivisen romanttinen.

Ja tämä intuitiivnen romanttisuus on jotakin tärkeintä ja ihailtavinta naisessa naisen kavereille, jotka eivät puhu statustietoisuuden merkittävyydestä, vaikka heidän elämänarvonsa ja itsetuntonsa on täysin statusaseman varassa. Tässä statuskeskeisessä naisten heimossa, jossa Ruusunen osaa ottaa oman paikkansa, parisuhteen varma jatkuminen on ihailtavaa, aikuismaista ja naisen vaistojen todellinen testi miesmaun ja elämänhallinnan suhteen yleisön edessä.

Ruusunen haluaa osoittaa muille ihmisille, että hänen vaistonsa on erehtymätön miesvalinnan suhteen ja että hän on naisellisen vaiston virtuoosimainen toteuttaja. Parhaimmillaan esikuva naisesta, joka osaa valita miehen. Epäinhimillesellä varmuudella.

Parisuhteen lopettaminen roiskauttausi vakavan tahran kulisseihin ja naisen imagoon. Siis naisen itsetuntoon. Ruususella ei ole varaa erehdyksiin oman maineensa takia, joten naisen on peiteltävä erehdyksensä.

Jos nainen on mennyt julkiseen parisuhteeseen miehen kanssa ja hehkuttanut sitä ystävilleen sulosanoin niin naisen itsetunnolle tärkeintä on nyt kulissin ylläpitäminen.

Rakkaus on Ruususelle toissijaista tai Ruusunen onnistuu vakuuttumaan itse itsensä, että hänen rakkautensa ja kulissin suoja muuttaa miehen ihannemieheksi. Silloin joskus.

Nainen, tapaus Ruusunen, antautuu näin mentaaliselle machovajakille, jota ei ikinä olisi valinnut itselleen, jos olisi huomannut miehen persoonallisuuden tärkeimmät piirteet ennen parisuhteen hehkuttavaa julkistamista.

Pettymyksen ja erehdyksen tunnustaminen jälkeenpäin olisi omien vaistojensa toimimattomuuden tunnustamista. Epäonnistumista naisena. Nainen voi jopa suggestiivisesti uskoa omiin valheisiinsa rakkauden voimasta, vaikka kysymys onkin pelastautumista ystävättärien juoruilta ja pilkallisilta hymyiltä. Valheellisesta roolista täydellisenä naisena.

Se Ruususesta.


TAPAUS B

Machovajakki B, Mies joka muistuttaa ynseydessään, kylmyydessään, nihilismissään ja epämääräisyydessään naisen isää.

Nainen on koko ikänsä halunnut miellyttää isäänsä.
Nainen haluaa miellyttää epäluotettavaa miestä.
Koska uskoo rakkauden muuttavaan voimaan. Tai sitten ei.
Nainen muuttuu itse koleeriseksi ja epäsensitiiviseksi machovajakin seurassa.


TAPAUS C

Nainen on aina halunnut järkyttää ylemmyyden tuntoisia äitiään tai isäänsä.
Nainen löytää epämiellyttävän visva-Villen.
Nainen nauttii onnettomuudestaan, kovismaineestaan, kestävyydestään ja ystaviensäkin järkytyksestä.

***

Tämä on surullista.
Luokittelenko naisia?
Kyllä, nämä ovat surullisia tapauksia, joita olen joutunut seuraamaan.

Mutta ei harvinaista.

En kuvaile tässä mitään erityistapauksia vaan varsin yleisiä ilmiöitä.

Miettikääpä tuttavianne - tai itseänne. Kuinka moni on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vastaa ihanteita, julkilausuttuja "henkisiä" kriteereitä ja toiveita ihanneihmisestä?

Kuinka tämä on mahdollista?

Ihmisten primäärit eli ensisijaiset arvot ovat jotain aivan muuta kuin ne, joista ihminen haluaa puhua tai ilmaista muille ihmisille. Sosiaalinen pyrkyryys ja sosiaalinen teatteri tuntuu olevan no 1 elämänarvo monelle ihmiselle.

Ruususet hylkäävät mieluummin henkiset ihanteet täyttävät miehet, jos vain saavat sosiaalisesti ihailtavan miehen, jonka arvo on ulkonäössä, menestyksessä tai lompakossa.


Nainen.

Älä ole Ruusunen.
Älä halua olla ihailtava.
Älä halua olla äitisi kiitoksen tai kauhun arvoinen.
Älä ole pelkuri.